Hääpäivän hömpötyksiä

Rahkamuijalla ja Rahkaäijällä oli eilen hääpäivä ja sen kunniaksi molemmat kirjoitti vähän ajatuksiaan kolmen vuoden avioliiton ja viiden vuoden seurustelun jälkeen. Siirappivaara!

Rahkaäijä: 5 Vuotta Rahkamuijan kanssa.

 Itse asiassa tutustuin Rahkamuijaan ennen kuin hän oli Rahkamuija, tai edes söi rahkaa. Viiteen vuoteen on mahtunut kaikenlaista mukavaa ja käsittämättömän vähän mitään ikävää. En rupea kirjoittamaan tähän mitään imelää siirappia, koska se ei kuulu blogiin ja sitä sössötämme kotona toisillemme ihan tarpeesi. Anni pyysi kuitenkin jotain kirjoittamaan niin päätin kirjoittaa vähän. Anni onkin kertonut blogissa kuinka teemme sitä ja tätä yhdessä. Monen muun mittapuulla vietämme varmaan paljon enemmän aikaa yhdessä kuin olisi hyväksi, jonka takia suhteemme väljähtyy ja meistä tulee vaan kavereita jne…

Ensimmäisiä yhteiskuvia viiden vuoden takaa. Tämä on niin jäätävä, että ei voi kuin nauraa!

Itse en usko moisia pahanilmanlintuja. Parisuhteissa nyt vaan vietetään usein paljon aikaa yhdessä ja sitten jos se toinen ei enää jaksakaan kiinnostaa niin syy tuskin on siinä mitä mukavaa on yhdessä tehty, vaan siinä mitä on jätetty tekemättä. Kyllä kun sen oikean on löytänyt, se yhdessä oleminen vain lujittaa suhdetta. Tästä osoituksena vaikka se että silloin harvoin kun riidellään, on se yleensä sellaisena viikkona, kun työt menevät ihan ristiin, eikä ole juuri nähty kuin yöllä. Täytyy varmaan vielä joku yhteinen firma lyödä pystyyn niin rupeaa riittämään sitä laatuaikaa.

Rahkamuija: Kolme vuotta sitten oli ihan samanlainen päivä kuin eilen, yllättävän lämmin ja aurinkoinen melkein-hellepäivä. Lopulta kaikki muukin on aika samalla tavalla, kun kolme vuotta sitten. Tai ei oikeastaan, ihan kaikki on eri tavalla, työpaikka ja koti on vaihtunut ja meillä on kissoja, mutta tuntuu aivan samalta. Toki kolme vuotta sitten oltiin aivan sikarikkaita, kun saatiin paljon häälahjoja, mutta kuten äitini sanoo jokaisen lottolähetyksen jälkeen "vaikka ei oo rikkautta, niin onneks on rakkautta". Silti me aina kuitenkin Rahkaäijän kanssa suunnitellaan, mitä tapahtuu, kun tästä rikastutaan. Kesäkoti Åresta, talvikoti Kaliforniasta ja molemmissa paikoissa polkupyörät viikon jokaiselle päivälle. Tätä ei ole varmaan odotettavissa vielä ainakaan seuraavan vuoden aikana, mutta kyllä tässä on aikaa. 

"Me oksalla ylimmällä ollaan Harjulan seljänteen..."

Me sovittiin aikoinaan, että ollaan nyt alkuun 70 vuotta yhdessä, sen jälkeen voi solmia vaikka kymmenen vuoden määräaikaisia sopimuksia. 70 vuodesta on nyt mennyt vasta viisi vuotta. Jo viisi vuotta, kun aika kuluu niin nopeasti. Jos kaikki sujuu yhtä helposti, kuin menneet viisi vuotta, seitkyt vuotta ei pitäisi olla temppu eikä mikään. Jotkut voi viidessä vuodessa kasvaa erilleen, me ollaan kasvettu yhteen. Toista ei voi muuttaa, mutta toisinaan huomaa muuttuvansa ihan samanlaiseksi kuin toinen. Välillä oikein pelästyn, kun huomaan puhuvani ihan samalla tavalla kuin Lauri. Alussa yritettiin aivopestä toinen toisiamme "oikeisiin" aatemaailmoihin, mutta pian opittiin se, ettei meillä kannata liiemmin puhua politiikasta. Yksi kaikkien aikojen suurimmista riidoista lähti kuntaliitos-keskustelusta. Ei haittaa vaikka mielipiteet kuntaliitoksesta ja sosiaaliturvasta on erilaiset, ne on vähän eri jutut, mitkä oikeesti ratkaisee. 

Vuoden 2013 alkupäivinä Kalifornian rannikolla San Simeonissa japanilaiset turistit halus ottaa meistä aivan välttämättä kuvan. Huomaa merinorsut  taustalla.

Meidän harrastukset on ihan samoja ja se on meidän mielestä tosi tärkeä juttu, että on jotain, mitä voi tehdä yhdessä. Ei sen ole väliä, vaikka se olisi postimerkkeily tai Netflixin tuijottaminen, kunhan molemmat haluaa jakaa sen maailman ja tehdä sitä yhdessä. Luulen, että ongelmia tulisi, jos toinen ei esimerkiksi harrastaisi ollenkaan liikuntaa. Ei se kaikilla haittaa, mutta molemmille sali ja pyöräily on niin iso osa elämää, että on aika tärkeää, että myös toinen jakaa saman intohimon. Tuntuu, että juuri kaikki yhteiset pyörälenkit ja salitreenit on tehnyt meistä sellaisen tiimin, joka nyt ollaan. Ja tiimi me todellakin ollaan, parhaiden ystävien tiimi. Tiimissä ollaan aina samalla puolella ja tehdään töitä yhteisen tavoitteen eteen, vaikka välillä tulisikin vähän erimielisyyksiä. Meidän tavoite on elää hyvää ja mukavaa elämää yhdessä ja rakastaa ja tässä viisivuotiskatsauksessa tiimi on tavoitteessaan.

Meidän yhteiskyykkytulos ei ole kovin hääppöinen!

Meidän tiimissä on tärkeetä, se että kuuntelee ja kannustaa toista. Multa olisi jäänyt niin paljon juttuja tekemättä ja kokematta, jos Lauri ei olisi valanut muhun uskoa ja patistanut eteenpäin. Olen tässä vuosien aikana myös oppinut mitä ihmeellisempiä juttuja, kun olen kuunnellut Laurin mutkikkaita selityksiä ja tiedän yllättävän paljon muun muassa sorvaamisesta. Tässä kesällä lähdettiin yhtenä iltana katsomaan Naistenlahden voimalaitoksella olevaa  jättimäistä nosturia, koska Lauri halusi nähdä sen. On rakkautta mennä kattoon yhdessä nosturia, jos toinen haluaa. Tämä toimii myös toisin päin ja Late on tullut muun muassa käsityömessuille kanssani. Ja sitten kerran käytiin kattomassa jotain sukelluspalloa, mutta se oli ihan jännä kyllä, en voi kieltää!

Se nosturi tosiaan oli aika iso!

Meidän vihla-sormuksissa (kihla+vihki on yksi ja sama sormus) lukee Ääretön luotto. Vain puolen vuoden seurustelen jälkeen kihloihin mennessä meillä oli ääretön luotto ja on vieläkin. Ääretön luotto toiseen, meihin yhdessä ja yhteiseen tulevaisuuteen. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta elämässä pitää olla tavotteita ja 70 vuotta yhdessä on aika hyvä tavoite.