Kalenterikisut

Eilen aamulla HH Gymin vanhat papat joutui pyyhkäsemään rähmät pois silmistä ja vaikut pois korvista, kun kuulosti ja näytti ihan siltä, että salilla olisi kissa! Tottahan se oli, hetkeä aiemmin olin huijannut Leokon kuljetuskoppaan ja nopean autoilun jälkeen oltiinkin jo salilla. Voi että, siellä oli niin paljon kaikkea ihanaa nuuhkittavaa!

Mä oon Leoko ja poustailen tässä Leokon päällä.

Leoko sai salilla ihastuneen ja hämmästyneen vastaanoton ja itse katti oli niiiiin innoissaan uudesta paikasta, että edes houkuttimeksi tarkotetut herkkupalat ei maistunut. Ennenkuulumatonta!
Ja sitten päästäänkin siihen, että onko Rahkamuijan aivot valuneet kokonaan ulos vasemmasta korvasta, kun pitää salillekin kissa ottaa mukaan. Ei aivan!
Sain viime viikolla viestin, jossa mua ja kissoja pyydettiin Kisu ry:n 2015 vuoden kalenteriin malliksi. Kalenterin piti olla jo kasassa, mutta yksi kuva vielä uupui ja blogini lukija, todellinen kissanainen Annika pyysi mua mukaan. Mä en edes ehtinyt miettiä vastausta, kun jo vastasin joo, koska homma kuulosti niin hauskalta ja siihen liittyy kissat.

Leoko, voisitko ystävällisesti pysyä viis sekuntia paikallaan, niin saadaan kuva?

Kisu ry on siis pirkanmaalainen kissojen suojeluyhdistys, joka tekee eläinsuojelullista työtä kissojen hyväksi. Käytännössä siis etsii tarjoaa kodittomille kissoille väliaikaisen sijan ja etsii niille uudet kodit, auttaa kodinvaihtajia ja ylipäätään auttaa ja edistää kissojen oloja. Vuosittain yhdistyksen kautta uuden kodin löytää 150-200 kissa. Mau! Homma pyörii täysin vapaaehtoisvoimin ja niin myös tämä kalenteriprojekti. (Edellisvuonna kalenterissa oli komeita kolleja, Iltalehden juttu aiheesta.) Kalenterin nimi on tänä vuonna Elämäni narttuna ja siinä on ihania naisia ja kissoja puuhaamassa yhdessä. (Ei pliis kerrota tätä kalenterin nimeä Leokolle, ettei sille tule identiteettikriisiä!) Annika ehdotti, että meidän kuva voisi liittyä pyöräilyyn tai salitreeniin ja samantien näin silmissäni salimirrit treenaamassa. Vaikka mulla on kaksi kattia, mukaan valikoitui Leoko siitä syystä, että se viihtyy paremmin sylissä ja Leo vihaa autossa matkustamista aika huolella.

Hommassa meinasi tulla vähän mutkia matkaan, kun mun ja valokuvaajan aikataulut ei sopineet millään yhtään ja meinattiin jo luovuttaa. Rahkaäijällä se ei kuitenkaan sopinut ja äijä lupasi vaikka itse ottaa kuvan. Saatiin kunnon kamera lainaan ja niin Rahkaäijästä tuli kalenterityttökuvaaja.

No niin, nyt kun olet paikallaan, niin katsotko vielä vaikka kameraan päin?

Homma oli helpommin sanottu, kuin tehty, koska Leoko oli sitä mieltä, että nyt just ei jaksais hengailla olkapäällä tai sylissä yhtään. Noin sata kertaa Rahkaäijä nosti Leoko takaisin mun olkapäälle ja yhtä monta kertaa Leoko otti hatkat ja lähti tutkimaan prässiä/kahvakuulia/jumppamattoa. Sitkeys kuitenkin palkittiin ja saatiin aikaiseksi oikein kiva kuva, jossa molemmat kuvattavat näyttää ihan järkevältä. (Tätä kuvaa ei vielä tietenkään julkaista blogissa.) Kalenteri tulee myyntiin jo tämän kuun lopusssa ja se julkaistaan juhlallisesti kissakahvila Purnauskiksen avajaisissa 31.10. Kuulin vähän huhuja, että saatetaan Leokon kanssa olla tammikuun kuvana, voidaan nääs jakaa sali-inspiraatiota kaikille uudenvuodenlupauksen tehneille. :D

Jaa se on käynyt taas siellä mutsi ja mirrukka -kaupassa ostaan meille noita lihapötköjä, joita on hilpee varastaa tiskipöydältä lattialle, kun ne on sulamassa ja sitten on koko matto lihanesteissä. Mmmm!

Mutta mitä muuta meidän talouden kissa-arkeen? Leoko kasvaa ihan silmissä ja ottaa painoa sellasella tahdilla, että pahinkin bulkkisika olisi kateellinen. Leo taas on selvästi ottanut mallia "pikkuveljestään" ja viihtyy itsekin paremmin ruokakupilla. On varmaan huomannut, että jää ilman, jollei pidä puoliaan. Alkuun oli vähän ongelmaa Leokon ruokahalusta, koska se söi Leonkin ruuat, jos ei jatkuvasti pitänyt vahtia ja kyllähän sen nyt tietää, mitä käy kun syö hirveän ähkyn kovalla vauhdilla. Yrjö lattialle Rahkamuijan siivottavaksi. Nyt ilmeisesti veijarin vatsalaukun koko alkaa paremmin vastaamaan ruokahalua, kun oksennusmiinoja ei ole enää viritetty lattioille. Tai sitten Leoko on huomannut, että täällä ei sittenkään kuole nälkään vaan ruokaa tulee tasaisen varmasti 3-4 kertaa päivässä.

Joo kokkaile vaan ihan rauhassa, me tässä odotellaan. Saisko kuitenkin keittiön tervehdykseksi vaikka pari makupalaa?

Jos talon ruokalistan saisi päättää Leo, niin ruokalista olisi varsin yksipuolinen. Sian sydäntä paloina. Sian sydäntä jauhettuna. Kokonaisia broilerin sydämiä. Vähän ehkä jotain naksuja (joita Rahkamuija ei juuri suosi) väliin ja sitten taas jotain sydäntä. Tämä ruokalista ei kuitenkaan kelpaa Leokolle, joka mielellään peittelee etenkin jauhetun sydämen jo ennen maistamista. Jos Leoko olisi pääkokki, kupeissa nähtäisiin kaikkia mahdollisia lihoja ja seitiä keitettynä. Myös ne ällöttävät naksut maistuu! Kerran veikot tekivät yhteisen naksupussimurron ja molemmat olivat pää revityssä naksupussissa nautiskelemassa vähän laittomia herkkuja.
Leoko tahtoo nyt jakaa teidän kanssa lempiarkiruokareseptinsä, joka haisee Rahkaväen mielestä tosi inhottavalle. Mutta mitäpä ei Leokon eteen tekisi!

Leokon arkiherkku

250 grammaa naudan jauhelihaa (puolikas Maukas-pakastepötkäkstä)

200 grammaa seitiä 

2 kananmunan keltuaista 

vitamiinit ja kalsium

Keitä jauheliha ja seiti kypsäksi ja huuhtele kylmän veden alla. Sekoita vitamiinit ja kalsium kahteen raakaan keltuaiseen. Sekoita muussattu lihamössö ja keltuaistahna. Tarjoile sopivan kokoinen annos kissan kulhoon, ellei se jo syö suoraan kattilasta. 

Miksi istua olkapäällä, kun voi istua myös pään päällä? Se on paljon korkeammalla!

Olen jo ehtinyt huomaamaan, että kissan ruokkimisesta voi tehdä vähintään yhtä vaikeaa, kuin ihmisten ruokailusta. Leo-jengin ruokailun pääpointti on, että syödään lihaa mahdollisimman monipuolisesti vitamiini- ja kalsiumlisällä ja märkäruokaakin toisinaan. Eräänä päivänä katit sai Taste of Wildin märkäruokaa ja sitä syötiin sellasella hartaudella, että melkein näin niiden käpälien olevan ristissä, kun oli niin ihanaa! 

Joo siis, että tota noin, ihan vaan kävin kattomassa, että löytyiskö täältä teidän lisäravinnekaapista jotain, jonka avulla pärjäisin Leokolle paremmin painimatseissa. 

Mä en tiedä, onko enää mahdollista tehdä kissamaisempaa postausta kuin tämä.Leo ja Leoko taitaa jo tietää, että niillä on paljon (nais)faneja ympäri maan, mutta ne osaa ottaa suosion onneksi ihan tyynesti. Fanikirjeet voi kirjottaa vaikka siihen sian sydämen paketin etikettiin. Mä jopa mietin kerran, että Leo ja Leoko vois tarvita oman Instagram-tilin, mutta se on vielä ajatuksen asteella, joten ainakin toistaseksi äijät poseeraa vaan mun kuvissa. Kehräävää viikon jatkoa!

@rahkamuija