Vuosi yrittäjänä

Viime viikolla meidän yrityksellä oli ensimmäiset synttärit, eli vuoden päivät tässä ollaan nyt yritelty kaikenlaista. Ajattelin nyt kertoa, että millaista tämä yrittely on ollut omasta näkökulmastani. Tässähän on se hauskaa, että vielä joskus pari vuotta sitten mietin, että yrittäjyys on varmaan kuivinta ja ikävintä, mitä keksin. Ajattelin, että ihan varmaan tulee konkurssi ja kaikki rahat menee ja on kaikkia tosi ikäviä veroja ja maksuja ja mätkyjä ja velkaa ja ikinä ei ehdi tekeen mitään kivaa, kun koko ajan pitää tehdä töitä, ettei vaan mee konkurssiin. Että semmosista lähtökohdista yrittäjäksi!

Tänään työpäivä oli sellainen, että käytiin maalla kuvaamassa yksi video ja Nelli-kissa tunki heti syliin. En kestä, kuinka ihanaa on, kun järvi on vapaana. Kevät!

Rahkaäijä houkutteli mua jo useampi vuosi sitten, että perustetaan jokin liikuntaan liittyvä bisnes, mutta en innostunut silloin juuri yhtään. Syyt yllä. Reilu vuosi sitten YouTube-hommat kuitenkin räjähti isosti käsiin ja hyökättiin tilaisuuteen kiinni vähintäänkin täysiä, ja todettiin järkeväksi perustaa osakeyhtiö. Itse firman perustaminen on helppoa kuin heinänteko, koska kaikki paperihommat meille teki tilintarkastaja ja me vaan laitettiin nimet alle. Ainakaan se osuus ei ollut siis kovin työlästä. Tällöin alkuaikaan mä olin vielä palkkatöissä ja käytännössä olin neljään asti arkisin töissä ja sen jälkeen alettiin kuvaamaan videoita ja viikonloppuisin puuhailtiin videoiden parissa myös. Mutta alkuun sitä oli niin innoissaan, että ei paljon työtahti painanut.

Loppukesästä heittäydyimme molemmat 24/7 -yrittäjiksi ja mä koitin samalla opiskella, mutta se oli ihan tuhoontuomittu yritelmä. Hyvä yritys, höhhhööhöhö! Varsinkin syksyllä painettiin ihan hulluna hommia, eikä toinen YouTube-kanava eli Beyond the Press ollut vielä lähtenyt lentoon. Sen aika tuli vasta oikeastaan loppuvuodesta. Siihen asti sitä kanavaa pyöritettiin tappiolla, koska kaikkii hulluihin rakenteluihin ja videoihin meni rahaa, mutta kanava ei tuottanut juuri mitään. Voisinkin sanoa, että meidän suurin työvoitto on ollut Beyond the Pressin jaloilleen saaminen, nyt se on jo kohtuullisen iso kanava, joka vetää katseluita ilman Hydraulic Press Channelin vetoapua. Itse asiassa molemmilla kanavilla on ollut suunnilleen yhtä paljon katseluita tämän vuoden aikana joka kuukausi.

Tänään me tehtiin nuotio videota varten. Ei ollut pahemmin ruohikkopalon vaaraa, kun pelto oli litimärkä.

Suomessa tykätään kisata siitä kenellä on kurjinta ja etenkin jotkut yrittäjät tykkää lietsoa elämän ja yrittämisen rankkuutta kovasti. Ainakin omalla kohdalla oli kuitenkin paljon rankempaa aikanaan opiskella ja tehdä töitä samaan aikaan. Esimerki kaksi vuotta sitten runttasin kasaan väkisin viimeisiä kandi-opintoja ja kävin samaan aikaan töissä noin 30 tuntia viikossa. Jokainen, joka on joskus opiskellut ja tehnyt töitä samaan aikaan, tietää mitä se on, kun menee istumaan jonnekin ruotsin kurssille kasilta aamulla ja sieltä suoraan töihin ja kotiin pääsee ehkä ysiltä illalla ja viikonloppuna on töitä ja tentit painaa päälle ja aina on huono omatunto siitä, että joku koulujuttu on kesken. Se on aivan ahterista, ihan suoraan voin sanoa. Onneksi mulla oli noihin aikoihin mielekäs työpaikka (IKEA <3), niin se ei ollut niin raskasta, kuin olisi voinut olla. Mutta jos yrittäjät sanoo, että oma duuni on 24/7 työtä, niin sitä se on paljon opiskelijoillakin.

Mulla on nykyään toki täysin vääristynyt kuva yrittäjyydestä, koska pistettiin lafka pystyyn täysin ilman alkupääomia, yritystukia tai lainoja ja ollaan maksettu molemmilla palkkaa ja investoitu kameroihin ja muihin härpäkkeisiin ja silti ensimmäinen tilikausi jää reilusti voitolle. Ei ole ehkä ihan normaali tapaus. Meillä ei ole myöskään ketään töissä, joten me ei olla kohdattu palkkaamisen haasteita. Kirjanpidon firmallemme tekee tamperelainen tilitoimisto Scantilit, joka on ollut aivan korvaamaton apu meille. Tässä vuoden aikana on tullut eteen niiiin tyhmiä kysymyksiä, että siellä on varmaan Scantileillä muutaman kerran lentänyt aamukahvit näppäimistölle, kun taas on tullut sähköpostia Vuohensillan hölmöläisiltä. Mutta aina olen vastauksen saanut ja asiat on ratkennut. Mun duuni on kerätä kuitit ja laskut ja tehdä laskut ja se hajottaa mun hermoja jo niin paljon, että onneksi ei tarvi laskeskella mitään maksettavien alvien määriä itse. Mun kuittihelvetti kuitenkin helpottui huomattavasti, kun aloin käyttämään eTasku-sovellusta, johon kuitit saa pilveen talteen, voin suositella! Siellä saa myös matkalaskut tehtyä hyvin.

Nelli-kissa yritti syödä Rahkaäijän.

Meidän firman työnjako on sellainen, että raha-asioiden lisäksi mä pidän kalenterin ja monet muut juoksevat asiat hanskassa ja perkaan sähköposteja monta kertaa viikossa, että onhan kaikkiin olennaisiin vastattu. Meillä tulee yhteydenottoja ja yhteistyöpyyntöjä sähköpostilla (kanavan postiin, henkilökohtaisiin sekä jopa Rahkamuijan postiin) Facebook-sivun kautta, YouTuben viestien kautta, puhelimella ja jopa WhatsAppilla ja Facebookin Messengerillä. Mun mielestä on jotenkin äärimmäisen epäammattimaista pistää yhteistyöpyyntö henkilökohtaiseen FB:n messengeriin. Sitä varten on sähköpostit ja HPC:n Facebook-sivu. Tämä takia perkaan myös Rahkaäijän messengerin ja Whatsappin aika ajoin, koska miehellä on niin monta rautaa tulessa, että siltä jää nämä viestit aina näkemättä. Tämä ei ole mitään parisuhdekyttäystä, vaan bisnestä. :D

Rahkaäijä keksii pääasiassa ideat ja toteutustavat videoihin ja melkein jokainen video kuvataan kaksin. Editoinnista vastaa pääasiassa Rahkaäijä, mutta mä editoin myös jonkin verran. Etenkin ennen reissua meillä oli kunnon editointitalkoot, kun molemmat pää sauhuten leikkasi videoita eri huoneissa. Kun pitää jossakin virallisessa tilanteessa tai sähköpostissa esitellä itsensä, Rahkaäijä on tietenkin toimitusjohtaja ja mä yleensä tuottaja. Toimitusjohtajan ja tuottajan työtehtävät on tässä firmassa varsin monenkirjavia.
Myös työajat meillä on monenkirjavat, tässä yhtenä yönä Rahkaäijä puhui puhelimessa yhden aikaan yöllä meidän mobiilipelin kehittäjän kanssa ja joskus mä intoudun tekemään matkalaskuja sunnuntai-iltana kymmenen jälkeen. Mutta nämä on valintoja, matkalaskut ja puhelut voi hoitaa myös päivällä. Kaikille yrittäjille suosittelen muuten lukemiseksi Timothy Ferrissin 4 tunnin työviikko -kirjaa, siinä neuvotaan hienosti, kuinka yrittäjän työpäivästä puristetaan joutokäynti ja turha muka-tekeminen pois.

Nelli on meidän salainen ase videoilla, aina kun näkyy kissa, saa enemmän kommentteja. :D

Mitä noihin alussa lueteltuihin kauhukuviin tulee, en usko konkurssiin ainakaan lähiaikoina ja ikäviä veroja ja maksuja kyllä riittää vaikka muille jakaa. Arvonlisäveron maksaminen on harvinaisen ärsyttävää, mutta se nyt vaan kuuluu tähän diiliin ja säännöt on samat kaikille. Paitsi ehkä niille, jotka operoi yritystään Bahama-saarilta käsin. Oikeasti ehkä ärsyttävintä on se, että sairaslomaa on tosi hankala pitää, kun tekee töitä itselleen. Mä oon just nyt hirveessä räkätaudissa ja palkkatöissä olisin ollut varmasti saikulla koko tämän alkuviikon, nyt keräsin itseäni sohvalla vaan maanantain. Nyt ei ole tarvinut mitään superraskasta tehdä, mutta kovin montaa päivää ei pysty makaamaan, kun juuri tultiin reissusta ja käytännössä kahteen viikkoon ei olla kuvattu yhtään videota. Yrittäjänä on se tylsä homma, että sairasloman miinusmerkki ei ole pelkästään se, minkä menettää myynnissä sairasloman aikana, vaan vaikutukset on niin paljon pidempiaikaiset. Esimerkiksi jos pienen lounaspaikan omistaja vetää yhtäkkiä ovet säppiin viikoksi flunssan takia, etsii asiakkaat varmasti jonkun toisen ruokapaikan ja asiakkaita on vaikea saada takaisin. Sama se tässä vähän on, että jos ei tuota viikkoon mitään sisältöä minnekään, katsojat löytää varmasti muutakin viihdykettä . YouTube on alustana siitä raadollinen, että se rankaisee sisällöntuottajaa algoritmeillaan, jos videoita ei kuulu pitkään aikaan. Eli jatkossa tauon pitäneen tekijän videoita ei suositella katsojille niin paljon kuin ennen.

Meidänkin kissapojat on päässyt tällä viikolla nauttimaan keväästä ulkoiluhäkkiin.

Sitten myös mua hieman ärsyttää palkan maksaminen itelleni. :D Olen aivan hillittömän nuuka firman rahoista ja valitan koko ajan kaikista Rahkaäijän kalliista ostoksista, enkä haluaisi maksaa palkkaa itelleni, koska en tarvitse sitä rahaa mihinkään ja haluaisin vaan hillota sitä firman tilillä. On mulla kanssa erikoiset ongelmat. Viime aikoina autossa istuminen on myös vähän ärsyttänyt. Me reissataan aika paljon ja laskin juuri, että huhtikuun loppuun mennessä olen ollut muualla kuin kotona melkein 30 yötä tänä vuonna. Varsinkin Helsingissä ravaamisen olen ihan kypsä, mun mielestä kaikki voisivat tulla Tampereella sen sijaan, että me käydään melkein joka viikko Helsingissä.

Välillä huomaan miettiväni, että mitenköhän voisimme laajentaa bisnestä vielä lisää tai pitäisikö joskus alkaa jonkun ihan toisen alan yrittäjäksi. Lueskelen Kauppalehdestä uusien yritysten listaa ja mietin, että mitenköhän tollakin menee ja protestilistalta bongailen tuttuja nimiä. Yrittäjyys on siis hieman päässyt ihon alle. Me ollaan myös huomattu sellainen ilmiö, että monet muut suomalaiset YouTuben tekijät leimautuu mediassa nimenomaan tubettajina, mutta me ollaan yrittäjiä. Ehkä tähän vaikuttaa se, että nuoret tubestarat nähdään nimenomaan nuorten idoleina, mielipidevaikuttajina ja uuden median edustajina, kun taas me ollaan tuotu aika paljon sitä esiin, että tämä on meidän työ ja tehdään videoilla bisnestä. Tämä siitä huolimatta, että muutkin suositut tubettajat elää videoden tekemisellä ja me ollaan myös joillekin idoleita ja tehdään telkkarin korviketta. Mutta kyllä tämä jako mulle sopii, me edustetaan mielellään yrittäjiä!

Leoko odottaa jo innolla häkkiin eksyviä sammakoita ja päästäisiä.

En tiedä, olenko loppuelämääni yrittäjänä, mutta nyt homma ainakin toimii. En usko, että mulle olisi mikään ongelma joskus palata palkkatöihin, siinäkin on monia etuja yrittäjyyteen verrattuna. Mä en ole kuitenkaan valmis nostamaan kumpaakaan jalustalle ainoana oikeana elämäntyylinä. Yrittäjyydessä sekä vapaus että vastuu on paljon suurempia, mutta on monella palkkatyöläiselläkin iso vastuu töissään, mutta ei välttämättä niitä vapauksia.
Eräässä tapahtumassa, jossa oltiin puhumassa nuorille, sanoin, että ei yrittäjyyttä tarvitse pelätä. Ei se ole yhtään kuivaa, vaan aivan kivaa ja ongelmiin saa apua ja nuoria yrittäjiä tarvitaan. Jos on hyvä idea (joka myös luultavasti toimii käytännössä), niin firma pystyyn vaan!

Tuli kyllä aikamoinen kilometripostaus, mutta luulen, että siltä ainakin jokunen ajatus jäi vielä kirjaamatta. Kiitos, jos luin koko setin ja voi voi, jos et. :D Mukavaa loppuviikkoa!