sunnuntai 16. elokuuta 2015

Jarrut irti!

Tänä kesänä olen huomannut, että elämäni on lähtenyt yhä jyrkemmin alamäkeen. Viettäisin alamäessä kaikki päivät, jos vaan voisin. Eilinen lauantai oli yhtä suurta alamäen juhlaa, kun osallistuin Sappeessa tyttöjen dh-leirille Pussy Campille. Pusikämppiläisiä oli paikalla peräti lähes 40, huikea määrä naisia, joille vauhti ja mutkat maistuu!
Päivä alkoi tasoryhmiin jakamisella. Kolmosryhmään eli edistyneimpien mimmien ryhmään laitettiin ensin kaikki ne, jotka hyppäisivät takana näkyvästä isoimmasta hyppyristä. Tiesin silloin, että se ei todellakaan ole mun ryhmä. :D Valitsin kakkosryhmän, eli keskimmäisen. Kuva Timo Pärssinen.
Ensin reenattiin mutka-ajoa. Sappeen mutkat on vähän köyhiä verrattuna esimerkiksi Åren Shimano-reittiin. Åressa pääsin vähän kallistettujen mutkien eli permien makuun, mutta eilen ei sujunut yhtään. Kuva Timo Pärssinen.
Hissilläkin meinas välillä olla vähän jonoa, kun oli niin paljon porukkaa rinteessä. Moni pusikämppiläinen oli ekaa kertaa hississä ja osaa jännitti tosi paljon. Pystyn täysin antamaan kaiken empatiani heille, koska oma ensimmäinen pyörähissimatkani ei ollut järin menestyksekäs. :D
Välillä homma meni kuitenkin tunkkaamiseksi, kun hiottiin samaa kohtaa uudestaan ja uudestaan. Välillä pelkäsin menehtyväni johonkin lämpöhalvaukseen, kun oli vähän lämmin suojien kanssa. Kuva Timo Pärssinen. 
Permien jälkeen harjoiteltiin droppeja eli pudotuksia. En ole koskaan uskaltanut ajaa tätä droppia Sappeessa ja luulin, että en uskalla nytkään, mutta ajoin lopulta. Ryhmäpaine. Pelotti aivan älyttömästi! Koutsi-Elise huusi kaikille "jarrut irti!"kun piti lopettaa jarruttaminen tietyssä kohdassa ennen droppia ja vaan rullata alas. Kuva Timo Pärssinen.
"Tämmönen asento sit tähän alamäkeen. Jalat ja kädet levälleen!"
Pyörää on, mutta ei yhtään Jopoo!
Kattokaa nyt kuinka naurettavan pieni tuo pienin hyppyri on, vois melkein vaan luulla kohoumaksi hiekassa. Mutta silti siitä hyppääminen on aiemmin tuntunut jotenkin kauheen vaikeelta. 
Mutta nyt oli todistettavasti molemmat renkaat ilmassa! Polvia pitäis saada vielä enemmän auki, ne on liian kasassa. Kuva Timo Pärssinen. 
Sain Pussy Campilta tosi paljon ihan konkreettia neuvoja ajoon ja siitä olenkin tosi tyytyväinen. Nyt tuntuu, että voin oikeasti hypätä ja ajaa droppeja, kun on kunnon vinkit ja työkalut siihen, miten ne tehdään.
Tärkeitä asoita päivän aikana:

  • Kallistusmutkissa ei jarruteta, vaan ennen niitä ja niiden jälkeen. Tässä on vielä vähän töitä, mutta hoksasin jo Åressa, mistä tässä on kyse.
  • Jarrut irti! Ennen droppeja tai hyppyjä ei jarruteta! 
  • Polvet auki eli haarat levälleen, niin pyörällä on varaa liikkua alla. Tämän hokasin vasta eilen. Pyöräilykenkien klossit täytyy säätää uudestaan, että pääsen kunnon sammakkoasemiin.
  • Leuka ylös ja katse pitkälle eteen, ei tuijoteta niitä kiviä siinä eturenkaan alla, vaan katse menee jo seuraavassa mutkassa. Tää on paha, etenkin teknisemmissä paikoissa.

Loppupalautteen ja palkintojen aika. Palkintoja jaettiin muun muassa kaatumisista ja muiden tsemppaamisesta. Eilen nähtiin kieltämättä monta varsin tyylikästä kuperkeikkaa!
Joo hei, todellakin hyvä päivä! Lopuksi saatiin vielä yllätyskassit, jossa oli muun muassa shampoota, joka tuli varsin tarpeeseen hyvin hikisen päivän jälkeen. 
Pussy camp oli tosi hyvin järjestetty ja kaikki sai varmasti tasonsa mukaisia haasteita ja henkilökohtaista palautetta. Just tämmösiä juttuja tarvitaan, jos halutaan muuttaa sitä tosiseikkaa, että yleensä 90 prosenttia alamäessä seikkailevista kuskeista on miehiä. Luulen, että eilen aika moni mimmi koukuttu alamäkitouhuihin, enkä ihmettel yhtään. Se on vaan niin parasta, kun elämä menee alamäkeen!

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sais olla vielä vähän hurjempaakin, jos vaan kantti riittäis. :D

      Poista
  2. Ei ole mitään pusien meininkiä tuo! Toihan on vähän kuin kyykkäämistä: katse maan sijaan eteenpäin, leuka ylös, polvet ulospäin.. kyllä ton pitäis sulta sujua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvä vertaus, aivan totta! Vähän tuli välillä semmonen pusi-olo, kun latasin niin kauan tuohon droppiin. Mutta en halunnut olla sen pusimpi kun muutkaan!

      Poista
  3. Ooh onneks olkoon uskalletusta dropista!! Ite en uskaltanu Sappeella. Oivalsin kyllä viimeks erääs toisessa bikeparkissa jotain. Hieman enemmän vauhtia niin moni asia onkin yhtäkkiä paljon helpompi ja uskalsin ajaa dropista, siinä vielä lopulta onnistuen. Se oli kyllä varmaan joku ihan pieni, vaikka tuntuikin niin suurelta :D
    Ihan pieni kismitys meinasi iskeä päälle tätä lukiessa, kun en ite päässyt paikalle. Kiitos leiriraportista, pääsi hyvin tunnelmaan ja pyöräilyn oppeihin!
    T. Bea

    VastaaPoista