Perjantain kissakuulumiset

Rahkamuija-blogin innokkain fani asuu kanssani samassa taloudessa ja Rahkaäijä aina vaatiikin uutta postausta julkaistavaksi. Äsken Rahkaäijä taas kävi kärttämässä, että kai bloggaat tänään, että on jotain lukemista töissä. Vastasin, että ei mulla ole mitään kuvia, eikä sanottavaa, mutta kävin kuitenkin kameran läpi ja se oli täynnä kissakuvia, joita olen räpsinyt pitkin viikkoa. Kukaan ei vihaa Leksoja, joten niistä on aina kiva laittaa kuvia!

Vasemmalla Leoko ja oikealla Leo. Älä välitä, sekaisin ne menee meilläkin.

Leoko on kasvanut ihan hirveästi ja antaa jo ihan kunnon vastuksen Leolle painimatseissa. Kun Leoko tuli meille, se oli kahden kilon rääpäle, ja painit oli aika hurjia, kun Leo painaa viisi kiloa. Nyt pentu on kuitenkin jo tuplannut painonsa, niin Leo on menettänyt ylivoimansa.

Meille tullessaan Leo oli tosi nirso ja väisti aina ruokakupilta, kun Leoko tunki apajille, mutta Leolla on ilmeisesti joku massakausi menossa, koska nyt se syö ihan kaiken ja vielä murisee mennessään, ettei kukaan vaan koske sen ruokaan.

Leolla on myös tapana kipata pöydiltä kaikki juomalasit, joissa on nestettä. Ihan muutaman kerran vesiä ja limsoja on pyyhitty lattialta, mutta nyt me aletaan jo oppia, eikä jätetä juomia vartioimatta.

Tässä eräänä päivänä tunsin joutuneeni salajuonen kohteeksi, kun Leo määrätietoisesti kaatoi vesilasini (kynnelle lasin reunasta kiinni ja kumoon) ja kun lähdin hakemaan rättiä, molemmat riiviöt hyökkäsi ruokalautaselleni varastamaan kanaa. Kurittomia kakaroita!

Mä alan hiljalleen epäilemään, että Leokon massiiviset kivekset on täynnä ilmaa tai sitten kollitouhut antaa vielä odottaa itseään ja kevättä. Toisinaan on kuitenkin jo kuultavissa hyvin äänekästä mouruamista ja ulos lähteminen houkuttaa Leokoa tosi kovasti.

Pyörän kanssa ulos lähteminen onkin aina vähän taiteilua. Täytyy olla tosi nopea liikkeissään, mutta parempi on kuitenkin teljetä veljekset pesuhuoneeseen siksi aikaa, että saa pyörän turvallisesti ulos. 

Kun kevät koittaa, tehdään ulos kissoille ulkoiluhäkki, johon on suora kulku alakerran pyörähuoneesta, niin sitten petokissat pääsee haistelemaan ulkoilmaa ihan luvan kanssa. Se on paljon simppelimpää, kuin narussa ulkoilluttaminen.

Kissat kyllä tietää, keneltä täällä saa ruokaa ja morjesta sitä kuorossa huutamisen määrää, kun mä saavun illalla töistä kotiin ja avaan jääkaapin. Kissoille ei aamuisin myöskään kelpaa Rahkaäijän seura (koska siltä ei saa ruokaa), vaan molemmat päivystävät makuuhuoneen oven takana ja odottavat, että mä herään.

Nytkin Leoko päivystää tietokonepöydällä ja vahtii, etten vaan lähde mihinkään sen huomaamatta. Jos haluaa kissan, joka ihan tosi paljon rakastaa sua, kannattaa ottaa abessinialainen. Välillä tuntuu, että hukun Leokon rakkauteen ja kuolaan. :D

Löysin uudesta kamerasta panorama-kuvaamisen ja nyt elämä vilisee silmässä laajakulmana, kun yritän saada kaiken panorama-kuvaan. Yllä on seesteinen iltapäivähetki olohuoneessa, alla talvinen takapiha. Grilli on tärkeä säilyttää tossa hangessa, koska ihan koska hyvänsä voi tulla pakottava tarve lähteä käristämään makkaraa.

Välillä kuvista tulee vähän hassuja, kun alueelle osuu joku liikkuva olento. Kuten Leoko, tuossa se näyttää siltä, että sen naama on silpoutunut jossain moottorisahaonnettomuudessa ja kursittu jotenkuten kasaan. Kuva kannattaa klikata isommaksi.

Huomenna on ystävänpäivä ja vaikka se on vähän hömpötystä, niin silti mulla on yksi ystävänpäivälahja hankittuna. Etsin lahjaa vaikka kuinka monesta kaupasta, kun muistin sen jossain nähneeni, mutta en muistanut yhtään, että missä. Lopulta S-Marketista tärppäsi! Saaja on 2-vuotias ja tiedän, että varmasti aivan vilpittömän ilahtunut lahjastaan. Nämä laitetaan varmaan aika monta kertaa järjestykseen jääkaapin oveen, sohvan reunalle, lattialle, pöydälle tai mihin hyvänsä muumeja nyt yleensä järjestellään. (Rahkaäijä muuten luuli, että eilen oli ystävänpäivä. :D Miten näistä kaikista päivistä nyt pysyis perillä!)

Söin aamupalan poikkeuksellisen aikasin, kun heräsin samaan aikaan kuin Rahkaäijä ja söin välipalaks vähän maapähkinävoita, ettei vaan nälkäkuolema iske ennen lounasta. Mulle kelpaa kaikki pähkinävoit, mutta tällä hetkellä lemppari on Amonan makeuttamaton (ja suolaamaton) maapähkinävoi. 

No niin, nyt kameran sisältö on tyhjennetty tänne ja kissakuulumiset kerrottu. Mulla on vielä kaksi lyhyttä työpäivää ennen viikonloppua, mutta silti lasken, että viikonloppu on jo täällä. Perjantaissa on aina perjantain tunnelmaa!

Oikein miellyttävää viikonloppua ihan jokaiselle! Miau!