"Enkä romua rakkaampaa.."

Viime kesänä Rahkaäijä teki uuden aluevaltauksen ja kävi seikkailemassa kerran  triathlon-kilpailussa olympiamatkalla. Se on nyt nähty ja koettu, jotain uutta kehiin! Niinpä äijä heräsi pyhäaamuna varsin aikaisin, ei suinkaan suunnatakseen sunnuntai-kirkkoon, vaan Turenkiin, Kalpalinnan laskettelukeskukseen. (Kavereiden kesken Calpis.)

Rahkaäijän piti ottaa kuvia koko päivän, mutta tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kuva, jonka hän muisti ottaa. Peitto- ja tyynykasan alla siis allekirjoittanut noin klo 7.15 sunnuntai-aamuna.

Kalpalinnassa siis järjestettiin fillarienduron SM-sarjan lämmittelykilpailu ja siellä Rahkaäijä teki fillarienduro-kisadebyyttinsä. Aamupäivä oli varattu vapaalle harjoitellulle ja iltapäivällä päästiin tositoimiin. Vaikka Rahkaäijä ei malttanut ottaa kuvia, oli paikalla onneks tyyppejä ihan sitä varten.

Kuva Antti Kuitto

Kuva Kosti Koistinen

Jyrkistä reiteistä ja ensikertalaisuudesta huolimatta mies tuli yhtenä kappaleena kotiin, mitä nyt olkapää oli ottanut vähän osumaa kaatuessa ja pari sormea hiukan vääntynyt. Molemmat kuulemma nyt jo ihan ok. Suurena alamäkien vihaajana en ihan nopeasti ole osallistumassa moiseen toimintaan, mutta katsojaksi on varmaan pakko lähteä ensi kerralla. (Ihan esimerkiksi siksi, että eilisessä kisassa oli mukana myös Matti Lehikoinen. Ja mikä pahinta, Rahkaäijä on menossa alkukesästä Lehikoisen vetämälle enskakurssille! Oon niin kade!) Eikä kyseessä kuitenkaan ole ihan pienet karkelot, eilen ajajia oli pitkälti yli sata. Urheilujuhlan tuntua!
Sillä aikaa, kun Rahkaäijä könysi pyörän kanssa rinteessä, mä tein jälleen tuttavuutta maastavetotangon kanssa.

Lähemmäs kolmen kuukauden eron jälkeen välit olivat yllättävänkin lämpimät ja tein vetotreenin 5/3/1-ohjelman mukaan, 5x75 kg, 5x85 kg ja viimeisessä sarjassa nappasin viiden sijaan kymmenen 95 kilolla. Kevyttä! Tein syksyn ja talven aikana maastavetoa niin suurella hartaudella ja innolla, että 125 kilon enkan jälkeen olin niin maveövereissä, että päätin jättää homman vähäksi aikaa. Nyt palaan vedon pariin entistä suuremmallakin innolla. Tosiystävyys ei mene miksikään, vaikka ei kolmeen kuukauteen yhtään hengailtaisi yhdessä.
Vaikka maastaveto oli helppoa ja hauskaa, samaa ei voi sanoa lopputreenistä. Kaiken muun lihastuskan pystyn tällä hetkellä ymmärtämään, mutta olkapäät on niin kipeet, että en melkein saa takkia päälle. Mitä? Vaikka esimerkiksi kyykky on kokovartalolaji, niin joku roti nyt sentään!

Tänään ei siis tarvinut penkata, joten keskityin salilla rullailuhommiin. Muutama viikko sitten yksi salin liharekoista keksi, että pohkeet ja kädet on helppo rullata, kun tökkää rullan prässin lastaustankoon. Niin hyvä, nyt prässeistä on mullekin jotain iloa!

Pohkeita on aika muikeeta möyhentää rullalla. <3

Jätän aina töihin mennessä rahapussin kotiin, että en ostaisi mitään, mutta tänään kävin opintotuen vapaapäivän kunniaksi ostoksilla Ikeassa. Tomaattipuun lisäksi ostin Moppe-puulaatikoston, jonka tuunaamista olen jo pidemmän aikaa suunnitellut. Oikeestaan voisin ostaa noita vaikka kakskytä ja tehdä kaikista erilaisia.

Mulla oli muutama vuosi sitten joku tosi omituinen maalausvillitys ja sen seurauksena nurkissa pyörii varsin runsaasti akryylimaaleja. Ennen maalauskautta oli vielä omituisempi Hama-helmi -hullutus (ei puhuta niistä filonauhanäpertelyistä ja korttiaskarteluista tässä yhteydessä mitään...) joten niitäkin löytyy imuroitavaksi asti. Eli kaikki jämäainekset käyttöön, niin lopputulos näyttää tältä.

Löysin netistä kaikkia superhienoja vintage-tuunauksia ja muita tolle laatikostolle, mutta eihän se olis ollut yhtään mun näköstä. Tää on! Paitsi nyt voi tulla riitaa, jos Annin tavarat eksyy Laurin laatikkoon tai roinaa laitetaan romujen lokeroon. Tarvii varmaan hankkia toinen, missä on "sitä", "tätä" ja "tota".

Rahkalaskuri: 821