Jättikissoja ja pyöräshamaani

Tällä viikolla uutisoitiin, että jos kissat olisi isompia, ne söisi ihmiset. En epäile tätä lainkaan, koska Leoko yrittää pienestä koostaan huolimatta syödä mun nenän joka aamu. Mutta millasta meidän elämä olisi, jos Leksat olisikin jättikissoja?

Leo ei tuntisi minkäänlaista armoa, ja pistelisi aamupalaksi kaiken, mikä eteen osuu.

Leoko sen sijaan istuisi edelleen mielummin ihmisten olkapäällä, kun söisi ketään. Tai no, kun sille iskisi hellyyskohtaus, se vahingossa purisi korvan irti. 

Kannaisi varmaan harkita, että milloin on viisasta herättää nukkuva kissa. 

No niin ja sitten palataan jälleen asiaan! Ööö, mihin asiaan? Täällä ei semmosta ole kovin usein nähty. Mutta tällä kertaa vaikka pyöräilyasiaan. Tänään perinteinen sunnuntailenkki vei tutkimusmatkalle lähimaastoon paksupyörillä. Ulkona oli jotenkin niin tosi inspiroivan värikästä, aurinkoista ja ihanaa, että ei millään voinut jäädä sisälle.

Tässäkin kuvassa niittykukat kukkii ainakin kymmenissä eri väreissä <3 Puhuttakaan tosta tosi ihanasta moottoritiestä ja värikkäistä betonitaloista. <3

Rahkaäijä: Ajat vaan kato sen mäen ylös ei siinä mitään sen vaikeempaa. Päätin kuitenkin tunkata. Oli oikeesti tosi jyrkkä!

Meidän sunnuntaipyöräily on semmonen, että se tehdään aina yhdessä. Koko viikko ollaan ehkä reenattu ristikkäisten aikataulujen takia eri aikaan yksinään, mutta sunnuntaina on parisuhdepyöräilyn aika. Se on oikein mukavaa!

Mua tosi paljon jännitti ajaa meluvallia, melkein aistin kuolemanvaaran läheisyyden.

Oon muuten nykyään pyöräilynohjaaja, ihan oikea sellainen! Näin ensitöikseni ajattelin pistää pystyyn jonkun konsulttifirman, joka neuvoo kuinka ajetaan pyörällä ja laskutan ainakin 200 euroa tunnilta. Ja sen jälkeen voisin vaikka perustaa oman pyörämerkin, avata oman pyöräpuiston, perustaa pyöränäyttelyn ja sen jälkeen vielä järjestää niin, että mun syntymäpäivä on kaikille vapaa liputuspäivä, jolloin juhlitaan pyöräilyn ilosanomaa! Kuulostaa ihan suunnitelmalta. Luin just eräästä lehdestä jostain naisesta, joka oli löytänyt sisältään shamaanin, niin mää voisin ruveta kansakunnan viralliseksi pyöräshamaaniksi. Pyöräilynohjaaja onkin vähän booooring, pyöräshamaani on paljon parempi ja eksoottisempi.

Pyöräshamaani taikoi lenkillemme auringon! (Toi kirkkovene vähän pilaa!)

Päivän lenkki oli suht lyhyt ja ytimekäs, mutta sitäkin harmaampi. Mutta ei se mitään, kohta sataa lunta ja sitten alkaa läskipyöräilyn aikakausi, jollaista kukaan ei ole koskaan ennen nähnyt!

Kasvaakohan tämä vieläkin läskimmäksi, jos kastelen sitä?

Nyt loppu kaikki asiat ja asiattomuudet tältä päivältä, heippa!