Normipäivä, hyvä päivä.

Eilen aamulla kello soitti 6.43. Mun lisäksi sängystä pomppasi pystyyn Leo ja Leoko, jotka tietävät, että aamulla on tosi hyvä mahdollisuus saada ruokaa. Tunnin päästä pitäis olla jo menossa, joten loivaliikkeiseen aamuun ei ollut aikaa. Laita kissoille ruoka, laita vesi makaronit kiehumaan, tee ja syö aamupala, etsi pyöräilyvaatteet. Etsi työavaimet ja esitelmän tukisanalista. Näin kiihkeät aamut on aamuäreälle vaikea asia sulatettavaksi, mutta toisinaan ei ole vaihtoehtoja.

Kyllä tää päivä tästä vielä iloksi muuttuu!

Aamupalahetki

Naapurin kissa ulkoili meidän ikkunan alla. Meidän kissat ei jaksa kiinnostua moisesta ollenkaan.

Makaronin keittyessä valmistelin muita eväitä ja etsiskelin eväsrasioita. Muovikipot on niin vanhanaikasia ja lasirasiat tätä päivää. Tyylikkäitä, helppoja pestä, eikä ainakaan ruokaan irtoile ylimääräistä muovia. Otan töihin eväät joka päivä ja se sopii mulle, ei tarvitse jännittää onko ruokalistalla vaikkapa kaalikääryleitä. (Mutta tänään söin poikkeuksellisesti firman ruokaa, koska tortilloja! <3)

Mun aamupala. Mandariini oli kellarin makuinen, sitä en syönyt kokonaan. 

Emmeitä lounaaksi ja päivälliseksi.

Eväiden ja aamupalan jälkeen keräilin tavarata kasaan pikavauhtia ja uskomatonta kyllä, olin ulkona menossa juuri siihen aikaan, kuin olin suunnitellut. Kello oli 7.44 ja käänsin maantiepyörän keulan kohti yliopistoa. Vaikka ajaisin maantiepyörällä vain kilometrin, en pysty lähtemään farkuissa, vaan päälle on vedettävä pyöräilykuteet. Tää on tärkeä tyylikysymys!

Jes, ajoissa lähdössä!

Yhdeksän jälkeen alkaisi puheviestinnän tunti ja meidän ryhmällä oli tulossa projektityön esitys. Siispä vedettiin esityksemme kasaan ennen tuntia ja todettiin, että hyvä tästä tulee! Aivan superhyvä ryhmä meillä, en muista onko vastaavaa osunut koskaan tielle yliopiston aikana. Kaikki tekivät oman osansa hyvin ja kaiken lisäksi oli vielä hauskaa, joten tiimi todellakin toimi!

Mietipäs jos toi oliskin Finni A, höhöö!

En kestä kuunnella muiden ylipitkiä esitelmiä, joten en myöskään halua, että kukaan joutuu kuuntelemaan omaa maratonluentoani. Siksi vaivihkaa hoputinkin ryhmää kesken esityksen, kun huomasin, että kello laukkaa hirveetä kyytiä. Lopulta saatiin asiat pakettiin ja aikaa meni vähän liikaa, mutta ei se mitään. Meillä oli niin paljon hyvää asiaa, että en usko kenelläkään olleen tylsää.

Hissin peilissä oli raitoja, ei yhtään hyvää selfiekamaa!

Karkasin hieman etukenossa tunnilta, koska työvuoro oli alkamassa kahdeltatoista. Yliopistolta lähtiessä muistin, että en voikaan ajaa töihin tavanomaista reittiä, koska siitä osa on hiekkatietä ja olen maantiepyörällä liikenteessä. Sovelsin matkalla uuden reitin ja se oli hyvä valinta, aikaa ei mennyt yhtään enempää kuin tavallistakaan reittiä.

Muistin taas matkalla miksei maantiepyörä ole erityisen kätevä työmatkakäytössä. Kaupungissa ajaessa pitäisi reagoida nopeasti liikenteeseen ja poukkoileviin mummoihin ja sitä varten levyjarrut olisivat huomattavasti paremmat kuin vannejarrut. Vaikka renkaat onkin hyvät, pitää aina vähän hidastaa rotvalleihin ja muihin epätasaisuuksiin. Se olisikin ihan oman postauksen paikka minkä ihmeen takia pyörätielle pitää laittaa risteyksiin reunuskiviä, argh! Siispä joskus rikkauden kohdalle sattuessa hankin ehkäpä cyclocrossin työmatka- ja muuhun arkisuhailuun.

Sekainen, mutta rakas pukukaappini.

Töissä olin jo ruhtinaallisen ajoissa kello 11.16 ja tämä tarkoitti mukavan leppoisaa lounashetkeä ennen töiden alkua. Nälkä olikin jo aivan jäätävä! Lounaan hauskin juttu oli, kun työkaveri kysyi salihommista puhuttaessa, että onko mun penkki liikkunut viime aikoina. Tähän toinen työkaveri valitti, ettei ymmärrä mistä me puhutaan ja kolmas sanoi ihan pokerinaamalla, että eilen Nipprig-sarjan penkin mallikappale oli liikkunut ainakin kaksi metriä omalta paikaltaan. Höhööhöhööhö! Nauroin tälle vielä illallakin.

Sain viimeistä päivää töissä olleelta työtoverilta kynän perinnöksi. 

Lounaan jälkeen olin valmis tarttumaan töihin. En yhtään kestä, jos töissä on tylsää ja parhaimmillaan olen silloin, kun on pitkä lista asioita, jotka pitäisi saada tehtyä. Mielummin liian paljon hommaa, kuin liian vähän. Muiden töiden lomassa pölisin asiakkaiden kanssa ja ihastelin vappukoristeita, jotka laitoin viime viikolla roikkumaan katosta. Että olen taitava!

Ensimmäinen tauko koitti kahden aikaan ja silloin kietaisin huiviin rahkan hedelmien kanssa. Kyllä sillä pärjää, kunnes taas seuraavan kerran syödään! Seuraava ruokahetki koittikin neljän aikaan, jolloin pidin toisen tauon ja taas oli nälkä. Välillä en vaan tajua, miten voi olla koko ajan nälkä, vaikka syö ku aikunen mies. Eipä auta kuin syödä lisää!

Uimakelit kohdallaan!

Kuudelta työvuoroni oli ohitse ja puin pyöräilyvaatteet päälle. Ulkona oli mukava keli ja ajattelin, että ajan pienen lisälenkin kautta kotiin. Lisälenkistä tulikin suunnitteltua lyhyempi, koska Hervannan kohdalla iski hirveä nälkä ja vähän kävi myös tuuli. Koukkasinkin Hervannan läpi kohti kotia ja se oli oikein hyvä päätös. Ajaessani huomasin, että maantiepyöräilykunto ei ole vielä ihan huikeassa tikissä. Hetken aikaa autotiellä reippaasti pyörittäessä tuntui, että kunto loppuu ihan kokonaan. Mutta kun toukokuun voimanostokisoista on selvitty, alkaa kunnolla kesän pyöräilykausi. Katsotaan sitten syksyllä, että hapottaako enää!

Nurmikko vihertää jo.

Kotipihaan päästessä näin ikkunasta, että Rahkaäijä on tiskaamassa ja molemmat kissat päivystää keittiön pöydällä. Loistavaa, reitti on siis selvä ja voin mennä alakerran ovesta rauhassa ilman pelkoa karkailevista kissoista. Kun olin päässyt sisälle ja oven kiinni, rapuista kuuluikin tuttu jolkotusta ja Leoko juoksi alakertaan. Homma menee aina samalla tavalla, se juoksee suoraan kiinni juuttikankaiseen takaseinään, teroittaa siihen kyntensä ja tulee sitten morjestamaan mua. Koska lattian tasosta ei voi jakaa hellyttää, Leoko hyppäsi välittömästi olkapäälleni ja aloitti puskemisen. Mulla oli kuitenkin vielä takki päällä, joten siirryin lähemmän pyörähuoneessa olevaa hyllyä ja Leoko hyppäsi sen päälle ja sain takin pois. Sitten siirryin taas lähemmäs hyllyä ja kissa tuli takaisin paikalleen olkapäälle. Joskus tuntuu melkein siltä, kuin Leoko tietäisi mitä sen pitää tehdä!

Leoko on suorastaan humaltunut mun ihanuudesta. :D

Yläkertaan päästessä Rahkaäijä ilmoitti, että nyt lähdetään kauppaan ja protestoin hyvin voimakkaasti, koska olin vähän nälkäkiukku. Sain sentään banaanin käteen ennen kauppaan lähtöä. Vaikka Prisma on aika lähellä, mentiin autolla, koska Rahkaäijä oli vähän flunssainen. Ostosten kuljettaminen pyörällä on myös melko hankalaa ja siksi meillä onkin suunnitteilla rakentaa tavarapyörä kauppareissuja varten.

Kasuaali kauppatyyli.

Meidän ollessa kaupassa joku oli pysäköinyt kohtuu lähelle autoamme.

On aina hieno idea lähteä vähän nälkäisenä kauppaan ja tällä kertaa valitsin välipalaksi tippaleipiä. Ai että, ne oli vielä paljon parempia, kuin muistinkaan. Rasia oli tyhjä, kun päästiin takaisin kotiin. Maha täynnä tippaleipää olikin hyvä kömpiä saunaan, joka oli just sopivan lämmin meidän kotiin saapuessa. Saunottelun ajan kissat päivystivät saunan oven takana, mutta saunaseuraa niistä ei saa. Ei edes Leokosta, joka oli pentuna kova saunomaan.

Ah, ihan parasta!

Älkää naurako mulle!

Missä laatikko, siellä Leoko!

Saunan jälkeen kerättiin voimia ja loikoiltiin sängyllä ja naurettiin kissojen hölmöilyille. Heiteltiin niille kaikkia mahdollisia esineitä, jotka käteen osuivat, mutta mitään ne eivät tuoneet takaisin. Niillä on vielä vähän opittavaa! Yhteistuumin päätettiin ottaa vielä pieni loppurutistus päivään ja laitettiin pyykkejä kuivumaan, paistettiin kanaa valmiiksi tälle päivälle ja syötiin iltapalaa. Tämän lisäksi Rahkaäijä esitteli mulle aikaansaannoksiaan City Skylines -pelissä, jossa luodaan ja ylläpidetään kaupunkia. Rahkaäijän luoman kaupungin nimi on Annila ja siellä on monta kaupunginosaa, esimerkiksi Porhola, Slummila, Leokola ja Leo-aluea. Vaikuttaa sellaselta peliltä, jota määkin jaksaisin pelata!

Annilan kaduilla on ruuhkaa.

Iltapala on paras pala!

Ennen kymmentä kömmittiin sängyyn ja tähän päättyi Rahkamuijan hektinen, mutta hyvin tavallinen päivä. Tällä hetkellä elämässä on paljon ohjelmaa, mutta se sopii mulle. Joskus vähän puuduttaa jatkuva "koulusta suoraan töihin ja sieltä salille ja huomenna kaikki uudestaan", mutta sitä varmaan sanotaan arjeksi. Kesäksi onneks tahti vähän hellittää ja se on hyvin tervetullut muutos. Mutta eipä tässä nykyhetkessäkään valittamista ole. Elämä on aika hyvä just näin!