Kevätkiimaa pukkaa

Voisin kuvitella, ettei ole kovin helppoa olla vuoden vanha kollikissa. Sen ainakin varmaksi osaan sanoa, että ei ole kovin helppoa olla sen kollin omistaja.

"Annas olla viimenen kerta, kun puhut musta pahaa internetissä!"

(Ei tosiaan ole helppoa. Juuri kun sain aloituslauseet kirjoitettua ja ekan kuvan laitettua, Leoko hyppää työpöydälle ja kaataa sheikkerillisen vettä jollain ninjaliikkeellä, niin että se lentää kaaressa mun päälle, näppikselle, pöydällä oleville laskuille, lattialle, matolle... Seuraavan kerran harkitsen tarkemmin, ennen kuin kirjoitan mitään, mikä voisi loukata Leokon herkkiä tunteita.)

Leokon passipaikka, tästä kytätään maailman menoa tuntikaupalla. 

Enää ei tarvitse epäillä, että Leokon holtittoman kokoiset pallit olisivat vain koristeena, koska nyt on aloitettu kunnon kollin elämä. Korvatulpille on kysyntää, kun nuori isäntä laulaa luikauttelee rakkauslauluja pitkin öitä. Säästän teidät yksityiskohdilta, mutta kaveri on myös ihan pari kertaa merkannut, että tää on mun reviiri.

"Tulispa tuolta puskan takaa nyt joku tyttökissa äkkiä. Hei tuolla menee orava, kyllä sekin kelpais paremman puutteessa!"

Myös Leo on saanut osansa Leokon holtittomista mielenliikkeistä ja toisinaan tietää, että nyt on vaan parempi juosta karkuun ja lujaa, tai saa osansa Leokon jakamasta "hellyydestä".

Täällä missään saa olla rauhassa!

Meno oli muutaman päivän varsin hurjaa, mutta sitten hain kasvattajan neuvosta Feliway-feromonihaihduttimeen uuden patruunan, niin meininki rauhottui huomattavasti. Feliwayn täytöt maksaa apteekissa 30 euroa (!!?!), mutta huomattiin vastikään, että niitä saisi Ebaysta huomattavasti huokeammin. Yksi täyttöpatruuna kestää vain kolme viikkoa ja voisin kuvitella, että Leokon sekoilut ei ihan kolmessa viikossa mene ohi. Kissan on siis tarkoitus ryhtyä isäksi joskus tulevaisuudessa, niin siksi näitä testosteronihöyryjä ei olla katkaisemassa kastraatiolla.

"Minuthan on kyllä leikattu. Muuten kivekseni olisivat ainakin bataatin kokoiset!"

Muuten kissaelämä etenee oikein mukavasti, kuten tähänkin asti. Kissat on kyllä parasta viihdettä ja niitä katselee iltaisin paljon mielummin kuin televisiota. Tällä viikolla otin projektiksi, että kissat oppivat käskystä istumaan. Saa nähdä tuottaako harjoittelu tulosta!

Meni taas matto vähän kasalle, kun riehuttiin!

Alkuun Leo käyttäytyi meillä hyvin herrasmiesmäisesti, mutta sittemmin on kyllä näyttänyt kaikki parhaat bengalitemppunsa. Sen lisäksi, että se on aivan kaikissa kotiaskareissa mukana, se tykkää laittaa "paikkoja kuntoon" ihan itsekseenkin. Nyt ollaan jo opittu, että kananmunia tai kaurahiutaleita ei säilytetä pöydällä, koska ne levitetään pitkin lattioita ja eläinkaupasta on aika turha ostaa mitään herkkupaloja, koska Leo kaivaa ne melkein mistä hyvänsä ja syö ihan omia aikojaan. Nyt kalanmuotoiset herkut on eteisen ylähyllyllä parin metrin korkeudessa ja sieltä Leo ei (vielä) ole niitä saanut tassuihinsa. 

Ihan turha pistää mitään hienoja nukkumapesiä kissalle, kun paras paikka on kuitenkin vessan lattia.

Suosikkini Leon puuhista on sen ihastus jääkaappiin. Aina kun jääkaapin ovi aukeaa, bengali hölköttää paikalle ja nostaa etutassut jääkaapin reunaa vasten, ihan kuin tarkistaakseen, että mitähän sitä tällä kertaa ottaisi kaapista. Leo ei taida tietää, että jatkuva jääkaapilla ravaaminen ei tee linjoille hyvää!

Komeet on linjat, yhtään ei ole tullut mahaa jääkaapilla ravaamisesta!

 Leoko sen sijaan tuntuu käyvän päivä päivältä huomionkipeämmäksi ja yleensä kissat pitää sulkea oven taakse jos mielii lukea tenttiin, koska muuten naaman päällä kiehnää ja kurisee Leoko. Se pitää myös huolen, että ei jää paitsi yhdestäkään silityksestä, koska Leolle lässyttäessä paikalle juoksee salamana myös Leoko, koska sekin tahtoo rakkautta ja rapsutuksia. Ihan kun ei niitä muuten saisi!

Leokoa ei myöskään haittaa Rahkamuijan vuolaat halailu- ja pussailukohtaukset, vaan kestää ne kuin mies. 

Kyllä nää kissat on vaan jotain aivan huippua ja niille haluaa aina vaan parasta. Sen takia autotallisaliprojektin jälkeen alkaa kissojen ulkohäkki-projekti. Pääsee Leokokin katteleen oravia vähän lähempää!

Julisteet ja kuvat, ne on tärkeä elementti salilla!

Kiitos kysymästä, ihmisillekin kuuluu hyvää! Viikon päästä lauantaina on voimanostokisat HH Gymillä ja tällä viikolla on otettu viimeisiä kovempia reenejä ennen kisoja. Olen ihan tyytyväinen menneisiin reeneihin, vaikka kaikki ei ihan täydellistä olekaan. Ehjiä ja rutisemattomia rustoja en saa polviin, eikä penkkipunnerrus ole maagisesti kehittynyt itsestään kymmentä kiloa, mutta muuten ihan jees. Niinku Arskakin tossa julisteessa sanoo, pää kiinni ja sitä kyykkyä!