Megapläjäys Leo(ko)-uutisia

Hyvää keskiviikko-päivää, nyt on jälleen Leo(ko)-uutispläjäyksen aika. Tänään aiheinamme muun muassa Leo ja Leoko, pysykää kanavalla! Kukaan ei voi myöskään karata mainoskatkon aikana, koska niitä ei ole!

Naksutinkoulu lumoaa villimmänkin oppilaan! 

Kun Leoko syyskuussa saapui Messukylään, melkein heti tämän jälkeen perustettiin Naksutinkoulu, jossa opiskelee kaksi oppilasta, Leoko ja Leo. Naksutinkoulun rehtorin virassa toimii naksutinlehtori R. Ahkamuija, joka on ollut hyvin tyytyväinen koulun toimintaan. "Oppitunnit ovat yhteinen hupi ja vaikka oppilaat ovat yleensä melko villejä, naksutintunnit saavat kaikenlaisen riehumisen loppumaan edes hetkeksi" Rehtori R. ahkamuija kertoilee. Alkuun vain Leoko kävi naksutinkoulutuksen alkeiskurssin, koska Leo ei ollut erityisen kiinnostunut herkkupalkoista, mutta Leo yllätti koulun henkilökunnan totaalisesti. Se oppi naksutuksen idean täysin vain seuraamalla Leokon naksutinkoulutusta ja niin siitäkin tuli täysivaltainen naksutinkoulun opiskelija. Kissatko muka tyhmiä? 

Toisinaan kahden oppilaan yhtäaikaista opetusta haittaa toisen oppilaan liiallinen innokkuus. 

Leoko kiipeää tikkaat vaikka takaperin naksautuksen toivossa. 

Leoko ei todellakaan kärsi opiskelumotivaation puutteesta. 

Naksutinkoulutuksessa on siis kyse siitä, että naksautuksella ja palkkiolla vahvistetaam toimintoja, joita halutaan kissan tekevän. Kun kissa esimerkiksi hyppää alas pöydältä, naksautetaan ja kissa saa palkkion ja tätä toistetaan ja aika pian kissa tietää, että pöydältä alas hyppääminen on toimintaa, josta palkitaan. Rehtori R. Ahkamuija ehdollisti heti alussa oppilaansa vihreään salaatinottimeen, jota kissat seuraavat muun muassa pahvisen putken läpi, alas kiipeilypuusta tai vaikka ylös tikkaita. 

Salaatinotin, jota ei voi koskaan enää ottaa esiin ilman huuto- ja kehräyskuoroa.

"Hei Leo, eiks olis mun vuoro kohta?"

Tähän mennessä kissakuiskaaja R. Ahkamuijan suurimmaksi saavutukseksi voisi lukea Leokon opettamisen olkapääkissaksi. Koulutus kävi ihan yksinkertaisuudessaan niin, että kissa nostettiin olkapäälle ja kissakuiskaaja käveli ympäri taloa Leoko olkapäällä ja aina välillä naksautettiin. Ensin useammin ja herkkujen kanssa ja kun Leoko tottui olemaan olkapäällä, sitten vähän harvemmin ja lopulta katti viihtyi niin hyvin olkapäällä, ettei naksutuksia enää tarvittu. Tehtävä suoritettu! Leokon olkapäärakkaus on kylläkin edennyt siihen pisteeseen asti, että se hyppää olkapäälle myös silloin, kun istuu vessassa. 

Kotiaskareita ei tarvitse tehdä yksin, siitä pitää laadunvalvoja-Leoko huolen. 

Rehtori ja ylilehtori R. Ahkamuija kertoo, että tällä hetkellä tavoitteena on opettaa molemmat kissat antamaan tassua ja Leon rohkaiseminen kiipeämään tikkaita kiipeilypuuhun. Kissojen käyttäytymistieteiden dosentti R. Ahkamuijan mukaan naksutinkoulussa on otettava huomioon kissojen luonteet ja tarpeet ja edettävä niiden mukaan, oppilaat eivät jaksa keskittyä juuri varttia pidempään koulunkäyntiin. Oppilaat antavat painoarvoa myös maukkaille palkkioille, jotka eivät saa olla liian kovia ja ovat helposti syötävissä. 

Kun Leolle antaa palkkion, saa olla tarkkana, ettei sormet tule syödyksi. 

Leoko sen sijaan pitää kaksin käpälin kiinni herkunantajasta, ettei maukas pala vaan lipeä. 

"Eikö sulla ole muka enempää?"

Kissakoulun rehtorilla onkin suuret tavoitteet oppilaidensa suhteen, molemmilla on potentiaalia valmistua naksutinyliopistosta ja tulla Youtube-kuuluisuus Kaiserin veroisiksi tempputaitureiksi. Se vaatii kuitenkin vankkaa sitoutumista myös kouluttajalta, mutta naksutintohtori R. Ahkamuija lupaa ottaa haasteen vastaan!

Syvällisessä henkilökuvassa Leo ja Leoko

Taloudessamme on eletty nyt kissallista elämää neljä kuukauttaa Leon ja kolme Leokon kanssa, joten nyt voisin jo sanoa, että tiedän millaisia kissoja meillä asuu. Kummallakaan ei ole aiempaa kokemusta bengaleista, joten Leon "tyypillistä bengalialaisuutta" on vaikea mennä arvioimaan, mutta Leoko on niin abessinialainen käytökseltään kuin vain olla ja voi, vaikka suonissa virtaakin myös somalikissan verta. Nyt Leo ja Leoko saavat ihan itse kertoa, millaisia tyyppejä he ovat.

Dream team. 

Leo: Mä oon sellanen vähän lempeä, rauhallinen jättiläinen. En kylläkään kovin rauhallinen tai erityisen jättiläinenkään, mutta kumpaakin olen Leokoon verrattuna. Mulla on mennyt tässä varsin kauan, että olen täysin sopeutunut tähän laumaan. Aika heti pääsin kiinni tähän taloon, mutta näille ihmiselle olen lämmennyt oikeastaan vasta ihan viimeisen kuukauden aikana. Ennen ei tullut mielenkään, että olisin mennyt polkemaan niiden ihmisten mahan päälle, mutta nyt sekin tuntuu musta jo ihan kivalta. En ole mikään sylikissa, mutta tykkään olla lähellä, sängyssäkin nukun päikkärit Rahkaäijän jalkojen päällä. 

Mitäs oikein vakoilet häh?

Rakastan kaikkea leikitystä, joulupukilta toivonkin vain hauskoja aktivointileluja. Välillä mulla menee vähän hermo ton Leokon sekoiluun, mutta sitten vaan yksinkertasesti istun sen päälle ja puren niskasta, niin kakara rauhoittuu edes vähän. Mutta meillä on kyllä tosi hyviä leikkejä, pahvilaatikot on parhaita! Niin joo, toivon myös pahvilaatikkoja lahjaksa! Alkuun vähän aina väistin, kun Leoko yritti tunkea mun ruokakupille, mutta sitten päätin, että vaikka mulla ei kiveksiä olekaan, voin silti ärähtää sille, varsinkin jos tarjolla on sydäntä. 

Ihan vähän mielelläni maistaisin sun lautaselta!

Mutta istun täällä, kun mut aina pöydältä häädetään.

Mieluiten olen ihmisten kanssa samassa huoneessa, paljon kivempi nukkuakin, jos joku nakuttaa tietokoneella jotain blogia siinä vieressä. Ja sitten kun ne pesee pyykkiä tai menee suihkuun, menen vahtimaan, että kaikki vesi menee varmasti viemäriin. Ja sitten kun ne tiskaa, istun baarijakkaralla vieressä ja aina välillä annan kyytiä tiskiharjalle. Ja sitten jos Aamulehdessä on huonoja juttuja, menen istumaan sen lehden päälle. Siitä tykkään! Tykkään myös murtautua roskakaappiin ja kaataa roskiksen ja penkoa sieltä juttuja, mutta siitä ei ihmiset tykkää. 

Tänään ei tarvitse lukea urheilusivuja eikä mitään sen jälkeen, kotimaa-osio riittää. 

Tämä nurkka rappusten alla on mun aluetta, täällä aina huudan ja pyydän muitakin tulemaan alakertaan. 

Jos pidän jotain ääniä, niin pidän sellaista kurnutusta ja joskus mauan, mutta sitä en oikein kehtaa, kun mun maukuminen on aika nolon kuuloista tällaselle villikissalle. 

Olen kuullut vähän juttua, että bengalit tykkää yleensä kiipeillä tosi paljon, mutta mulla ei sellaista himoa niin ole. Onhan se nyt ihan hauskaa peuhata kiipeilypussa, mutta en mä mihinkään korkeelle tykkää hyppiä. Jotkut bengalit kuulemma hyppää vaikka jääkaapin päälle, mutta en mä semmosia. Mielummin juoksen, juokseminen on kyllä ihanaa! Varsinkin Leokon kanssa!

Rahkamuijan varvassairasloma on näyttänyt suunnilleen tältä. 

Leoko: Rakastan mun ihmisiä ihan hirveesti! Rakastan niitä niin paljon kun kissa ikinä voi rakastaa ja osoitan rakkauteni myös jatkuvasti. En kestä yhtään, jos joudun olemaan eri huoneessa, yölläkin aina yritän tunkeutua väkisin makuuhuoneen oven läpi ja saunaankin on pakko päästä. Mulle ei riitä, että olen lähellä, vaan mun on pakko olla ihan iholla! Mieluiten hengitän samaa ilmaa ja makaan naaman päällä niin, ettei ihminen edes saa henkeä ja sitten välillä nuolen niiden silmäluomia ja korvia. Koska mun ihmiset on ihania! Ja ei sovi unohtaa, että kehrään hyvin kuuluvasti aina sylissä. 

Tää on paras paikka! Ei haittaa vaikka Rahkamuija ei pysty hengittään. 

Kaikkihan sen nyt tietää, että olen kova syömään, mutta haluaisin vielä vähän korostaa asiaa. Olen hillitön suursyömäri! Asioita, joita olen maistanut: Kaurapuuro, rahka, mustikat, tulinen tortillakastike, juusto, paistettu bataatti, avokado, makaroni, lakritsi, Classic-jäätelö suoraan puikosta, leivänmurut, roskat lattialta, korvatulpat, kaikenlaiset paperinpalat. Lista on oikestaan loputon, mutta tykkään syödä ihan kaikkea ja mottoni on, että varastettu ruoka on parasta ruokaa. Ihmiset ei voi jättää mitään ruokaa esille, koska mä yrittäisin kuitenkin syödä sitä, vaikka ne kuinka kieltäisi. Tänään Rahkaäijä punnitsi meikän ja painoin jo 3,5 kiloa. Tänne tullessa painoin kaksi kiloa, että aika hyvin on otettu massaa! 

Valkosuklaasalmiakkijätski sai mut ihan seisomaan takajaloillaan!

Sulaudun lattiaan, niin kaikki luulee mua tosi rauhalliseksi. 

En tiedä miksi, mutta ne sanoo mua oravaksi. 

Rahkaäijä kuulemma toivoo aina, että saisi edes puolet kaikesta mun energiasta, koska olen ihan hirveä riehumaan. Välillä oikein lähtee sellanen riehumisvaihde päälle ja sitten mua ei pidättele mikään! Kiipeän helposti vaikka seinää pitkin ylös, jos sille päälle satun. Välillä härnään Leoo oikein urakalla, mutta sillä on aika pitkät hermot. Joskus sitä kyllä ärsyttää, kun se yrittää pestä mua, ja alan vaan sekoileen omiani ja hyökkäileen sen kimppuun. 

Täältä sukan pohjasta voi löytyä jotain syötävää!

Mun on kuulemma tarkoitus mennä joskus käymään jonkun kivan tyttökissan luona vähän jutskailemassa, mutta vielä mua ei yhtään sillain tytöt kiinnosta. Mielummin vaan riehun Leon kanssa ja syön niin paljon kun ikinä pystyn! Leo toivo joulupukilta leluja, niin mä toivoisin tosi paljon ruokaa, mieluiten 10 kertaa päivässä ainakin puoli kiloo lihaa (jäätelökin käy) kerralla ja sitten toivoisin, että saisin kehrätä Rahkamuijan naaman päällä päivät ja yöt. 

Ja siinä oli tämänkertainen mittava katsaus Leksa-jengin elämään! Ja mitä tulee Rahkaväen eloon, niin varvaspotilas Rahkamuija on tyytyväinen varpaan toipumistahtiin ja jos ei uusia seinään potkimisia satu, niin lauantaina salikisoissa voitan kaikki, ainakin itseni!