perjantai 3. kesäkuuta 2016

Miau ja mau (=kissakuulumisia)

Leo ja Leoko ovat esiintyneet blogissa viime aikoina aivan liian vähän ja nämä veijarit on monen suosikkeja. Eli tässä tulee Leksojen kuulumisia!
Me ollaan Leoko (vasemmalla)  ja Leo, ihan vaan jos olitte unohtanut! 
Leksoille kuuluu hyvää ja kesäistä! Tällä hetkellä molemmat kylläkin vetää unta palloon, kun on ollut taas niin rankka päivä, kun on vaan pitänyt syödä, nukkua ja väijyä ulkohäkissä kärpäsiä. Kissoilla on ympäri vuorokauden kulku häkkiin näin kesäaikaan ja varsinkin yöllä pojat viihtyy ulkosalla. Meidän takapihalla on ikävän vähän mitään lintuja tai muita elukoita, joten kärpäset tosiaan on sitä parasta viihdettä. Yhtenä päivänä arkkupakastimen kokonen fasaaniuros tuli uhoon meidän takapihalle, mutta se suorastaan pelotti Leokoa! Kissa koitti vähän kurkkia ikkunalaudalta fasaania, mutta herra fasaanin leuhkat huutelut lähinnä ahdisti Leokoa ja se luikki sisälle turvaan. Hurja peto! Se fasaani siis.
On Leokokin aika hurja! 
Toukokuu oli aikamoista juhlaa, kun mun lisäksi synttäreitä vietti molemmat kissat, Leo heti kuun alussa ja Leoko lopussa. Pakko laittaa tähän synttärikuva, jonka Leokon kasvattaja jakoi Facebookissa pentueen syntymäpäivänä. Kuvan on ottanut Jukka Vesterinen, jonka perheen luona pentue emoineen asui. Kattokaa ny noita rääpäleitä!
Leoko on joko pötköllään toinen vasemmalta tai kaveria kuristamassa toinen oikealta. Veikkaan jälkimmäistä. Leokon sisarukset ovat Nipsu, Oiva, Zini ja Papu. Zini on sininen keskellä, sen vain tiedän. :D 
Tämä pentukuva onkin oivallinen aasinsilta kissanpentuasioihin! Mä oon saanut Rahkaäijältä luvan ottaa kolmannen kissan, mutta nyt mä en tiedä haluanko! Siis mitä, eikö enemmän kissoja ole aina parempi?!
Leo harvinaislaatuisesti apinoimassa korkealla, yleensä se mielummin tonkii maasta jotain matoja ja syö ruohoa. Yhtenä aamuna yläkertaan oli ystävällisesti tuotu sellainen sormen paksuinen kastemato, mikä oli pilkottu kolmeen osaan. Nam! 
Leokolla ja Leolla on niin hyvä meininki keskenään, että pelkään sen menevän jotenkin pilalle, jos joku kolmas pyörä tulee talouteen. Leo ei myöskään suhtaudu erityisen positiivisesti mihinkään muutoksiin (kuten eläinlääkäriltä haisevaan Leokoon tai uuteen raapimapuuhun) niin voin vain kuvitella mikä sota syntyisi, jos tänne tulisi ihan uusi kissa! Toki se olisi vain väliaikaista, mutta tolaltaan mennyttä Leoo on aina vaikea katsella.
Leoko sen sijaan ei mene tolaltaan mistään, kun sen päässä ei varmaan kauheesti liiku mikään, mikä menisi pois paikaltaan. :D Vitsi vitsi, fiksu kissa se on! 
Totta kai pitää myös ajatella sitä, että kolmas kissa lisää ruuan menekkiä puolella ja kissankakkaa tulee myös puolet enemmän kuin ennen. Uskon kyllä, että se myös lisäisi iloa puolella, mutta harkitsen tätä juttua nyt aivan rauhassa. En tee hätiköityjä kissaostoksia!
"Joo siis oon aivan huippukiinnostunut tosta sun viuhkasta." 
Sekä Leo että Leoko on aika vilkkaita ja seurallisia tapauksia, mutta silti niin erilaisia. Leo hakeutuu sinne missä ihmiset on ja seuraa touhuja ja kulkee koko siivouspäivän perässä, kun taas Leoko voi olla imuroinnin ajan ihan rauhassa nukkumassa, mutta kun ilta koittaa, alkaa härväys! Härväys on sitä, että poljetaan, kehrätään, kuolataan, näykitään nenää ja korvia, pusketaan ja osoitetaan rakkautta kaikilla mahdollisilla kissamaisilla tavoilla. Siis se kuolan määrän on jotain ihan uskomatonta, varsin miellyttävää herätä joskus keskellä yötä siihen, että Leoko on tullut nukkumaan samalle tyynylle ja naamalle sataa kuolapisaroita.
Leoko vaan niin paljon rakastaa mua. Tässä on yksi syy miksi ottaisin myös kolmanneksi kissaksi abessinialaisen, jos sellainen joskus tulee. 
Kotiin on aina kiva tulla, kun kissapojat hölköttelee ovella vastaan ja tervehtii naukuen. Tiedän kyllä, että enemmän sen viittaa siihen, että edellisestä ruokailusta on heidän mielestään tarpeeksi kauan aikaa, mutta kyllä ne varmasti meitäkin aina vähän odottaa. Kissoja ei myöskään kiinnosta yhtään mitä prässissä on tänään räjähtänyt tai montako kertaa joku video on katsottu. Ne makaa ihan samalla tavalla Aamulehteni päällä aamupalapöydässä ja kuolaa illalla naamalle, meni päivä miten tahansa. Leksamaisen kissamainen elämä on ja pysyy!
Tässä oli meidän kuulumiset, kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! 

10 kommenttia:

  1. Meillä oli enimmillään neljä kissaa ja täytyy sanoa, etten ehkä suosittelisi kolmatta. Kaksi on hyvä pari/tiimi. Kolmas sotkee dynamiikan ja joku kolmesta jää usein vähän eristyksiin tai yksinäisemmäksi. Joillain se toimii luonnostaan, jos laumassa on joku vähän omissa oloissaan viihtyvä.

    Ja kun ne vanhenevat yhtä aikaa, ne eläinlääkärikulut ovat aivan jäätävät. Mulla ei todellakaan ole ikävä "kissasi ei kakkaa, 540 euroa kiitos" -käyntejä.

    Kolmas on vielä se ihmisen antama huomio. Huomasin vasta lauman karsiutuessa, että oli ihan luksusta, kun laatuaikaa per lemmikki oli yhtäkkiä enemmän, ja pystyi antamaan huomiota huomionkipeälle.

    Tämmöistä pohdintaa siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hyvää kissapohdintaa, kiitos! Sitä juuri pelkääkin, että hyvä dynmiikka menee pieleen, kun nyt on niin rauhaisa tilanne. Hirveitä juttuja kuulee, kun jollekin kolmannelle pyörälle yritetään sit etsiä uutta kotia. Ja just mietin sitäkin, että nytkin tunnen jo joskus huonoa omaatuntoa siitä, että en ehdi jatkuvasti viihdyttämään kissoja, niin sitten olisi taas yksi leikitettävä ja huomioitava lisää.

      Poista
  2. Uuu-i, niin söpöjä otuksia, leksojen kuulumisia kysellyt kiittää! Mä myös pidän hieman riskaabelina kolmanen kissan ottamista, kun on kuullut niin paljon juttuja toisiinsa sopeutumattomista kissoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, kyllä oli jo korkea aika laittaa vähän Leksa-juttuja! Musta olisi kamalaa jos alkaisi joku kissasota, joten kaksi kattia riittää nyt ihan hyvin.

      Poista
  3. Mukavia kuvia, entäpä jos kissoja olisikin neljä, ei tulisi mahdollista kolmannen pyörän/kissan ongelmaa?

    Ensimmäisessä kuvassa ollaan vähän sen näköisenä, että käskystä ei hymyillä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljä kissaa olisi kyllä todellista hullun kissanaisen touhua! :D
      Joo, kissa ei käskemällä laula, vai mites se menikään!

      Poista
  4. Mä mietin kans joskus että olisi kiva jos yhden kissan ja koiran lisäksi talossa vipeltäisi vielä enemmän jompaa kumpaa, tai kumpaakin, sorttia. Mä rinnastan tän tunteen jonkin sortin vauvakuumeeseen millä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa, koska sitten kun kuulen järjen ääntä, muistan että hyvä kun on nyt aikaa ja energiaa kaiken keskellä viihdyttää yhtä kissaa (jonka kanssa on nytkin hävyttömän vähän pihailu- ja leikkiaikaa).
    Koiran kanssa taas saattaa vierähtää pahimmassa tapauksessa se parikin vuotta että siitä saa yhteiskuntakelpoisen. Joten niin kauan kun rahaa ja vapaa-aikaa ei tipahda taivaasta syliin, oon tyytyväinen näihin kahteen :)

    Meillä kisu kuolaa myös hurmoksessa :D Mä sanon sitä pesuvedeksi. On sekin muuten hauskaa kun kesken pesuveden valumisen täytyykin vähän ravistella, siitä saa sitten rapsuttajakin omansa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vauvakuumevertaus on varmaan aika hyvä, jotenkin vaan haluaisi lässyyttää pienelle pennulla ja nukahtaa sellainen kainalossa, mutta sitten unohtaa ne kaikki työläät puolet siitä.
      Mulla ei riittäin kärsivällisyys koiran kanssa, koiran kouluttaminen on oikeasti aika aikaavievää puuhaa.
      Jep, kaikki metrin säteellä ihan kuolassa kun Leoko ravistelee kuolat pois. :D

      Poista
  5. Meillä on tuo kuolaaminen kielletty, kaikki muut hellyydenosoitukset käy. Kun minä olin vielä hankinnassa, ihminen kyseli varta vasten kasvattajilta, että eihän vanhemmat ole kuolaavia abyja. Pakko tunnustaa, että oikein hövelinä ollessani suustani saattaa irrota nestepisara.

    Yksi ekan pentueeni pojista lähti Sveitsiin, jossa oli odottamassa kaksi kaukaista sukulaista, äiti ja poikansa. Muori on jo 13-vuotias. Tämä kissa on isomummoni mummon tytär. Tämä isomummoni mummo on muuten nyt jo 18-vuotias arvokas daami. Alkuun näillä Sveitisin vanhuksilla oli vähän sopeutumista nuoreen häärääjään, mutta nyt ollaan sopeuduttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolaaminen kielletty, aikamoista! Leoko ei pystyisi moiseen, mutta sillä onkin varmaan jotenkin väljä suu kun kuola valuu koko ajan. :D
      Oho, aika vanha tuo isomummosi mummo. Yksi meidän lähipiirin aby kuoli 16-vuotiaana ja sekin oli jo vanha kuin taivas. Pitkää ikää teille ja meille!

      Poista