Kalifornia-muistelmia

Mä näin taas viime yönä unta, että olin Kaliforniassa. Mä oon nähnyt Kalifornia-unia jo melkein kolme vuotta putkeen, varmasti useamman kerran kuukaudessa. Kolmen viikon häämatka Yhdysvaltojen länsirannikolle teki aika lähtemättömän vaikutuksen ja jatkuvasti yllättävän itseni fiilistelemästä reissua tai haaveilemasta uudesta matkasta. Välillä olen yrittänyt leikilläni ehdotella Rahkaäijälle, että nostetaan asuntosäästötili tyhjäksi ja lähdetään pariksi kuukaudeksi Jenkkeihin, mutta en ole saanut vastakaikua mainiolle idealleni (Äiti ja anoppi, tää oli sit oikeesti vaan vitsi!). Kaukokaipuussani aloin selata kuvia reissusta ja päätin koota postauksen kuvista. Osa on julkaistu blogissa ennenkin, mutta yritin valkata enemmän niitä vähemmän nähtyjä otoksia.
(Tätä postausta lukiessa pitää laittaa soimaan Vesalan Tequila-kappale, jossa on mainio road trip-tunnelma. Tequilaa ei kylläkään juotu reissun aikana.)

Ensin meidän piti saada Avikselta valkoinen avoauto honey moon -kaaraksi, mutta sitten se ei käynnistynyt. Jotain vikaa oli myös sinisessä avoautossa, eikä saatu sitäkään ja lopulta lähdettiin kohti hotellia mustan Mustangin kanssa. 

Matka alkoi San Franciscosta, eikä meillä ollut mitään muuta suunnitelmaa kuin ajella kolme viikkoa Kaliforniassa ja käydä Vegasissa ja Disneylandissa.

Ennen Kaliforniaa kumpikaan ei ollut käynyt Keski-Eurooppaa pidemmällä ja moneen kertaa hoettiin matkan aikana, että ollaanko me oikeesti täällä?

Tää on yksi mun lempikuvista koko reissulta! Ensimmäinen päivä Yhdysvalloissa ja kaikki hauska vielä edessä. 

Tämä kuva, kuten edellinenkin, on Golden Gate parkista, joka oli täynnä kaikkia tuoksuvia ja kukkivia puskia ja kasveja.  Onneksi voin nykyään mennä Ikean kukkaosastolle ja laittaa silmät kiinni ja leikkiä olevani Golden Gate parkissa. :D

Hyvännäköset eväät siinä! Tehtiin jonkin verran ruokaa hotelleissa, ettei jatkuvasti tarvinut syödä ravintolassa. Pepsiä ja maapähkinävoita kului melko laiton määrä!

Hotellien aamupalat olivat ravitsevia ja monipuolisia! Ainoa tarjolla ollut värikäs oli eriväriset hillot.

Syötiin rapukeittoa San Franciscon satamassa ja kun istuskeltiin siinä, joku mies tuli kysymään meiltä, että ollaanko häämatkalla, kun näytetään aivan siltä. 

Tehtiin ihan kaikki pakolliset turistijutut, mitkä vaan tuli vastaan. 

Vaikka San Francisco oli mainio kaupunki, ei käy kateeksi niitä, jotka siellä ajaa polkupyörällä. Olisi myös mielenkiintoista, jos tuolla olisi lunta, että miten onnistuu mäkilähdöt risteyksissä. 

Rahkaäijä ajoi ja mä vaan nautin kyydistä. Olin niin nuori, että en olisi varmaan saanut edes vuokrata autoa tuolla. 

Vaikka olin ensin pettynyt auton mustaan väriin, Mustista tuli meidän rakas matkakumppani ja oikein harmitti jättää se vuokraamoon takaisin reissun päätteeksi. 

Kalifornian rannikkoa myötäilevällä 1-tiellä oli aivan uskomattomat maisemat ja pysähdeltiin jatkuvasti ihailemaan merta. 

Kun ei ollut tarkkaa matkasuunnitelmaa, yllätyskohteillekin oli tilaa. Yksi tällainen ylläripysähdys oli Laguna Segan moottorirata. Rahkaäijä poseeraa legendaarisen corkscrew-mutkan kanssa. Olisi muuten mahtava pitää Laguna Segassa Ratareisi-pyöräily! Voisi ruveta vähän reisiä hapottamaan nuo mäet. 

Toinen yllätyskohde oli Pasadenan Rose Parade uuden vuoden päivänä. Kuultiin paraatista paikallisilta, jotka suorastaan vaativat meidän menevän katsomaan sitä. Kaikki tiet oli aivan tukossa, kun tuhannet ihmiset pyrkivät Pasadenaan paraatia seuraamaan. 

Paraatissa oli soittokuntia, kukin koristeltuja vaunuja, hevosia ja vaikka mitä! Ihmiset hurrasivat ja taputtivat melkein koko ajan ja tunnelma oli katossa. Ihan huikeeta! Kannattaa tsekata esim. tää video, jossa on yksi soittokunta paraatista. Tosi hienon näköistä ja kuuloista. 

Oli hymy aika herkässä, kun aurinko paistoi ja Tyynimeri vaahtosi. 

Kävin piirtämässä hiekkaan sydämen sisälle L:n ja A:n, kunnon häämatkameinki. Tämä oli myös ohi ajavien autoilijoiden mieleen, koska Los Angeles oli jo aivan lähelle. 

Hollywoodin Walk of Fame oli vähän laimea. Mutta onneksi oli sentään Johnny Cash!

Tyylikäs auto Venicessä. Tämä kuva on myös julkaistu Moottori-lehdessä. Harmi vaan, että olivat kirjoittaneet kuvaajan eli mun nimen ihan päin mäntyä. 

Venice Beach ja laskeva aurinko. Auringon laskun jälkeen tuli aina yllättävän viilee. 

Yksi reissun tavoitteista oli reenata Muscle Beachin ulkosalilla ja bodattiin siellä peräti kahdesti. Mainio ja erittäin halpa sali!

Vieläkin harmittaa, että en tilannut vegasilaisessa ravintolassa vessanpönttöannosta! 

Kuka sitä nyt viitsii kokonaisia hedelmiä ostaa ja pilkkoa, kun ihan kaiken saa valmiiksi purkeissa. Ruokakaupoissa olisi voinut viettää aikaa tuntitolkulla, kun ihmeteltiin kaikkia erikoisuuksia. 

Yhtenä päivänä käytiin Hooverin padolla ja vieressä on myös yksi maailman suurimmista tekojärvistä. Hooverin pato oli myös aika khuul! 

Las Vegasissa lähti vähän mopo keulimaan ja lähes asuin kasinolla. Hyvä puoli kuitenkin oli se, että harrastin pelkkiä senttikoneita ja jos panos on viisi senttiä, ei tappiot (eikä voitot) ole ihan hirmuisia. 

Vegasissa asuttiin kahdessa hotellissa, joista toinen oli linna. Näyttää tosi hienolta, mutta oli oikeasti aika kämänen, kuten meidän kaikki muutkin hotellit. Ensimmäisenä aina tsekattiin sänky bed bugsien varalta. Se tapa jäi päälle ja Suomessakin hotellissa pengon patjat ja sängyn taustan luteiden varalta. 

Yksi matkan kohokohdista oli Disneyland, joka oli todella päräyttävä kokemus. Sitten kun olen rikas, kierrän kaikki maailman Disneylandit. Eikä tämä ole mikään vitsi. 

Rahkaäijä ja muut pienet vihreät miehet. Rahkaäijälle sata pistettä, kun se kesti mun intoilua koko Disneyland-päivän!

Kyllä suomalainen nainen osaa olla kaunis Vegasin buffet-aamiaisella. Ranteessa mulla on buffet-ranneke, jolla sai syödä koko päivän kahden eri hotellin buffetissa.  Se oli viiden buffetin päivä. Jos luulit, että ruotsinlaivan buffetit on jotain, niin Vegasin notkuvat pöydät saa näyttämään ne aika köyhiltä. 

Yksi matkan parhaista paikoista oli San Simeonin kylä San Franciscon ja Los Angelesin puolivälissä rannikolla. San Simeon Lodgessa esiintyi kaksi kertaa viikossa Elvis, rannoilla makoili satoja merinorsuja ja niityillä tepasteli seeproja. Ihan kuin jostain kirjasta. Jos mulla on joskus bändi, sen nimeksi tulee San Simeon Zebras. Tai toinen hyvä olisi Elvis and the elephant seals. Nää on mulle varattuja, älä varasta!

Yksi asia, mikä vähän tuli yllätyksenä tällaiselle Näsijärven tytölle, oli vuorovesi. Tosi jännä jutska! Laskuveden aikaan oli hauskaa etsiä aarteita rannalta. 

San Simeonin ihmeelliseltä kylältä löytyi myös reissun ihanin ruokapaikka. Sebastian´s Store -nimisessä ravintolassa oli aivan hillittömän hyvät leivät. Jono oli ulos asti ja ruokaa sai odotella, mutta kyllä kannatti!

Seuraavassa elämässä toivon olevani merinorsu. Tosi iso merinorsu. 

Sehän näyttää aivan siltä, että tässä autossa on Rahkamuija viettänyt aikaansa! Kuten aiemmin sanoin, Pepsiä maxia kului. Pepsiä ja Walmartin maukkaita proteiinipatukoita, mmm!

Viimeisenä päivänä käytiin Oaklandissa lentotukialuksella ja siellä oli aivan hillittömän tylsää! Opastettu kierros kesti yli kaksi tuntia ja käytiin varmasti läpi jokainen laivan nurkka ja kulma, sekä nippeli ja nappeli. Ei ikinä enää lentotukialukselle. 

Jotain ne sentään tiesi siellä lentotukialuksella, ei saa nostaa maasta huonosti!

Olin todella tyytyväinen, kun vihdoin pääsin lentotukialuksen kannelle tunkkaisen laivakierroksen jälkeen ja aurinko oli laskemassa ja toisella puolella lahtea näkyi San Francisco. Ei hullumpaa!

Lähdön hetkellä ei ollut kenelläkään hauskaa. Eikä tuleva 16 tunnin lentorupeama myöskään erityisesti houkutellut! 

Ulkona on ihan harmaata ja vettä sataa, niin tällainen pieni matkamuistelo tekee erittäin hyvää. Mieleen palautui hauskoja juttuja ja uskomattoman tarkasti muistan yhä monia pieniä yksityiskohtia. Vaikka me matkustettaisiin vielä viiskyt kertaa Kaliforniaan, se ei silti ole sama asia, koska tämä oli meidän honey moon ja ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka. Tämä ja koko matkan uskomaton hienous teki sen, että vietin Kaliforniassa elämäni parhaat kolme viikkoa. Siitä, jos mistä näen ilomielin unia jatkossakin!

P.S. Lisää kuvia ja turinoita reissusta löytyy blogin arkistosta tammikuulta 2013. Omat jutut on aina kaikkein hauskimpia, koska nauroin taas aika räkäsesti muutamille postauksille!