Lathi, Finland

Ihan meidän naapuriin (maalaisille kaikki kolmen kilometrin säteellä on "ihan naapurissa") avattiin tällä viikolla XXL Sports -kauppa ja kylillä liikkui juttuja legendaarisista tarjouksista ja jonoista. Varsinaiset avajaistarjoukset ei puhutellut meitä, mutta eilen alkoi uudet tarjoukset ja ne oli kuin tehty pyöräilevää Rahkaväkeä varten.

Laainaatko kynään, että voin ympyröidä tästä lehdestä kaiken mitä haluan? Kuin lelulehdestä lapsena. 

Meidän piti saada oma osamme jonotustunnelmasta ja menimme jonottamaan suljettujen ovien taakse jo puoli tuntia ennen avaamista. Se oli juuri oikea aika, koska lunastimme paikan jonon kärjestä ja pääsimme melkein ensimmäisinä sisään. Edukkaita pyöräilyhousuja ja talvipyöräilykenkiä oli yllinkyllin ja saimme omamme. Mikään ei lannista niin, kuin kylmä viima, joka käy pyöräillessä selkään tai kengät, joista käy tuuli sisään. Nyt on ne huolet poissa, koska mullon päheet henkselihousut ja laadukkaat talvikengät. Myös Rahkaäijä osti saman setin ja maksettiin kaikki kerralla kassalla, mutta matkalla kohti autoa aloimme laskeskella, että tässä oli nyt jotain liian halpaa ja kuittia tarkastaessa huomasimme, että toisia kenkiä ei ollut ollenkaan laskutettu. Eikun takaisin kauppaan! Myyjät oli helpottuneita ja hämmentyneitä, kun tultiin maksamaan kahdeksankympin kengät, mutta omatunto ei olisi ikimaailmassa kestänyt ajella maksamattomilla popoilla. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja XXL:ään täytyy mennä heti seuraavana palkkapäivänä uudelleen.

Nyt ei enää napa vilku, kun on henkselipöksyt!

Suoraan shoppailuilta lähdettiin kaahaam... eikun siis rauhallisesti ajelemaan (koska Lahdentiellä on kilometrin välein kamera) kohti Lahtea. Kaikki varmaan tietää mitä siellä tänä viikonloppuna tapahtuu, mutta kertauksen vuoksi kerrottakoon, että siellä järjestetään fitness-lajien SM-kilpailut ja Nordic Pro-ammattilaiskilpailut. Nordic Pro -liput tuli myyntiin joskus huhtikuussa ja me ostettiin liput välittömästi, koska kehonrakennukseen oli tulossa vaikka ketä kovia Olympia-ukkoja. Suurin osa Olympia-kisaajista kuitenkin peruutti tulonsa tässä viimeisten viikkojen aikana, mutta hyvillä mielillä lähdimme silti Lahteen.
Mestoille päästessä kiersimme messualueen, joka koostui lähinnä lisäravinnefirmojen kojuista, joissa oli niin paljon proteiinipatukkamaistiasia tarjolla, kuin vaan ikinä kehtasi syödä. Messuilla oli varsin mukavasti porukkaa, mutta kyllä sinne hyvin sekaan mahtui. Mä en muuten tiennyt, että maailmassa on niin paljon hiustenpidennyksiä ja Tapout-paitoja käyttäviä miehiä, mutta kaikkea sitä oppii, kun poistuu kotoa.

"Anna se muovikassi, niin kaadan tän tarjottimen sinne!"

Yhden näytteilleasettajan kojulla sai testata kuinka kauan pystyy roikkumaan tangossa. Luulin sen olevan helppokin nakki, mutta reilun minuutin jälkeen ote lipesi ihan auttamatta.

Me ollaan kesäkunnossa ympäri vuoden!

Voi hitsi, nyt jännittää, että mitä voitan Marko Savolaisen onnenpyörästä. Pipo tuli!

Proteiinipatukkamakutesti. "Jää suuhun pyörimään. Maistuu joulusuklaalta."

Kun oltiin puolessatoista tunnissa kierretty messualua noin seitsemäntuhatta kertaa ympäri, kaivoimme kylmälaukusta eväsrasiat ja istuimme rappusille syömään kanaa ja riis... Eikun hups, nyt muistankin väärin! Harkittiin Raxin ja pitserian välillä, mutta kävelymatkalla kohti Raxin herkkupöytiä osuikin vastaan aito turkkilaisten pitämä kreikkalainen ravintola. Buffet oli huokea ja oikein täyttävä, joten valinta meni nappiin!

Toim. huom. Lautasen halkaisija oli noin puoli metriä.

Ei kehdattu mennä mahat pullottaen ja housujen ylänappi auki heti takaisin fitnessmessuille, vaan jalkauduttiin hetkeksi Lahden kaduille. Kiivettiin jonkun tosi korkean mäen päälle (ei sen mäkihyppymäen) ja ihmeltiin isoa taloa mäen päällä, joka ilmeisesti oli kaupungintalo.

Kansalaiset, medborgare! Äänestäkää Rahkamuija Lahden kuningattareksi!

Mun pipossa on Supermassa Savolainen!

Rahkaäijä löysi puistosta ystäviä. Vähän olivat vaisuja kavereita.

Kun päästiin takaisin Messukeskukselle, siellä jo kiihkesti jonotettiin saliin, jossa alkaisi Pro-kisat vajaan puolentoista tunnin kuluttua. Kun salin ovet neljältä aukesivat, kaikki ryntäsivät sisään ottamaan hyviä paikkoja haltuun. Meillä oli taktiikka, että etäisyydestä voi vähän tinkiä, kunhan ollaan mahdollisimman keskellä. Sivulta on paha vertailla rivissä seisovia kisaajia. Saatiin kuitenkin oikein hyvät paikat kuudennesta rivistä keskeltä ja sieltä kelpasi tiirailla kisoja.

Nicole Wilkins, overall-voittaja ja aina tyylikäs herra KP Ourama, joka järjestää kisoja.

Mä en kauheesti tiedä noista naisten lajeista, eikä ne ole koskaan tuntunut erityisen läheisiltä itselle. Heti alkuun ollut Nicole Wilkins Fitness Championchip oli ihan kivaa katseltavaa ja erityisesti body fitnessa. Rahkaäijän kanssa veikkailtiin joka sarjasta voittajaa ja meidän arvaama typy oli aina lähes viimeisenä, että niin hyvin me tiedettiin! Moni sanoo, että fitness-kisoista saa aina ihan älyttömän motivaatiopiikin, mutta mun silmään fitness-kisaajat on vähän sellasia epätodellisia olentoja (=kukaan ei näytä siltä aina) ja oman tavotteet on vähän toisenlaiset, joten mulle ei tosiaan tullut mitään sellasta "pakko päästä tommoseen kondikseen ens kesäks" -juttua.

Pro-kisan lisäjuontajana oli kehonrakentaja Dennis James (raitapaita vasemmalla), jolla oli ihan hauskat läpät ja varsin muikeat ilmeet bikini-naisten ollessa lavalla. Pyllyt kiinnostaa!

Jos naisten lajit ei niin sytyttänyt, niin olin aivan uskomattoman liekeissä miesten kisan aikana. Mä halusin nähdä kisoissa kaksi äijää ja ne oli Roelly Winklaar ja Big Ramy. Iso Rami peruutti tulonsa, mutta onneksi "Rölli" tuli! Otsikon kirjoitusvirhekin liittyy olennaisesti Winklaariin. Generation Iron -dokumenttileffassa Rölli tulee Suomeen Nordic Pro -kisoihin ja elokuvassa Lahti on kirjoitettu Lathi. Siitä lähtien me ollaan Rahkaäijän kanssa aina puhuttu, että mennään Latheen katsomaan kisoja.

Curacaon pojalla Roellylla oli suunnilleen mun reiden paksuinen kyynärvarsi eli forkku.

Röllin lisäksi mukana oli Olympia-ukoista Steve Kuclo ja Johnnie Jackson. Ei niin kovin yllättäen nämä äijät muodostikin kisan kärkikolmikon. Mä tietysti kannustin Rölliä ja ainoa asia mistä en pitänyt, oli miehen vapaaohjelman jumputusmusiikki. Viiden kärki kutsuttiin poseeraamaan lavalle ja viimeisenä poseerauksena oli "pose down", joka meinaa vapaata yleisölle pullistelua, jota ei enää arvostella. Suuren luokan tyyliin äijät lähti lavalta yleisön sekaan ja mä pomppasin pystyyn ja ryysin heti keskeltä penkkiriviä käytävälle. Kuva oli saatava hinnalla millä hyvänsä! Siinä vaiheessa vielä oikeen kukaan ei ollut tohtinut lähestyä äijiä, kaikki otti vaan kuvia niistä. Mää kuitenkin menin heti morjestaan Johnnie Jacksonia ja otin sen kanssa hanskavertailun. En mää paljon hävinnyt. ;)

Mää ja Tsoni. Tsonilla oli vähän paremmat kisavärit. Tää kuva on nykyään meidän tietokoneen taustakuvana. :D

Sitten nappasin Rölliä käsivarresta kiinni ja mietin, että apua, mitä mää sanon sille! Salissa oli aika meteli ja huusin sen korvaan, että "I´m your big fan!" ja sitten otettiin parit kuvat. Ai, että mää oli tohkeissani! Kun pääsin paikalleni takas istumaan, kädet tärisi ja selasin näitä fanikuvia maanisesti läpi koko illan. Vielä illalla viimesenä ennen nukkumaanmenoakin sanoin, että vähän oli kivaa, kun sain Roellyn kans kuvan!

Moro moro, mitä äijä?

Me ollaan niin hyviä ystäviä, että voidaan vähän tällain kaulailla. Steve Kuclo, joka tuli kakkoseksi, kurkkii tuolta taustalta.

Nää oli ekat body-kisat, joita oltiin kattomassa ja peruutuksista huolimatta koin, että sain rahoilleni vastinetta. (Olisin voinut melkein maksaa sen 70 euroa tosta Röllin morjestamisesta. :D) En nyt tiedä, olinko niinkään katsomassa urheilulajia, enemmänkin hyvää showta. Se urheilu varmaan tapahtuu siellä ennen kisoja ja show vaan näyttää työn hedelmät.
Eväitä olis saanut olla enemmän mukana katsomossa ja neljä tuntia putkeen istuminen oli aika tiukka rypistys, mutta kerrankos sitä! Kaiken kaikkiaan päivä oli varsin hauska ja nyt mää ehkä vähän enemmän taas ymmärrän ihmisiä, jotka tekee erilaisia asioita, kun mää. Ja Roelly on paras!

P.S. Tiedän, että Leo(ko)-uutisia varmasti taas kaipaillaan, mutta ens postaukseen tulee!