Välipalaa uusavuttomille: siemennäkkäri, Rahkabaari ja pahviletut

Ihan vaan sen takia, että Rahkamuija on tosi laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen, tänään blogissa on esittelyssä kolme herkkua (herkkua ja "herkkua"), joiden eteen ei paljon tarvi nähdä vaivaa.

Mä oon jo vaikka kuinka kauan himoinnut siemennäkkäriä, mutta jostain syystä kuljen kaupassa aina saman reitin, eikä sille reitille ole osunut siemennäkkäriaineksia. Tällä viikolla kuitenkin poikkesin polulta ja eksyin jauhohyllyyn (syy löytyy alempaa). Jauhohyllyssä näkökenttääni osui siemennäkkärisekoitus, johon ei tarvinut lisätä kuin vesi ja öljy. Näin saman tien silmissäni, kuinka rouskutan pellillisen siemennäkkäriä kerralla, joten heitin yhden pussin ostoskoriin.

Kotona napsautin uunin päälle ja laitoin "taikinan" turpoamaan. Tein vain puolikkaan pussin kerralla ja lisäsin siihen ohjeen mukaan pari desiä vettä ja vähän öljyä. Kun taikina oli hengaillut kymmenen minuuttia, taputtelin pötkäleen tasaiseksi laataksi uunipellille. Koska paketissa luki, että näkkäri on 55 minuuttia uunissa, oli oikein hyvä aika käydä saunassa näkkäriä odotellessa. 

55 minuuttia on kuitenkin aivan liian pitkä aika näkkärinhimoiselle leipurille, niin otin pellin pois uunista jo 40 minuutin jälkeen. VIRHE! Näkkäri jäi reunoilta kosteaksi ja ikävän öljyisen makuiseksi, kun taas keskeltä laatta oli ihanan rapea ja oikeasti näkkärin oloinen. Ensi kerralla maltan mieleni ja käristän näkkäriä tarpeeksi kauan uunissa. 

Rahkamuijan tuomio: Jatkoon! Maltti on valttia. Ja näkkäri ihanaa!

Viime viikolla bongasin katukuvasta mainoksen Rahkabaarista ja silloin kun rahkasta puhutaan, mä oon hereillä! Tarkemmat lisätutkimukset paljastivat, että lähi-Citymarkettiimme on avattu Rahkabaari. Jossain on tapahtunut joku nolo moka, koska Rahkamuijaa ei kutsuttu Rahkabaarin avajaisiin leikkaamaan punaista nauhaa baariin ympäriltä. En kuitenkaan loukkaantunut tästä liikaa, koska tänään hipsin uteliaana Cittariin katsomaan, että mikä meinkinki. 

Ensimmäisenä silmiini osui pöyristyttävä kilohinta ja melkein lähdin Cittarin liukuovet paukkuen kotiin. Sitten kuitenkin huomasin Rahkabaarin houkuttelevan lisukavalikoiman ja annoin baarille mahdollisuuden. Ilmeisesti säästösyistä baarimikko on lomautettu ja annoksen joutui kokoamaan itse. Ensin lappasin rasian pohjalle rahkaa ja sitten lisuketta vähän joka sorttia.

Erityisesti ilahduin, kun näin lisukkeiden joukossa Valion mangososetta, joka on yksi parhaista rahkanmausteista ikinä. Ihan kaikkea en saanut tungettua rasiaan ja ihan hyvä niin, koska mieleeni palautui Rahkabaarin kirvelevä kilohinta. Täysi rasia maksoi lähemmäs kuusi euroa. Mutta en pitäisi pahana, koska tämä oli ainoa musta perjantai -shoppailuhullutteluni. 

Kaupasta pois kävellessä Rahkaäijä vanhana konnana keksi, miten Rahkabaaria oikeasti pitäisi käyttää. Baarista rasiaan vain ihanat rahkanmausteet ja kylmähyllystä ihan tavallinen rahka mukaan. Kotona ei yleensä jaksa pitää ihan hirveetä reserviä erilaisia rahkanlisukkeita, niin Rahkabaarista saa koottua ihan kivoja settejä, Tollanen runsas rahkasetti maustui meinaan tosi hyvältä! Nuukana ihmisenä kuitenkin harkitsen Rahkabaarin käyttöä jatkossa tarkoin. Ellei Valio anna Rahkamuijalle lahjaksi Rahkabaari-ranneketta, jolla voi tyhjentää baaria ilmaiseksi. Sitä odotellessa.

Rahkamuijan tuomio: Jatkoon! Varsinkin, jos tekee mieli tuhlata rahkaan.

Rahkaäijä sai tässä eräänä päivänä päähänsä sairaan fantasian jostain rasvattomasta lettujauhosta, johon ei kuulemma tarvitse lisätä kuin vesi. Sitä sitten etsittiin pitkin Prismaa (ja samalla reissulla löytyi siemennäkkärisekoitus) ja säästöpäissään Rahkaäijä valitsi vielä jotain Rainbow-lettujauhoa. Koko päivän Rahkaäijä hehkutti, että tänään on lettupäivä ja kyykkytreeninsä jälkeen mies pistikin paistinpannut tulille. 

Tässä vaiheessa mä olin jo kirjottamassa postauksen alkua, kun keittiöstä kuuluu "VOI V#"¤%, TÄÄ ON IHAN P¤#%"AAA!" Se on aina todellinen lupaus seikkailusta ja suorastaan intoa puhkuen menin keittiöön katsomaan, että miten ihmeletut etenee. Vissiin pannulle lorahti vähän liikaa taikinaa (=puolet) ja lettuja ei oikein saanut käännettyä ja kaiken lisäksi ne kuulemma maistuivat vehkeelle. Selvä! Taistelun tuloksena syntyi kuitenkin kaksi lettua, joista toisen sai Rahkaäijä ja toisen mää. Mun lettu lähti kohti autuampia saunanpesiä alta aikayksikön, koska Rahkaäijän kuvaus vehjeletusta ei heittänyt kovin kauas. Itse letunpaistaja kuitenkin kuorrutti lettunsa metrisellä kerroksella mustikkahilloa ja kermavaahtoa ja niin oli kuulemma hyvää ja herkullista. 

Jätä tämä pussi kauppaan. 

Edes mikään proteiinilettuviritelmä ei koskaan ole ollut yhtä kehnon makuista. Edes sammiollinen kardemummaa ei pelastanut tätä katastrofia. 

Rahkamuijan tuomio: Ei jatkoon. En tiedä, voisiko lettutaikinalla ehkä liimata tapetteja, mutta en ottaisi riskiä. Saattaa tulla vehjetapetteja.

Suosittelenkin huomenna kaikille välipalaksi siemennäkkäriä runsaan rahkan kera, mutta lettutaikina kannattaa tehdä ihan ite. Herkullista viikonloppua!