Mun vaatekaapin järjestys on sellanen, että siellä ei ole mitään järjestystä ja vaatteet on vaan kasalla. Mutta vaikka mitä kulahtanutta rättiä ja Lidlin urheilupukinetta on kertynyt niin paljon, että kasan päällimmäiset putoo koko ajan lattialle, joten jotain on tehtävä. Olen tässä viime päivinä yrittänyt karsia vaatevarastoa, mutta siitä ei tuu yhtään mitään, koska juuri mistään vaatteesta en voi luopua syystä tai toisesta. Koskaan ennen ei Rahkamuijan blogissa ole omistettu postausta vaatteille, mutta nyt sekin idän ihme tapahtuu. Näitä esiteltyjä vaatteita voisi kutsua vaikka vaatebetoniksi, ne pysyy kaapissa vuodesta toiseen, mutta ei päädy päälle juuri koskaan. Tässä parhaat vaatekaapin betonit:
Ensimmäisenä esittelyyn pääsee ajaton asukokonaisuus, johon kuuluu kaksi vaatekaappini klassikkoa. Topin olen ostanut (no okei, äiti osti) kuudennen luokan (!!) joulujuhlaan. Topin päällä oli vihreästä kimallelankasta neulottu verkkopaita. Harmi, että verkkopaitaihanuus ei ole jäänyt vaatebetoniksi. Violetinsiniset kollarit ovat tuliainen Ameriikan maalta, kun oli pakko saada roadtripille kollarit ja noi oli halvat Walmartissa. Salinas Cowboys pelaa amerikkalaista jalkapalloo. Ehkä. Tässä asussa on siis vahva tunnearvo. Ei voi heittää meneen.
Kun viime syksynä lähdin meneen Tiimarista vähän konkurssiuutisen jälkeen, härskisti otin mukaani työpaidat ja pitkähihainen tulee olemaan vielä joskus tosi hyvä treenipaita, tavoite on tietysti se, että hauis kasvaa niin valtavaksi, että painatus repeytyy kahtia! Ei voi heittää meneen.
Seuraavaksi esittäytyy kaikkien haisevien punkkarien lemppari, eli kulahtanut flanellipaita! Kyseisen kaunottaren hankin vuonna 2007 Kalevan edesmenneestä Halpa-Hallista neljällä eurolla (kympillä olis saanut kolme, mutta olin nuuka) ja paita on jo ihan ohut, kun sitä on pidetty niin raivokkaasti. Joku bändipaita alle, flanellipaita söpösti solmulle, farkkuhame ja maiharit. Avot! Ei tosiaankaan voi heittää meneen, ei sitä tiedä, vaikka tänä kesänä taas pitäis mennä Puntala Rockiin.
Seuraavaksi ei voi heittää meneen -listalla on IvanaHelsingin essu... Eikun siis kietaisuhame, jonka ostin 14 eurolla jämsäläiseltä kirpputorilta kauan sitten. Samalla reissulla ostin ruotsinkielisiä Aku Ankkoja eli Kalle Ankoja. Ei oo ihan kauheesti mun tyyliä, mutta se on niin söpö, joten ei voi heittää meneen. (Mutta annoin sentään eteenpäin eilen! Pieniä edistysaskelia.)
Tämän aivan liian lyhyen koltun ostin kauan sitten Indiskasta, mutta silloin se ei vielä ollut liian lyhyt, vaan myöhemmin järsin sen saksilla liian lyhyeksi. Hyvin tehty. Mutta koska Rahkaäijän mielestä se on juuri sopivan pituinen, säilytän sitä varmuuden vuoksi vaatekaapissa odottamassa jotain tosi lyhyiden mekkojen aikakautta. Ei voi heittää meneen.
Tässä kesäisessä kokonaisuudessa yhdistyy Lidlin viiden euron sortsit ja yksi kaikkien aikojen lempipaidoistani. Sortsit on aika hirveen väriset, mutta kesä yllättää pukeutujan joka vuosi, joten yhdet lyhyet sporttisortsit pitää aina olla. Lempparipaita on ollut vakiovalinta mihin vaan tilanteeseen, aina työhaastattelusta baari-iltaan, mutta nykyään paita on vähän liian napakka rintamuksen kohdalta ja nappien välistä näkyy sisään. Mutta koska selkälihakset voi vaikka hävitä olemattomiin, tätäkään ei voi heittää meneen.
Tällä iloisella veikolla on päällään huppari, joka on ostettu 7-luokalla ollessa Tuurin kyläkaupan viereisestä nuorisovaateliikkeestä ja koska pinta on kivaa velouria, en koskaan oikein hennonut pitää hupparia, ettei se mene pilalla, mutta nyt se on vähän jo öh... Teini? Mutta jos mun pitää vaikka joskus soluttautua hengaileen Koskikeskukseen, niin sillon laitan tän! Mekko sen sijaan on kesävaate vuosimallia 2008, sekin ostettu jostain Jämsästä. Ihania muistoja, ei voi heittää meneen!
Viimeiset vaatebetonit tänään on pariskunta, joita en ole koskaan ennen pukenut päälle yhtä aikaa. Onneksi. Trikoissa olen juossut puolimaratonin keväällä -08, niin en halua luopua niistä, vaikka ne onkin jo ihan kulahtaneet ja nyppääntyneet. Voisin vaikka laittaa ne Extreme Runiin, niin jos juoksu kulkisi! Toista, hyvin hämmentävää vaatekappaletta voisi vaikka mekoksi kutsua. Ehkä kaksi kertaa olen käyttänyt ja mekko odottaa selkälihojen kasvua (ennustaa huonoa tulevaisuutta lemppariruutupaidalle) ja sallivaa asenneilmapiiriä puolialastomana kuljeskeluun. En tiedä, kumpi toteutuu ensin, mutta koska aika on ääretön, niin jompi kumpi tulee! Eli ei voi heittää meneen!
Aina lapsena äiti sanoi, että kaikkia turhia vaatteita ei kannata heittää pois, koska perunanonostoa varten pitä olla huonoja vaatteita. Se onkin se viimeinen syy, johon voin vedota ja veikkaan, että joskus 30 vuoden päästä nostan perunoita Salinas Cowboy -kollareissa ja teinihupparissa. Pitää varmaan ruveta viljeleen perunoita.
Millasia vaatekaapin vakiobetoneita sulla on? Kerro!
Rahkalaskuri: 823
Nyt on hyvä muistella lähestyvän äitienpäivän kunniaksi, että mitä kaikkea äiti opettikaan! Tämä äiti sai kyllä kunnon naurut, kiitos lapseni! Ps. Lapsuudenkotisi vintiltä löytyy lisää perunannostovaatteita....;)
VastaaPoistaKyllä äitin opetukset kannattaa pitää mielessä. :D Mää voin ehkä tuoda noikin vaatteet sitten sinne vinttiin, kun ne ei enää mahdu omaan vaatekaappiin!
PoistaEn kestä :D Mä ite heitän aika surutta tavaraa menemään, mutta meillä sitten taas toi toinen osapuoli on sellanen, että jokaiseen vaatteeseen liittyy joku tarina ja "ei voi heittää meneen" :D
VastaaPoistaMeillä menee niin, että mää en voi oikein luopua vaatteista, mutta vaadin kylläkin sitä toiselta osapuolelta. :D Mutta ne onkin semmosia Bilteman parin euron t-paitoja, missä on kuuskyt reikää, joten pois heittäminen olis ihan kohtuullista!
PoistaHahahah iha huippu postaus! :D
VastaaPoistaHehheh, kiitti! Vähän ensin mietin, että kehtaako ees julkasta. :D
PoistaOon ajatellut olevani ainut, joka käyttää vielä ala-asteaikoina ostettuja vaatteita mutta ei, Rahkamuijastahan paljastui hengenheimolaiseni! ;D
VastaaPoistaKyllä! Ei sitä ihan kaikille kehtaa myöntää. ;) Meikä ei oo ihan kauheesti kasvanut (ainakaan pituutta) sitten kuudennen luokan ja jos vaate on vielä käyttistä, niin sen vanhuus ei ole mikään syy heittää pois. :D
PoistaNoh, betoneita on paljon. Osasta oon sentään jo tän ikäisenä laittautunut eroon, mutta niitähän kertyy aina lisää. Ihan julmetusti on jostain juoksuista, konferensseista ym. ketyneitä t-paitoja. Nythän niille on löytynyt tosin käyttöä, kun kahvakuulaa on parempi nostaa puuvillaisessa paidassa, ei teknisessä, kun tekniset on liian liukasta materiaalia. Heh, heh, että ei voi heittää meneen. Sitten on tieätty farkkuja, jotka menee päälle sitten, kun on laihtunut 5 kiloo...
VastaaPoistaOlis kieltämättä mielenkiintoista seurata, että lahoaako vaatteet kaappiin itsestään jos koskaan ei heittäisi mitään pois. Tommoset juoksupaidat sun muut pitääkin säästää, koska niillä voi viestittää kanssaihmisille, että olinpa tässä tapahtumassa jo kymmenen vuotta sitten, nih! Noi viiden kilon päästä sopivat vaatebetonit on legendaarisia, niitä löytyy varmaan vähän kaikilta. Mulla oli joskus liian pienet, mutta ihanat kengät, mutta koska mikään ei kutista mun jalkaa, niistä sentään luovuin. :D
PoistaMahtavaa! Mun legendaarisin vaatebetoni on isäni vanha jouksuasu. Nyrkkeily- ja painonnostouran jälkeen hän siirtyi juoksemaan pitkiä matkoja ja pitkän matkan juoksijathan tunnetusti ovat aika kukkakeppejä (koko siis mulle just passeli). Siispä Niken 70-luvun minilyhyet raidalliset polyestershortsit ja shortseihin matsaava hihaton paita, jossa on verkkokangasta vyötärön kohdalla. Eipä voisi enää retrommaksi muuttua. Shortsit ovat edelleen käytössä, toppia en kyllä siihen enää sitten kehtaakaan yhdistää. Ei oo pokkaa ei. Kylmällä säällä merinovillatrikoot jalkaan ja shortsit siihen päälle. Kyllä kelpaa lenkkeillä, vaikken noin muuten lenkkeilystä kauhiasti välitä. Kesällä olen jopa kovilla helteillä käyttänyt sellaisenaan, saa reisipalatkin vähän fressiä ilmaa. Mikä treenivaate nykypäivänä hei kestää 40 vuotta hikoomista, kulutusta ja pesemistä?
VastaaPoistaEi morjes, betoniantiikkia! Niitä sortseja ei voi heittää _koskaan_ pois, ne on betonia sukupolvelta toiselle. :D Mää oon aina miettiny, että kehtaisko just esim. juostessa tai pyöräillessä käyttää tommosta trikoot alla, sortsit päällä -komboo, mutta kai sitä kehtais!
PoistaVeikkaan kanssa, että tänhetkiset reenivaatteet on atomeina parin vuoden päästä, ei tuu näkeen omia 40 v. synttäreitä!
Voi Bloggerin-ryökäle, kun hävitit taas minun kommentin! Mur är. No, yhtä kaikki halusin vain ilmaista, kuinka nautin termistä "vaatebetoni." Nevö-go!
VastaaPoistaVoi blogger, ei ollut yhtään kivasti tehty! Olis aikamoinen innovaatio, jos vaikka kerrostalojen perustukset voitais valaa vaatebetonista!
PoistaEiiii hemmetti. Sinä sen sanoit! Mä valmistun vestonomiksi ihan näillä näppäimillä ja olen miettinyt, miten tästä lähdetään maailmaa pelastamaan. Sinä sen sanoit, sinä sen sanoit! Tässä on tulevaisuus!
VastaaPoistaNo niin, voidaan pistää yhdessä vaikka pisnestä pystyyn! Meistä tulee rikkaita!
PoistaMulla on sinne vaatebetonin väliinkin varmaan hautautunut jotain vaatefossiileja, joista ei enää ikinä saa käyttökelpoisia. Mutta nekin on vaan pakko säästää, koska niitä voi vielä tarvita jossain. Nuorempana piti säästää vanhat kengät ruohonleikkuuta varten ja vaatteet maalaus/puunhalkeluhommia varten. Jos mä vielä joskus muutan omakotitaloon, niin siinähän niille vaatteille sitten löytyy käyttöä taas. Nih. Ei voi heittää meneen.
VastaaPoistaUuu, vaatefossiili on selvästi vielä jalostuneempi muoto. :D Toi omakotitalo on kyllä hyvä ja pitäähän sitä olla talkooväellekin jotain päällepantavaa lainattavaksi. ;) Kun talkoisiin tarvii aina enemmän ku kaks!
Poista