Lyhyimmän päivän pitkä pyöräily

Ihan sen kunniaksi, että eilen oli vuoden lyhin päivä, me lähdettiin vielä pimeän aikaan pyörälenkille ja lenkin aikana aurinko nousi. Olen suuri tsympoolien ja ennustusten tulkitsija, niin tämä varmasti tarkoittaa sitä, että nyt alkaa päivä pidentyä ja aurinkoa nähdään enemmän! (Jälkihuomautus: Eikun talvipäivänseusaus onkin vasta tänään, mutta eilenkin oli tosi pimeetä!)

Tosipyöräilijä tulee aina autolla paikalle!

Rahkaäijä ja paras talvipyörä.

Pyörälenkeille lähtö helpottui aika paljon sen jälkeen, kun muutettiin isompaan asuntoon ja pyörät ja kaikki tarvikkeet sai oman huoneen. Silti lähtövalmistelut on kaiken alfa ja omega. Edellisenä iltana päätettiin, että auto starttaa pihasta 7.30 ja se ei varmasti olisi lähtenyt vielä tuntia myöhemminkään, jollei illalla olisi laitettu vaatteita ja pyöriä valmiiksi.

Sieltä se aurinko nousee ja kohta on jo juhannus!

Ajettiin auto lähemmäs Kangasalaa ja lähdettiin polkemaan voimalinjaa pitkin Kangasalle päin. Noin kuvainnollisesti polkumme oli tällä kertaa kuorrutettu vähän isommilla kivillä. Suurin ärsytys oli mun polkimet ja klossit, jotka ei yhtään kohdanneet ja kun on tottunut ajamaan lukoilla, on tosi vaikea päästä liikkeelle tai ajaa poluilla ilman niitä. Rahkaäijä oli läskillä liikenteessä ja viipotti aina noin puoli kilometriä edellä ja mä tulin kiroillen perässä. Metsässä oli vielä tosi märkää ja samalla liukasta, joten ajo-olosuhteet oli vähän haastavat. Mä myös pannutin eli mätkähdin eli kaaduin alamäessä (melkein heti ylläolevan kuvan ottamisen jälkeen) ja löin polveni jonnekin kantoon tai kiveen tai mitä näitä kovia juttuja siellä metsässä on. Vähän siinä tuli itkua silmään, mutta jatkettiin eteenpäin sitkeästi.

Evästauko!

Rauski vähän keulii. Pyörässä oli Nobby Nick -renkaat. Mountain Kingit olisi olleet paremmat.

Mutaa oli niin, että ei edes melkein venttiiliä näy!

Meillä oli kunnianhimoisena tavoitteena ajaa Vehoniemeen asti, mutta aikaa oli käytettävissä kolme tuntia, niin päästiin Kangasalan Kuohunharjun päälle ja sitten käännyttiin takaisin ja ajettiin vielä pääasiassa kevyen liikenteen väyliä takaisin autolle. Alkuperäinen suunnitelma olisi varmaan vienyt suunnilleen kuusi tuntia. Ensi kerralla sitten!

Kesällä kaikki vihaa kaisloja, mutta talvella ne on kauniita.

Vielä ei kannata mennä pilkille.

Sää oli ihan superhieno ja mahtava fiilis pistää pyörän lamput sammuksiin, kun aurinko nousi. Reittimme vei yhden maalaistalon pihan läpi ja siellä oli jotenkin tosi jouluinen tunnelma ja kaiken kruunasi pihalla olleet hevoset. Meinasin jäädä kuvailemaan hevosia, mutta talon isäntä oli pihassa, niin en tiedä onko kuinka ok, jos sunnuntai-aamuna yhdeksältä erikoiset hiipparit lamppujen kanssa kuvaa hevosia.

Menetin hermot pyörääni ja polkimiin, joten kaappasin läskin ja Rahkaäijä sai polkea vähän aikaa mun pyörällä.

Löysin majan! Sieltä oli oikein järvinäköalat.

Ei ihan tarkkaan muistettu, että mihin jätettiin auto parkkiin, jossain siellä tiellä se oli Kangasalan ja Tampereen välillä ja meinasi jo uskoa loppua, kun poljettiin autolle päin, eikä sitä meinannut ruveta löytymään. Siinä autoa etsiessämme kaaduin taas vaihteeksi, tällä kertaa ihan suoralla tiellä, kun painoin tuntemattomasta syystä etujarrua. Osasin kuitenkin kohdata maapallon juuri oikein ja tulin kankku ja takareisi edellä tonttiin, enkä ottanut kädellä vastaan. Ei sattunut oikeastaan ollenkaan ja itkun sijasta nauroin ihan hysteerisesti omalle koheloinnilleni.

Kuvassa ei näy karmea vastatuuli.

 Lenkille tuli ajallisesti mittaa 2 tuntia ja kolme varttia, matkasta ei ole mitään tietoa, mutta luultavasti varsin vähän, kun keskinopeus oli aika maltillinen. Vaikka kalusto ja maasto heitti pieniä haasteita eteen, nyt jo ainakin tuntuu, että oli aika mukava lenkki. Lyhytkin aika kultaa pyöräilymuistot. Tulisi nyt vaan joku kunnon pakkasjakso, niin ei tarvitse enää kierrellä metsässä valtavia vesihautoja.

Päivän kalusto. Olispa mullakin läskipyörä!

Ja sitten seuraa kaikille aiheellinen muistutus. Kypärä päähän, kun ajetaan pyörällä! Mää en keksi yhtäkään syytä, minkä takia kypärää ei käytetä ja varsinkaan se ei ole mikään syy, että pipo ei mahdu alle. Sitten hankitaan sellainen pipo, joka mahtuu tai sitten ei ajeta pyörällä. Viime viikolla eräs meidän läheinen kaatui pyörällä liukkaalla kelillä (nastat oli), eikä ihan naarmuitta selvitty, mutta en edes halua ajatella mitä olisi käynyt, jos kypärää ei olisi ollut. Sitä kypärää ei muuten enää tarvitse käyttää, sen verran kolhuinen ja halkeillut se oli. Pyöräilykypärä päähän niinku olis jo!

Pitäisikö koristella vihreillä muovitimanteilla?

Joo ja sitten mun uuteen rannekoruun! Työpaikalta tuli tosi kiva joululahja eli Polarin Loop-aktiivisuusranneke. Ranneke näyttää päivän aikana kertyneet askeleet ja kulutetut kalorit ja kertoo, kuinka paljon  pitäisi vielä liikkua, että aktiivisuustavoite tulisi täyteen. Kaikkia lisäherkkuja olisi tarjolla, jos hankkii sykevyön ja/tai mobiilisovelluksen, mutta näihin en ole vielä ehtinyt perehtymään.

Aamulla oli 602 askelta. Kävelen unissani.

Mä en pääse yli siitä, että ranneke näyttää vähän joltain ehdonalaispannalta, joka antaa sähköiskun, kun poistuu kotoa. Se on kuitenkin ihan kivan ja huomaamattoman tuntuinen kädessä ja kellonkin siitä saa katsottua. Mutta mä en ole vielä ihan vakuuttunut tästä askelmittaritoiminnosta. Nytkin tässä blogia kirjoittaessa on tullut useampi sata askelta. Eilen illalla vajaan kolmen tunnin pyöräilyn ja kuuden tunnin työpäivän jälkeen ranneke kertoi, että olen kävellyt 25 000 askelta. Perjantaina pyöräilin salille, tein treenin, pyöräilin töihin, kävelin töissä seitsemän tuntia ja imuroin vielä vähän kotona, niin silloin mittariin kertyi tuo 24,3K askelta.

Matkana tämä olisi vissiin jotain 17 kilometriä. 

Kalorimittari sen sijaan antoi molempina päivinä kulutukseksi suunnilleen 2300 kaloria. Se ei mun mielestä ihan mätsää noiden askeleiden kanssa. Ainakin eilen vain tuo määrä kaloreita pyöräilylenkin ja työpäivän jälkeen olisi ollut lähinnä kehno ja nälkäinen vitsi. Ajattelin kuitenkin, että voisin tähän jossakin vaiheessa hankkia sen sykevyön, niin toiminnoista saisi varmaan enemmän irti. Salillakaan ei tule askeleita, joten se ei ole liikuntaa, mutta sykevyö voisi olla vähän eri mieltä.  Luulen, että monen pukinkontista kuoriutuu tämä ranneke tänä jouluna, joten olen innokas kuulemaan muidenkin kokemuksia!
Nyt alan virittäytymään jouluun ja tonttutytön rooliin ja vielä pitää etsiä jostain kaapista Rahkaä... eikun siis joulupukin pyhävaatteet!

Tonttu ja pukki toivottavat kaikille hyvää joulunaikaa, kiltti pitää olla ympäri vuoden!