MEGAPLÄJÄYS Åresta!

Nyt suosittelen ottamaan hyvän asennon sohvalla tai riippukeinussa, koska nyt on luvassa jättipostausta meidän Ruotsin matkasta! Tää on sitten oikeasti pitkä, olen varoittanut.
Reilu viikko sitten maanantaina lähdettiin matkaan ja ekana iltana ajettiin Ouluun asti, tietty Tuurin kyläkaupan kautta. Sielläkin jo melkein tuntee olevansa ulkomailla. Se on melkein kuin Las Vegas, mutta kaikilla on saappaat ja kolmiraitaverkkarit.

Taukojumppaa jossain Pohjois-Ruotsissa. Myös punnersin tuolla taukopaikalla ja ohiajavat autot tööttäili. 

Seuraavana aamuna lähdettiin seitsemän jälkeen matkaan ja kello ehti pyöri kokonaan ympäri ennen kuin oltiin Åressa perillä. Matka oli hillittittömän pitkä ja puuduttava. Ja Pohjois-Ruotsissa ei muuten ollut yhtään mitään. Ruokapaikkaakin etsittiin jokunen tovi!

Lopulta ruokapaikka löytyi tästä viehättävästä huvilasta, jossa syötiin klimppi-lihasoppaa. Klimppejä lukuunottamatta oikein herkullista!

Tiedätkö ne joulukortit, joissa lukee "maalattu jaloilla"? Matkalla oli niin tylsää, että reenasin jaloilla kirjottamista. Ei ihan vielä sujunut. 

Åreskutan näkyi jo 70 kilometriä ennen kuin päästiin perille, joten heti oli selvää, että nyt tullaan aika jylhiin maisemiin. Åre oli aivan kertakaikkisen upea paikka maisemiltaan, melkein sydän pakahtui!

Vähän oli vaikea alkuun uskoa, että tuolta vuorelta voi tosiaan ajaa pyörällä alas. 

(Tässä kohtaa kaikki yli 50 kuvaa, jotka latasin äsken bloggeriin, katosi juuri.)

Reiteistä oli suorastaan runsaudenpulaa!

Seuraavana aamuna vähän sateli, mutta käytiin heti ostamassa neljän päivän hissiliput ja aamupäivällä sateen lakattua sännättiin pyörien kanssa mäkeen. Heti niin ylös, kuin vain hissillä pääsee. Vähän ihmeteltiin, ettei muita pyöräilijöitä näkynyt matkalla, mutta syy selvisi ylhäällä. 1270 metrissä oli niin jäätävä sumu, että näkyvyys oli luokkaa kolme metriä. Lähdettiin ensin ihan väärälle reitille, mutta onneksi havahduttiin ajoissa, koska muuten oltais jouduttu jonnekin tunturin toiselle puolelle.

Iltapäivällä oli jo oikein hyvä näkyvyys, kuten kuvasta voi huomata!

Oli ehkä ihan hyvä, että korkealla oli vähän sumua, koska olisin varmaan pyörtynyt, jos olisin tajunnut kuinka korkealla oltiin. Iltapäivällä kun sumu vähän laantui, koko komeus avautui meidän eteen.

Alla Åresjö-järvi ja Åren ja Tegefjällin kylät. 

Easy rider -reitiltä, joka oli aivan mun ehdoton suosikki vauhdikkaan reitin ja maisemien takia. 

Bike parkissa oli paljon ajettavaa, siis ihan älyttömästi. Ylhäältä alas matkaa oli yli 8 kilometriä, joten päivässä ei lopulta kovin montaa kertaa ehtinyt käymään ihan ylhäällä, kun hissimatkat vei myös aikaa. Iso osa reiteistä oli melko helppoja ja paljon rinteessä näkyikin ihan vasta-alkajia vuokrapyörien kanssa. Paljon enemmän tuolla oli ajettavaa aloittelijalle, kuin vaikka Sappeessa, jossa oikeasti helppoja pätkiä on ehkä kaksi.

Tunturilla oli paikoin lunta melko paljonkin ja jotkut tosisnoukkaajat kasaili hyppyreitä lumelle ja laski suksilla. 

Gondolihissien lisäksi oli tuolihissejä, joissa oli lisäosa pyörää varten. Henkilökunta myös auttoi auliisti, jos oli vaikeuksia saada pyörä hissiin tai siitä pois. 

Skärmflyga eli liitovarjoilu oli suosittua hommaa Åressa, koko ajan taivaalla kieppui joku varjon kanssa. 

Rahkaäijä näyttää hyppäämisen mallia. 

Koko matka yltäältä alas oli tosi raskas ajaa kerralla alas ja yleensä hengailtiinkin matkan varrella ja kateltiin maisemia ja syötiin Bilareita. Joka päivä ajettiin 5-6 tuntia ja sen jälkeen oli kyllä aivan loppu. Varsinkin kahden ekan päivän jälkeen sormet oli tosi kovilla. Viimeisen ajopäivän jälkeen ranteet oli aivan tulessa ja polvissa varmaan litra vettä, niin nauroinkin, että Tampereelle päästessä voin mennä suoraan tekoniveljonoon. Kaatumisista ei tullut mitään pahempia haavereita, vikan ajopäivän kaatumisessa mulla vähän toinen nilkka vääntyi, mutta nyt sekin on jo kuin uusi.

Rahkaäijä kaatui niin, että paita repesi! Sen takia suojapanssarit on ihan jees, että vain paita repeää, eikä olkapää.

Hei joko mennään taas? Rinteissä ei pahemmin  ollut ruuhkaa, aika rauhassa sai ajella. 

Bike parkissa kaikki toimi tosi hyvin, mutta reittejä ei voi koskaan merkata liian hyvin. Ensimmäinen ajo oli aina vähän hakemista, että meneeköhän tämä reitti tosiaan tästä.

Sunnuntaina oli vähän viileä keli Åreskutanin päällä, 5 astetta ja tuulta 9 metriä sekunnissa. 

Tunturipurossa oli hyvä käydä viilentymässä, kun iski hiki.

Missään en ole nähnyt aikaisemmin yhtä paljon kalliita pyöriä lojumassa pitkin poikin, kuin Åressa. Porukka jätti kauppan mennessäänkin pyöränsä kaupan tuulikaappiin lukitsematta ja muutenkin meininki oli melko rentoa. Suurin osa muista pyöräilijöistä oli ruotsalaisia, jonkin verran oli norjalaisia ja suomalaisia. Tollaseksi kansainväliseksi bike parkiksi Åressa oli hämmästyttävän vähän kylttejä, opasteita ja hinnastoja englanniksi. Mä ymmärrän ihan kohtuullisesti ruotsia, joten siinä mielessä ei ollut ongelmaa ja henkilökunta puhui hyvin englantia, mutta esimerkiksi kyltti, jossa neuvotaan tuolihissiin meno ja poistuminen, voisi olla myös englanniksi. Suurimman osan kauppareissuista, ravintoloista ja turistirysistä sain solkattua asiani ruotsiksi, mistä olenkin varsin ylpeä.

Yksi mun lempikuvista koko reissulta, tässä on vauhtia!

Aamulla piti kärsimättämästi olla odottamassa, että hissit lähtee pyörimään. Nuo kaksi koiraa oli downhill-koiria, koska ne meni isäntänsä kanssa erittäin tottuneesti hissiin ja yhdessä kolmikko lähti etenemään tunturiin. Niin siistiä!

Voi sanoa, että Åre on todellinen ulkoilmaihmisen paratiisi, koska siellä on niin messevät maisemat ja maastot niin pyöräilyyn kun vaellukseenkin. Meillä ei ollut tällä kertaa aikaa, eikä jaksamista lähteä varsinaiselle maastopyörälenkille, mutta tuolla menee ilmeisesti melko hulppeita polkuja. Aurinkoisena päivänä tunturi oikein kuhisi vaeltajia ja Skutanin päälle kiipeäminen tuntui olevan joku koko perheen harrastus, kun taaperosta mummoon koko suku oli otettu mukaan. Myös kokonaisia perheitä oli ajamassa alamäkeä. Nuorna vitsa väännettävä!

No moi, täällä mää oon, Åressa!

Vähän piti renkaita ja jarrulevyjä välillä vaihtaa, kun oli niin rankkaa menoa!

Videolla saa vähän parempaa käsitystä siitä, millasta Åressa oli ajella. Niille, jotka kattoo loppuun asti, on videon lopussa palkinto.

Hissit pyöri päivittäin vain kymmenestä neljään, joten iltapäivisin oli hyvin aikaa muulle ohjelmalle. Perjantaina pidettiin myös tervetullut välipäivä ajamisesta, joten muitakin paikkoja ehdittiin hyvin näkemään, kun pelkät tunturin rinteet.
Koko matkan kohokohta oli hirvifarmi noin 10 kilometrin päässä Åresta. Tätä paikkaa suosittelen hyvin voimakkaasti, noin 15 eurolla pääsi ohjatulle tourille, jossa kuuli hirvien elämästä monenmoista ja pääsi syöttämään pottuja eläimille.

Miten noin iso ja pelottavan näköinen eläin voi olla niin leppoisa kaveri? Tässä 500 kiloa painava pääjehu, josta tuli mun ystävä heti.

Rahkaäijä löysi heti yhteisen sävelen tän naarashirven kanssa. Kaikilla hirvillä oli nimet, yksi oli ainakin Freja. 

Hirvien hoitaja neuvoi miten hirveä pääsee pussaamaan, mutta mää en oikein onnistunut viemään meidän suhdetta pusutasolle sarvipään kanssa. 

"Ai prkl, kun kutittaa tuolta takajalasta! Vihaan näitä hirvikärpäsiä!"

Meillä oli mökissä erinäisiä matkaopaslehtisiä, joista bongailtiin hirvifarmin lisäksi pari vesiputousta ja kuparikaivos ja kaikki olikin ihan näkemisen arvoisia kohteita.

Tännforsen on Ruotsin suurin vesiputous, peräti 37 metriä korkea ja varsin vaikuttava näky. Ja ihan ilmaiseksi pääsee ihastelemaan! 

Tässä mää puolipäisenä ihailen vettä. (Kannattaa klikata kuvaa isommaksi, niin sen hauskuus tulee paremmin ilmi.)

Sano cheese, eikun siis vattenfall!

Toinen vesiputous eli Ristafallet oli kooltaan vähän vaatimattomampi, mutta erittäin hieno sekin. Vanha Pocahontas-fani ei voinut olla pohtimatta pääsisikö tuonne vesiputouksen taaksen. 

Vanha kuparikaivoksen suuaukko. Juuri mikään ei karmi selkäpiitä pahemmin, kuin ajatus maanalaiseen luolaan joutumisesta, joten pysyttelin etäällä luolasta. 

Kaivoksen läheisyydessä oli kiviä enemmän kuin tarpeeksi. Alueelta ei saanut viedä mitään mukanaan tai rikkoa mitään, joten tahdonkin huomauttaa, ettei kiveä vahingoitettu kuvauksen aikana tai sen jälkeen. 

Rahkaäijä tsiikailee näkyykö uusia kupariesiintymiä. Mun nilkka oli muljahtanut aiemmin samana päivänä rinteessä, joten en kiivennyt raunion päälle. 

Niin ruotsalaista, niin kaunista. Mutta myös niin paljon hyttysiä!

Åressa oli viime viikolla Åre mountain festival ja siellä oli vaikka mitä tapahtumaa festivaalin aikana. Keskiviikkona oli juoksukisa, jossa juostiin Åren torilta Åreskutanin huipulle. Korkeuseroa tällä matkalla tuli reilut tuhat metriä, että ei ollut ihan kevyt iltalenkki kyseessä.

Pek Performance Vertical K- kisan lähtö. Kaikki oli varmaan käynyt etukäteen tankkaan tuolla Maxissa vähän burgeria naamaan. Tai sitten ei. 

Katseltiin lähtö, käveltiin autolle, mentiin hissillä niin ylös kuin pääsi ja käveltiin hissiltä viimeiset 800 metriä huipulle ja pian ensimmäinen juoksija jo saapuikin maaliin. Kovakuntoisia kavereita, ei voi kuin hattua nostaa! Siinä oli ihan riittävästi meille, kun käveltiin hissiltä huipulle.

Naisten sarjan voittaja saapui maaliin. Sumu oli jälleen varsin sankka. 

Vuorenvalloittaja, melkein kuin olisi Mount Everestille kiivennyt!

Maisemat jälleen kerran 5/5!

Paljon kuitenkin hengailtiin myös mökillä, laitettiin ruokaa ja katottiin kaikkee sontaa telkkarista. Kotona me ei oikeestaan koskaan ehditä tai jakseta katsoa televisioo, niin The Real Housewives -maratooni tuntui tavallistakin viihdyttävämmältä.

Mökistä löytyi kaikki tarpeellinen ruuanlaittoon, mutta silti otettiin oma paistinpannu mukaan, koska mää en kykene tekeen ruokaani jollain umpisurkeella paistinpannulla, jonka tefloni on naarmutettu puhki jo joskus kymmenen vuotta sitten. Jauhelihatomaattisoosi ja makaroni oli aika mahtava setti pitkän ajopäivän jälkeen. Ja halpa!

Åressa oli muutamakin ruokakauppa ja me käytiin yleensä keskustan ICA:ssa, josta löytyi kaikki tarpeellinen ja enemmänkin. Irtokarkit oli aivan hävyttömän halpoja ICA:ssa ja niillä tulikin paikattua pyöräilyn aiheuttamaa runsasta energiapulaa. Ja myös kirjastossa käytiin harvinaisen usein, koska siellä oli ilmainen Wi-fi.

Kulta, voitko ostaa mulle ruusun? Aika psykedeelisen värisiä, jos multa kysytään.

Perjantaina, joka oli välipäivä pyöräilystä, käytiin myös salilla. Salihomma ei mennyt taas ihan kuin elokuvissa, koska ensin meidän piti mennä Holiday Clubin salille ja kylpylään. Ostettiinkin sali+kylpylä -rannekkeet ihan vain huomataksemme, että sali oli aivan jätettä, eikä siellä olisi pystynyt tekeen oikeesti minkäänlaista järkevää reeniä. Marsittiin takaisin tiskille ja vaadittiin rahat takaisin salista ja mentiin vain kylpylään, joka kylläkin oli erittäin mukava kokemus. Mitä tästä opimme? Älä koskaan maksa salista ennen kuin olet nähnyt sen. Katottiin netistä toinen sali ja ajettiin sille hotellille, mutta kappas vaan, koko hotelli oli kiinni kesän. Lopulta bongattiin, että Copperhill Mountain Lodge -hotellissa on sali, joten suunnattiin sinne.

Jos odotan tässä tarpeeksi kauan, tuleekohan kantaja viemään reenireppuni sisälle?

Kyseessähän oli tosiaan joku ökyhotelli, jossa yö maksaa saman verran kuin koko viikolta kustansi meidän mökki. Ihan ei kuuluttu joukkoon, mutta sali oli aivan käyttökelpoinen. Ainoa tanko oli ihan kiero ja painoja varsin vähän, mutta kyllä siellä reenin sai aikaiseksi!

Rahkaäijä kyykkäsi kaiken, mitä salilta löytyi eli 155 kiloa. 

Meidänkin autotallisalille sopisi tällainen ylevä juomapiste erittäin hyvin. 

Maanantaina aamulla oli aika lähteä kotiin ja pientä turnajaisväsymystä oli hieman havaittavissa, niin päädyttiin siihen, että ajetaan Uumajaan ja sieltä lautalla Vaasaan. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa samaa reittiä kuin mennessäkin, eli Tornion kautta Suomeen. 1500 kilometrin ajo ei kuitenkaan pahemmin houkutellut, joten lautta alkoi kuulostaa todella mukavalta.

Matkalla poikettiin Sundvallissa ja vierailtiin myös karkkikaupassa, jossa oli vähän överit pakkauskoot. Melkein neljä kiloa bilareita, yöh!

Sundvallin Ikeassa liha- ja kasvispullilla.

Maanantai-tiistai yö nukuttiin autossa, kuten myös reissun ensimmäinen yö. Meidän taktiikka on se, että mistään ylimääräisestä ei makseta, joten leirintäalueet on ihan poissuljettu vaihtoehto ja Uumajassakin parkkeerattiin auto jonnekin puskaan E12-tien varrelle. Ihan hyvin sielläkin nukutti, kiitos kysymästä!

Ensin leiriydyttiin meren rantaan, mutta sitten jotkut alkuperäisasukkaat tuli pitämään grillijuhliaan sinne, niin siirryttiin suosiolla pois.

Hei me ajetaan meressä!

Lautta lähti eilen aamulla yhdeksältä Uumajasta ja oli kyllä huomattavasti miellyttävämpi hengailla laivalla kuin istua autossa. Toki se oli myös vähän kalliimpaa, mutta eilen olin jo vähän valmis maksaan siitä, että pääsen kotiin pian.

Hei hei Ruotsi, olit tosi hyvä meille!

Voisinpa muuttaa majakkaan.

Wasa Express oli suht kämänen ja pieni laiva, mutta ei mitään! Käytiin syömässä, taxfreessa ja hengailtiin baarissa, jossa esiintyi aivan älyttömän hyvä trubaduuri, olisin voinut kuunnella sitä vaikka koko päivän!

Mitä silmäni näkevätkään, lakritsia! Huomaa turistipaita.

Buffet-ruokailun ammattilaiset asialla!

Matkalla oli myös aikaa pelata 2048-peliä, jossa Rahkaäijä melkein sai 4096!

Ja sit tietty hengailtiin aurinkokannella, jossa oli tosi lämmintä ja aurinkoista!

Huhhuh, kuinka ihanaa oli päästä lopulta kotiin pitkän kotimatkan jälkeen! Leoko alkoi samantien märiseen multa ruokaa ja Leo oli tassutellut sontaisilla tassuilla pitkin olohuoneen lattiaa, sama vanha meininki. <3

Kuha ja Leo oli tänään yhdessä päikkäreillä. 

Oli aivan hurjan hieno reissu ja eilen jo suunniteltiin uutta matkaa Åreen. Ei meinaan ollut viimeinen kerta siellä, niin paljon ihastuttiin paikkaan. Pitkän matkan ja rankkojen loma-aktiviteettien vuoksi fiilis on vieläkin melko väsähtänyt, mutta eiköhän viimeistään lauantaina taas mennä Sappeeseen ajamaan alamäkeä!

P.S. Kypäräarvonnan voittajat tulee blogiin seuraavassa postauksessa!