Sähköistä tunnelmaa - LaPierre SX800

Ilmassa on käsinkosketeltavaa sähköä, nimittäin sellaista, joka tulee sähköpyörästä! Rahkaäijä eli tulisilla hiilillä peräti kuukauden verran odotellessaan uutta sähkömaasturiaan ja vielä kun pyörä jäi kertaalleen jonnekin Saksan logistiikkakeskukseen muhimaan, alkoi ajohimot olla jo sietämättömässä mittaluokassa. Viimein perjantaina päästiin kuitenkin hakemaan poika kotiin Nippelistä, missä pyörä odotti polkijaansa valmiiksi kasattuna.

Tää ei oo meinaan mikään mummojen sähkömankeli!

Fillari on siis LaPierre-merkkinen ja malliltaan SX800. Boschin akku, 170 milliä joustoo ja Sram GX -osasarja ja painoa hillittömät 23 kiloa akun kanssa. Kaks pyörää ja ohjaustanko. Siinä varmaan tärkeimmät speksit. Kuten kuvasta voi melkein päätellä, tämä peli on tarkoitettu maastoon ja varsinkin endurohommiin ja myös alamäkeen.

Pieni ja huomaamaton akku. :D

Suurimman osan vapaa-ajasta Rahkaäijä on pyörän kanssa jossakin mettässä ja lopun aikaa akku latautuu uutta lenkkiä odotellessa, että ei miestä paljon näy kotona. Lauantaina Rahkaäijä kuitenkin suostui oman salitreeninsä ajaksi lainaamaan rakkaintansa ja mäkin pääsin heittämään kolmen vartin lenkin sähkiksellä. Onhan toi nyt rento peli! Harvoin maastopyörällä ajaessa lenkin keskinopeus on 17 kilometriä tunnissa. Ajelin niin asfalttia ja pururataa kuin kunnon maastopätkääkin, enkä kauheasti keksi valittamista! Erityisen kiva tuo on juuri niille siirtymille, kun pitää päästä sinne metsäpolun alkuun. Jokainen Tampereella pyöräillyt myös tietää Lukonmäen, tuon jokaisen pyöräilijän painajaismäen, joka on jyrkkyydeltään 12 % ja pituutta puolisen kilometriä. Siinä kovakuntoisinkin kaveri alkaa läähättämään, kun runnoo mäen polkien ylös. Mutta voi sitä onnenpäivää, kun nakuttelee LaPierresta turbo-moodin päälle ja polkaisee Lukonmäen ylös kahtakymppiä. Totta kai siinä vähän hengästyi, mutta varsin kevyesti.

Econ vasemmalla puolella olevat palkit kertoo avustuksen määrän. Tässä ei paljon avusta, kun keskityin kuvan ottamiseen.

Pyörässä on viisi eri asetusta. Offilla avustus ei ole päällä lainkaan, eco auttaa vähäsen, tour on aika sopiva lenkille, sport auttaa jo enemmän ja kunnon mäkeen laitetaan turbo päälle. Mitä enemmän polkee, sitä enemmän moottori avustaa. Eli Lukonmäkeä ei ole mahdollista päästä ylös polkematta, ikävä kyllä. Suurimman osan lenkistä käytin tour-asetusta, joka auttaa ihan mukavasti, mutta ei liikaa ja kunnolla polkien maisemat vaihtuu ihan rivakasti. Ainakin tämän sähköpyörän polkeminen tuntuu samalta, kuin koko ajan olisi loiva alamäki ja myötätuuli ja reisissä voimaa niin pirusti. Lenkillä tuntuu siis siltä, että on oikeasti ajamassa pyörällä, mutta meno on kivan kevyttä ja lennokasta.

Tänään kelit suosi polkijaa.

Meillä on nyt siis yksi sähköpyörä, joten ei voida heittää yhteisiä sähköpyörälenkkejä, mutta silti lähdettiin ajamaan tänään yhtä matkaa. Rahkaäijä sähkö-Pierrellä ja mä cyclocrossilla ja ne oli aika tasavahvuinen pari vauhdiltaan. LaPierrellä ei todellakaan tee mieli ajaa tasaisella ilman sähköavustusta, koska se on niin painava ja notkuakin on aivan riittävästi ja alla on nihkeät downhill-nakit. Kun asfaltilla kytkee moottorin pois, tuntuu siltä, että on vähintään rengas puhki tai jarru laahaa, kun meno on niin tukkoista. Samoin pyörää taluttaessa huomaa, että nyt todellakin työnnellään jotain tosi painavaa. Mutta sähköavustuksella ajaessa painoa ei todellakaan huomaa. Ja alamäessähän paino on vaan hyvä asia, tulee sukkelammin alaspäin.

Riittävä ja säännöllinen jäätelönsyönti varmistaa pyörälenkeistä palautumisen, sen tietää Leokokin!

Kiitos kuukauden pyöräilyhaasteen, arki on tällä hetkellä melko pyöräilyaiheista. Ideana on siis ajaa joka päivä vähintään puoli tuntia kuukauden ajan. Tänään on kahdeksas päivä ja melko helposti on mennyt tähän asti. Parina päivänä on tullut kasaan juuri niukin naukin puoli tuntia, mutta keskimäärin lenkit on ollut ehkä noin kolmen vartin pituisia. Kuten tähän kotimaiseen kevääseen kuuluu, kelit on ollut varsin vaihtelevia ja kampia on pyöritetty sekä lumisateessa, että auringonpaisteessa.

Tarkenee!

Tässä kuitenkin mukavasti näkee kevään etenemisen, kun joka päivä jalkautuu tai siis polkeutuu luontoon katselemaan puita ja puskia. Tänään Kaukajärvellä oli paikoin jo erittäin lupaavan vihertävää, kyllä se siitä!
Täällä pyöräily sähköillä ja ilman jatkuu ahkerasti, pyöräilemisiin!