Betonimetsä

Sunnuntaina  se vihdoin saapui. Nimittäin lentokeli! Lentokeli syntyy, kun on tarkeeksi lunta, keli vähän aikaa plussalla ja kansa vaeltaa metsässä ja tamppaa polut kovaksi ja sitten pakastaa. Bäng, lentokeli on valmis! Polut on kovia, liukkaita ja pyörä rullaa superhyvin.
Sunnuntaina oli vähän myrskyn uhkaa ilmassa, mutta Rahkaväkeä ei juuri kiinnosta päälle kaatuvat kuuset tai nurkan takaa saapuva syöksyvirtaus, jos on kunnon fillarikelit.

Mä oon valmis, vaikka tuuli veis!

Kuultiin huhua, että Hervannassa Makkarajärven ympäristössä on hyviä polkuja ja päätettiinkin ottaa se kohteeksi. Jotenkin Makkarajärvi taipui meidän käytössä Nakkijärveksi ja autossa matkalla lähtöpisteeseen (ei lähdetty kotoa ajamaan pyörällä, että päästiin heti poluille) hoilattiin Nakkijärven kiertohon -laulua. Lauletaan Me käymme joulun viettohon -joulukipaleen sävelellä.
Me käymmä Nakkijärven kiertohon, nyt renkain piikikkäin
Vaan muistatteko juuret ne, jotka hankeen hukkuu, unhoittuu!

Paikoin piikikkäille renkaille oli vähän käyttöäkin!

Tampereen talvipyöräilymekka eli Pehkusuo. Aurinkoisena päivänä "Pehkiksellä" tarvisi melkein olla liikennevalot, kun trafiikki on niin kova. 

Ajeltiin kaksi tuntia ja siitä ainakin puolitoista tuntia polkuja ja toden totta, polut oli täyttä priimaa! Ihan kuin olisi betonilla ajanut, niin hyvin kulki. Mutta annas olla, jos erehtyi ajamaan ulos polulta, niin putosi auttamatta upottavaan lumihankeen.

Nyt on mies maassa! Rahkaäijä taisi harhautua polulta vähän enemmänkin. 

Kyllähän me lopulta päästiin sinne Nakki- eli Makkarajärvelle ja siellä oli kieltämättä hyviä polkuja. Valitettavasti aikataulumme oli varsin tiukahko, niin hoputin meitä jo lähtemään takaisin päin. Mutta silti on aina aikaa ottaa pari kuvaa!

Makkarajärvi. Kesäisin lähes saavuttamaton pyörällä, koska juurta ja muuta pikkukiusaa meinaan riittää!

Selässä tietty höröreppu eli camelback, johon saa juomasäiliön sisään. Tällä kertaa hörin letkustani Teho sport -juomaa, niin reidessä riitti ytyä polkea koko matkan. Juomaa täytyy imeä säännölllisesti tai muuten se jäätyy letkuun! 

Nyt kun ulkona on taas plussaa (+5!?!), niin kaikki pois sieltä poluilta, ettei hyvät polut tärvelly pilalle! Plussakelillä saa ajaa vaan tiellä, näin määrää Rahkamuija.

Viime viikko oli kevyt salireenien suhteen, ja eilen oli taas paluu tosibisnesten pariin. Tulin töistä ja söin ja sitten väsähdin ihan täysin, enkä olisi millään jaksanut lähteä salille. Sitten Rahkaäijä pisti Rocky-elokuvasta tutun treenikohtauksen pyöriin ja vähän aikaa siinä tsiikalin, kun Rocky rämpii lumihankessa ja punnertaa hevostallissa pahnojen keskellä, niin olin valmis lähtöön. Mä sentään saan treenata salilla! Tatsi oli vielä hakusessa ensimmäisten kyykkysarjojen aikana, mutta sitten sain taas juonesta kiinni. Ja sitten jotenkin inspiroiduin, ja päätin, että tänään otan 90 kiloa kyykystä!

Ja niinhän mä kyykkäsin! Ja mielestäni vielä melko kauniisti, ei kaatunut pahasti eteenpäin, eikä polvet painuneet sisään. Vitsi, että oon ylpee! Muistan, kun joskus aattelin, että 90 kiloa olis tosi siisti saada kyykättyä. En voi oikein uskoa, että nyt se on tehty. Vau! 90 kiloa on niiiiin paljon enemmän, kuin 85. :D Näkisin, että maaginen sadan kilon kyykky on tänä vuonna ihan mahdollinen, ellei peräti todennäköinen, jos sama meno kyykkyhäkissä jatkuu. Siitä ei oikeasti ole kovin kauaa, kun 60 kiloa oli jo varsin tiukka koitos.
Palkitsin itseni tästä suorituksesta ostamalla purkin maapähkinävoita ja vedin sitä kotona lusikalla suoraan purkista ja pötkötin kattien kanssa. Tää on hyvää elämää!

Jep, todellakin hyvää elämää! t. Leo