Ratareisi 2016 - me tehtiin se!

Nyt olen jo toipunut Ratareidestä niin paljon, että voin kirjoittaa siitä. Nyt on kylläkin jo uudet univelat eilisen Iron Maidenin keikan myötä, mutta ei se mitään!
Viime viikko oli täynnä puuhaa, kun tehtiin viimeisiä Ratareisi-valmisteluita ja perjantaina iltapäivällä päästiin lähtemään kohti Alastaroa. Lähtö oli hyvin pitkällinen prosessi, kun mukaan pakattiin kahdeksan polkupyörää ja viisi ihmistä tavaroineen. Kaikki oli varmasti hyvin helpottuneita, kun vihdoin päästiin tien päälle. :D

Oikealta varikolle, vasemmalta radalle. 

Siellä se Alastaron moottorirata taas odotti meitä, ei ollut lähtenyt karkuun sitten viime näkemän. Pistettiin rata kuntoon ja rekvisiitat paikalleen, koska väkeä alkoi valua jo perjantai-iltana paikalle. Siihen oli myös hyvä syy, koska järjestettiin illalla polkupyöräkiihdytyksen SM-kisat, joista ei ole yhtään kuvaa, kun satoi vettä. Miesten sarjan vei viime vuonna mestaruuden napannut Jari Viskari ja naisten sarjassa pystin vei kotiin Tiina Nieminen.

Meillä oli tänä vuonna pokaalit voittajille. Voitko uskoa, että nämä pokaalit on tulostettu 3D-tulostimella? Desing on Rahkaäijän käsialaa ja tulostuksen hoiti kangasalalainen 3D-tulostukseen erikoistunut Prenta Oy. Iso kiitos Prentan Rikulle pokaaleista!

Kiihdytyskisan jälkeen lähdettiin mökkiin paistelemaan pakastepitsoja ja muutenkin tankkaamaan tulevia koitoksia varten. Meitä oli mökissä erittäin sekava seurakunta, eli mun ja Rahkaäijän lisäksi Hullu-Maija, kaverini Niina ja Rahkamuijaa ahkerasti lukeva Kaarlo. Kaikki eivät tunteneet toisiaan ennen tätä reissua, mutta kyllä siinä tutustui, kun hervoton läppä lensi mökissä.
En saanut yöllä kunnolla nukuttua, kun Ratareisi jännitti niin paljon ja puoli viideltä oli pakko katsoa, että lupaahan sääennustukset edelleen poutaa. Kyllä lupasivat. Lauantai koittikin harmaana, mutta poutaisena, eikä koko viikonlopulle ollut luvassa pisaraakaan vettä.

Vaikka kaksin tehtiinkin tapahtuman ennakkovalmistelut, oli meillä mukavasti apujoukkoja paikan päällä. Nöyrä kiitos siitä! Kuva Timo Kananoja, joka on räpsinyt myös muutkin kuvat tästä eteenpäin. 

Ennakkoon ilmoittautuneita oli reilut 60 ja vielä paikan päälläkin sai ilmottautua, joten mainion sään ansiosta rikottiin entiset osallistujaennätykset hetkessä. Lopulta lähtölistassa oli 97 nimeä, joka oli juuri täydellinen määrä, koska kisaajanumeroita oli painettu sataan asti.

Ennen lähtöä pidettiin kaikille vakava puhuttelu siitä, kuinka pitää juoda paljon vettä kuumalla kelillä. 

Siinä ne odottaa malttamattoman lähtöä. Oli ihan mahtavaa nähdä kaikkia Ratareisi-tuttuja taas pitkästä aikaa!

Viimeiset selfiet ennen starttia!

Kello 12 heilahti lähtölippu ja lähes sata polkijaa tai potkuttelijaa lähti liikkeelle erilaisilla välineillä. Upea näky!

Hyvää matkaa, nähdään maalissa 24 tunnin päästä!

Startti oli hienoa katsottavaa ja etujoukko lähti kaahaamaan sen minkä reisistä lähti. Kaikki olikin mennyt koko aamun liian hyvin, koska pian startin jälkeen taivaalle ilmestyi synkkiä pilviä. Siis vain kuvainnollisesti, ei onneksi oikeasti. Jokin häiritsi ajanottajien laitteiston signaaleja ja kierrokset eivät tallentuneet sähköisesti. Kierrokset kirjattiin ylös käsin ja virhemarginaali oli melkoinen, kun ajanottoauton ohi saattoi suhahtaa parinkymmenen hengen porukka, niin bongaile siitä nyt sitten kenenkään kilpailijanumeroita. Yritettiin paniikissa pyydystää syytä häiriöön ja pyydettiin yhtä nojapyöräpariskuntaa ottamaan radiopuhelimet pois käytöstä, kun toivottiin sen olevan syyllinen ongelmaan. Radiopuhelimet olivat syyttömiä ja lopulta vika löytyi sähköistä, sillä ajanottovehkeet oli maadoittamattomassa sähkövirrassa ja kun vaihdettiin maadoitettuun pistokkeeseen, johan alkoi pömpelit pelittää! Tässä vaiheessa oli kuitenkin hukattu yli puolitoista tuntia aikaa ja kierroksia, mutta monella oli kuitenkin kilometrimittari mukana, jonka perusteella ajanottajat saivat kierrokset ajantasalle. Hetken aikaa kauhu hiipi kuristamaan kaulaa, mutta onneksi tilanne saatiin kuitenkin suht nopeasti ohi. Kunnon tapahtumajärjestäjän painajainen!

Ei ole ennen tätäkään ihmettä Ratareidessä nähty, että voisi polkea lyhytlahkeisissa ja hihattomassa!

Iltapäivällä meikäkin pääsi radalle ja korkkaamaan maantiepyöräkauden. Kun on veivannut vain kyklokrossilla ja läskipyörällä, maantiepyörä tuntui melkein lentävän! Ajoin monessa eri porukassa ja monen eri ihmisen kanssa ja tunnelma oli kyllä kohdallaan. Ihmiset oli innoissan hyvästä kelistä, mukavasta seurasta ja tapahtumasta ylipäätään.

Jos meillä olisi ollut Tapahtuman komein kulkuneuvo -kisa, tässä olisi kiistaton voittaja. Se on polkuauto!

Läskipyöriä oli tänä vuonna radalla peräti kolme kappaletta. 

Hullu-Maijahan se siinä! Vitsit mikä muija. Malta postauksen loppuun, niin näet Maijan tekemän upean videon tapahtumasta!

Hienoja pyöriä ja hienoja ajoasuja, kuten Sarilla tässä kuvassa. Tää nainen meni kovaa!

Viiden aikaan taivas aukeni ja aurinko alkoi porottamaan täydeltä terältä ja keli oli suorastaan kuuma. Radalla pyöräillessä kävin muistuttelemassa monille juomisen lisäksi aurinkorasvasta, mutta siinä vaiheessa oli jo aika monta tulipunaista pohjetta, niskaa ja käsivartta. Ensimmäisen viiden tunnin aikana myös meni urheilujuomaa varmaan enemmän kuin kahdessa aiemmassa Ratareidessä yhteensä. Hienosti kaikki kuitenkin pitivät järjen päässä kuumassa säässä (kuinka runollista!) ja vain yksi kävi mulle tunnustamassa, että tuli vähän huono olo, kun veti liian kovaa eikä muistanut juoda. Tämä on järjestäjän kannalta siitä(kin) erittäin mukava tapahtuma, että ensiavun tarve oli melko minimaalista. Meillä oli jatkuvasti joku ensiaputaitoinen varikolla päivystämässä, jos jotakin olisi sattunut. En kyllä tiedä kuinka kovan luokan toimintaan olisin kyennyt silloin kello 5.36 aamulla, kun nuokuin varikolla ja odotin, että pääsen nukkumaan.

Grilli sauhusi koko vuorokauden ja siinä paisteltiinkin vaikka mitä pyöräilyeväitä. 

Tapahtuman nuorin osallistuja oli muuten neljä kuukautta vanha. Neiti kölli kärryssä vanhempien pyörien perässä peräti 38 kierroksen edestä. 

Myöhäistä iltaa kohden keli vähän viileni ja kymmenen jälkeen oli juuri se upea Ratareisi-hetki, josta olin unelmoinut melkein kolme vuotta. Lämmin kesäilta, aurinko painumassa mailleen ja radalla kymmeniä iloisia pyöräilijöitä. Täydellistä!

Kato nyt näiden ihmisen virneitä, taitaa olla aika kiva juhannus heidän mielestä. 

Niin mikäs tämä tapahtuma olikaan?

Meille saapui myös kannustusjoukkoja, jotka oli aivan huikeen hauskoja. Postauksen lopussa olevista videoissa voi kuulla heidän kannustuksiaan. 

Aurinko laskee ja tunnelma vaan nousee!

Mä lähdin nukkumaan pariksi tunniksi puolen yön jälkeen. Kun olin päässyt takaisin tähän maailman, kävin polkemassa pari kierrosta ennen neljältä alkanutta vahtivuoroani. Radalla oli upea sumu, joka toi polkemiseen vielä jotain lisätaikaa.

Ennen puolta viittä aurinko nousi metsän takaa ja sen näyn talletan mieleeni hyvin tarkasti ja kaivan esiin, kun marraskuussa ketuttaa. Joku osallistujista sanoikin hienosti, että harvoin tulee poljettua niin, että näkee samana yönä auringon laskun ja nousun.

Monet polki läpi yön tai kävivät nukkumassa muutaman tunnin ja taas radalle. Mä menin uudestaan nukkumaan kuuden jälkeen, mutta siitä ei ollut enää paluuta radalle ja viimeisen eli 35. kierrokseni polkaisin silloin aamuyön tunteina.

Varikon vieressä nurmikolla oli suorastaan telttakylä!

Tässä kaks oikein tosikahjoa. Vasemmalla oleva Petri potkutteli kickbikella sata kierrosta eli 272 kilsaa vuorokaudessa.  

Sunnuntai-aamupäiväkin oli melko lämmin, mutta silti moni jatkoi sitkeästi taivaltaan radalla. Aamupäivällä oli pientä jännitysnäytelmää, kun kahdella kovimmalla pyöräilijällä oli pientä nokittelua, eikä varsinkaan kisaa koko ajan johtanut Mikko halunnut antaa tuumaakaan periksi, malttoikohan pitää kunnolla taukojakaan.

Istun tässä Bilteman kärryssä, jonka painoraja on 15 kiloa. Ei se paljoo mennyt yli, kun painan kypärän ja kameran kanssa 17 kiloa. 

Tässä todellinen kestävyyskunkku, eli Jarmo, joka pyöritteli läskillään 183 kierrosta eli noin 500 kilometriä vuorokauden aikana. Hei läskipyörällä. 

Kun vuorokausi läheni loppuaan, nappasin ruutulipun mukaan ja lähdettiin maalisuoralle ottamaan maalintulijoita vastaan. Vaikka kaikki eivät ajaneet koko 24 tuntia, moni halusi lähteä vähän ennen kahtatoista ajamaan ja saapua maaliin ruutulipun heiluessa. Maalissa olikin suuren urheilujuhlan tuntua, kun 24 tunnin aika loppui.

Ruutulippu heiluu kuin viimeistä päivää, kun Maija ja Kaarlo kaahaa maaliin. 

Voittajan on helppo peukuttaa! Mikko Nurmela ja 239 kierrosta eli noin 650 kilometriä. Hattu tai lähinnä kypärä pois päästä. Niin kova äjjä!

Pokaalit annettiin kotiin viemisiksi parhaalle polkupyöräilijälle, parhaalle kinneri/nojapyöräkuskille ja parhaalle potkuttelijalle. Ja ne jotka jäivät ilman pokaalia, saivat muistoksi kunniakirjan suorituksestaan. Ihan helposti olisin voinut luovuttaa jokaiselle pokaalin, mutta siinä olisi käyneet Prentan 3D-tulostimet varmaan vähän liian kuumina. Niin hienoa porukkaa!

Tässä muuten tapahtuman somekuninkaalliset. Maija päivitti kaikkia mahdollisia somekanavia koko tapahtuman ajan ja Juha teki Facebookin viihdyttäviä livelähetyksiä radalta. 

Aika rankka rypistys tuollainen viikonloppu, mutta kyllä se on sen arvoista. Niin monta hienoa hetkeä tuli taas koettua. Yksi hienoimmista oli seurata voittaja-Mikon voittohämmennystä, kun äijä lapioi mansikkakakkua naamaan varikolla kisan päätyttyä. Ihan mielettömän hienoja ihmisiä niin monia. Ja mikä myös kiva lisä, tapahtuma jäi tänä vuonna vähän plussalle, niin mekään ei menty konkurssiin tästä ilosta. :D Tässä oli varmaan jo hengästyttävä määrä kuvia ja tunnelmia, mutta jos sulla on vielä hetki aikaa, katso pari videota!
Tässä Rahkaäijän Ratareisi tiivistettynä puoleen tuntiin:

Seuraavaksi Hullu-Maijan versio aiheesta. Tää video on niin hyvä, hauska ja lopussa melkein myös koskettava, joten suosittelen katsomaan:

Youtubesta löytyy myös muita videoita tapahtumasta, mutta tässä muutaman eri ihmisen näkemykset. Sanonko vielä kerran, että oli tosi hieno viikonloppu ja olen valtavan kiitollinen kaikille, jotka saapuivat paikalle tai jotenkin auttoivat meitä järjestelyissä. Kyllä kivoille ihmisille on kiva tehdä tapahtumaa. Ja yhdessä me se tehtiin, me kaikki jotka siellä oltiin!