Liikennevalistusta ja uutuustanko

Viikonloppu tuli ja meni ja kohta taas on viikonloppu. Eilen mulle tuli myös kuume, mutta se ei vielä valitettavasti ole mennyt. Viikonloppuna oli toinen pyöräilynohjaajakurssin koulutusviikonloppu ja taas ollaan paljon viisaampia. Tai ainakin taitavampia liikenteessä, koska sunnuntaina ajeltiin ympäri Jyväskylää ja harjoiteltiin kaupunkiajoa ja ihmeteltiin liikennesuunnittelun typeryyksiä. Voin ihan rehellisesti myöntäää, että pieni liikennesääntöjen muistiin palauttaminen oli enemmän kuin paikallaan, koska olin ilmeisen pihalla.

Tulevia pyöräilynohjaajia kaikki!

Etenkin kertaus aiheesta nimeltä pyörätien jatke tuli tarpeeseen. Ihan oman hengen vuoksi on syytä muistaa, että pyörätien jatkeella pyöräilijä saa ajaa, mutta väistää autoja, jollei autolla oli stoppia, kolmiota, se on kääntynyt tai tulee vaikkapa pihasta tai parkkipaikalta. Eli jos auto ajaa suoraan ja ajelet pyörällä alle pyörätien jatkeella, ei kannata lähteä oikeuteen tappelemaan.

Pyörätien jatkeessa viivat on ikään kuin katkoviivoja ja molemmilla puolilla on pyörätiestä kertovat liikennemerkit. Viime päivien hauskinta hupia onkin ollut bongata Tampereella paikkoja, jossa viivat on maalattu pyörätien jatkeeksi, mutta missään ei näy pyörätien merkkiä. 

Lainrikkoja! Ajaa suojatiellä!

Mutta se päivän liikennevalistuksesta! Viikonlopun pyöräilyhommien jälkeen oli luvassa karu paluu salille maanantaina, eikä se treeni varsinaisesti lukeudu niihin kaikkein menestyksekkäimpiin. En tajua, miten pystyn oleen tämmönen tohelo, mutta pudotin 2,5 kilon kiekon jalalle, mutta onneksi selvisin vaan mustalla varpaanjuurella. Ihan vaan todisteeksi tomppeloinnista on pakko kertoa, että viime päivinä olen myös jättänyt sääreni auton oven väliin, lyönyt käsivarren kivuliaasti kaiteeseen, kun meinasin kaatua portaissa ja lyönyt pääni hyllyn kulmaan. Multa taitaa puuttua päästä joku olennainen palikka, joka suojelee tämmöseltä tyhmäilyltä.
Maanantain reenissä testasin myös kisapenkkiykkösen, jonka totesin nousseen joulukuusta tasan nolla kiloa. Ensin meinasin masentua ihan täysin, mutta lopulta makasin salin lattialla ja hekotin itsekseni nollan kilon kehitykselle. Voisin ruveta sellaseks personal traineriksi, joka tarjoaa takuun nollan kilon kehitykseen. "Haluatko lisää voimaa? Hyvä, en minäkään!" Salikisoihin on kuitenkin vielä viisi viikkoa ja olen toiveikas, että pystyn siellä petraamaan tulosta edes kaks ja puol kiloa.

Tuli uusi kissannostoennätys! 

Ihan vaan motivaatioksi kävin eilen ostamassa voimanostotrikoot. Että ne on hölmön näköiset! Värivaihtoehdot (musta, sininen ja punainen) ei oikein miellyttäneet mua, mutta kun mustiin trikoihin yhdistää värikkäät sukat ja paidan, niin ihan hyvä tulee!
Käytiin ostamassa vermeet Sportheavysta Kalevasta ja lopulta tultiin kotiin trikoiden, mutta myös Leokon voimanostotangon kanssa. Siis häh? Sportheavyssa tuli puhetta, että ollaan rakentamassa kotisalia ja vielä puuttuu kunnon tanko. Lopulta tämä johti siihen, että lähdettiin myyjän kanssa Leokon tehtaalle, jossa me saatiin valkata meidän käteen sopiva tanko. Toki tätä ennen oli lyöty jo rahat tiskiin! Tämä oli kyllä heräteostoksista huikein!

Tää on meidän, tämä otetaan!

Oli aikamoinen elämys päästä käymään Leokon tehtaalla, joka on siis teollisuusalueella Vehmaisissa. Kaikki nurkat oli täynnä valmiita ja keskeneräisiä tankoja ja painoja ja nähtiin myös, miten tankot karhennetaan ihan käsityönä.

Siinä niitä on kasassa, joka kokoa!

Mun oli ihan pakko kertoa Leokon omistajille meidän Leokosta ja tämä kuva herättikin suurta ihastusta!

Taas päästiin askeleen lähemmäksi valmista salia ja aivan superhienoa, että saatiin kunnon tanko meidän kotigymille. Eilen jo vähän testailin sitä parilla mavesarjalla ja aivan hullun hyvä keppi on kyseessä. Eikä meinaan otekaan lipsu!

Siinä se lepää, 20 kiloa parhautta!

Nyt alkaa tuntua siltä, että kuumehöyryt sumentaa aivot, enkä saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Se on varma merkki siitä, että pitää vetäytyä tuonne sänkyyn päikkäreille Leon viereen. Heippa!