Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin!

Tänään todellakin olen kulkenut nauraen kuin kuningas, koska eilinen tentti, jota olen vältellyt tässä nyt melkein neljä vuotta, meni läpi arvosanalla yksi (eli se kaikkein huonoin). Olisin pirstaloitunut aivan täysin, jos olisin joutunut uusimaan sen, mutta maailmassa on onneksi hyviä proffia, jotka osaavat arvostaa sitä, että jaksoin kirjoittaa tenttiin pitkän meriselityksen siitä, miksi en osaa vastata esseeseen. Kuulemma "eittämättä riemastuttava luettavaa". Hölönpölön kirjoittaminen on ollut mulla aina hyvin hallussa, mutta hieman yllättävää, että sillä saa tenttejä läpi vielä yliopistossakin. Aamulla kävin riipaisemassa viimeisen tentin, joka oli aivan läpihuutojuttu. Sehän tarkoittaa sitä, että vihdoin valmistun yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi.

Rouva kandidaatilla on nyt aika riemukas olo.

Tämä meikäläisen yliopistoura on tähän mennessä ollut sellanen, että kenenkään ei kannata ottaa mallia. Ainakaan motivaatiosta ja siitä, miten kurssit käydään. Rehellisesti en ole ihan varma miten neljän ällän ylioppilaasta tuli tällanen sluibailija yliopistossa. Kiinnostus on ollut paikoin aivan nollassa, mutta opintopisteitä on silti putoillut tasaiseen tahtiin ja arvosanojen keskiarvokin on paljon lähempänä vitosta kuin ykköstä. Viime aikoina hyvä motivaattori on ollut se, että tiesin, että kandiksi valmistuminen tänä keväänä on ihan mahdollista.

Tänään tentin jälkeen menin Telakan terassille syömään pastaa ja juomaan viiniä. En ole koskaan ennen ostanut viiniä ravintolassa!

Jos mun pitäisi eritellä kaksi suurinta virhettä, mitä olen tässä neljän opiskeluvuoden aikana tehnyt, niin ensimmäinen on se, että tein töitä ekana opiskeluvuonna. Työtunteja tuli viikossa suunnilleen 10-20 ja se oli tietenkin kaikki pois siitä ajasta, minkä olisi voinut käyttää ihmisiin tutustumiseen, yliopistoelämään kiinni pääsemiseen ja ennen kaikkea opiskeluun. Eli ainakaan ekana syksynä ei olisi kannattanut olla töissä. Paitsi tietysti oli tosi kivaa, kun oli rahaa, kun muut nosteli opintotukea tai kitkutteli kesätyösäästöillä. Viimeiset pari vuotta työt ja opiskelu on ollut ihan kivassa balanssissa, enkä ole ihan varma mitä olisin tehnyt sillä kaikella vapaa-ajalla, joka olisi jäänyt yli, jos en olisi ollut töissä. Toki tämä kevät on ollut paikoin aika hoocee, kun töitä on tullut paiskittua viikottain keskimäärin 30 tuntia ja jäljellä oli 20 opintopisteen edestä kaikkia epäkiinnostavia jämäkursseja, jotka olen aiemmin jättänyt käymättä.

Tästä päästäänkin sitten virheeseen numero kaksi, joka on kurssien jättäminen kesken. Se on ollut mun todellinen perisynti yliopistossa ja tässä eräänä päivänä tiskatessa laskin, että olen jättänyt kursseja kesken ainakin 30 opintopisteen edestä. Syyt keskeytyksiin on ollut hyvin vaihtelevia. Surkea luennoitsija, epäkiinnostava aihe, kurssin lopputyö tai tentti, jota en ole viitsinyt/ehtinyt tehdä tai kurssin huonot aikataulut. Opiskelin sivuaineena terveystieteitä ja etenkin siellä on näitä naurettavia aikatauluja, luennot tai seminaarit on sijoiteltu aivan miten sattuu ja toki ne menee päällekäin kaiken muun kanssa. Mutta mitkään selitykset ei paikkaa sitä tosiasiaa, että kursseja jäi aika paljon kesken ja olisin varmaan valmistunut kandiksi ajat sitten, jos olisin sitkeästi käynyt kurssit loppuun. Melko tunnollisena mun on lopulta aika vaikea palauttaa mitään myöhässä ja parikin kertaa essee tai luentopäiväkirja jäi palauttamatta, koska se ei olisi ehtinyt deadlineen mennessä. Sillä ei kuitenkaan ihan oikeasti olisi ollut mitään väliä, että palautus tapahtuu vaikka viikon myöhässä. Arvosana voi vähän tippua, mutta nopat on noppia. Yläasteella harmitti, jos kokeesta tuli vaan 10-, mutta yliopistossa harmittaa vain, jos kurssista ei saa arvosanaa ja opintopisteitä ollenkaan. Näin ne ajatukset muuttuu!

Yks päivä hieno ilta-aurinko, kun tsykkelöin töistä kotiin. Yhteenkään tenttiin en muuten koskaan lukenut yöllä, silloin kuuluu nukkua.

Tämän raivorehellisen tilityksen jälkeen voin vain todeta, että tulipahan opiskeltua. Ainakin tällä hetkellä on sellainen olo, että tulevana syksynä en aio opiskella yhtään mitään, koska nyt tarvitsen pienen funtsimistauon. Katsotaan muuttuuko se mieli vielä tästä, koska viime töikseni tein sosiaalityön peruskurssin tentin ja saatoin ehkä ihan vähän syttyä sosiaalityölle, vaikka aiemmin en ole pitänyt sitä oikein minään. Mutta nyt pääasia on se, että kaikki stressi on tältä erää ohi ja olen saanut jotain valmiiksi ja se tuntuu tosi hyvältä!

P.S. Huomenna voimanostokisat, light weight baby!

P.S.S Yhteislenkki tulevana sunnuntaina kello 18, ajetaan Pyhäjärven ympäri leppoisaan tahtiin!

• Lähtö- ja paluupaikka: jättimäisen kumiankan luota Ratinan stadionin vierestä kello 18
• Kesto ja vauhti: Matka n. 30 kilometriä, noin 2 tuntia, vauhti mitoitetaan osallistujille sopivaksi, mutta ei mennä kovaa!
• Luokitus: 2/helppo (täältä näkee luokituksen kriteerit)
• Pyörä: kaikki muut paitsi maantiepyörä, koska reitillä on myös hiekkateitä.
• Mitä mukaan: Säähän sopivat vaatteet ja kypärä, juotavaa ja pientä evästä, pyörääsi sopiva sisäkumi tai riski siitä, että kävelet (tai uit) kotiin, jos sellaista ei ole mukana. 
• Kenelle sopii: Ihan kaikille, jotka haluaa polkea leppoisaan tahtiin Pyhäjärven ympäri!
• Lenkille osallistujat ajavat omilla vakuutuksillaan, koska Rahkamuija ei aio vakuuttaa osallistujia.
• Osallistuminen on tietenkin ilmainen! (Toivon kuitenkin, että lenkin päätteeksi täytät arviointilomakkeen ohjaustaidoistani.)
• Lisätietojen kyselyt ja ilmottautumiset kommenttiboksiin (Riittää ihan anonyymi kommentti, tyyliin "Tulen mukaan. t. Pirkko") 

Edelliset lenkit on saanut tosi paljon kehuja ja suitsutusta ja on ylistetty niin ohjaajaa (sitä ihan erityisesti), reittejä kuin maisemiakin. Tuu mukaan!