Sunnuntairetki GoExpoon!

Jotkut asiat pysyvät vuodesta toiseen samoina ja yksi niistä on GoExpo-reissu Helsinkiin. Mä, Rahkaäijä ja Sari (eli vihreätukka-Anni) lähdettiin eilen aamusta kaahaamaan moottoritietä kohti etelää. Tällä kokoonpanolla reissu oli kolmas, ja kaksin Rahkaäijän kanssa ollaan käyty expoilla ehkä kerran, ainakaan blogista ei löydy todisteita aiemmista matkoista.
Nykyään tuntuu, että oon joko kaikissa tapahtumissa joko mediapassilla tai töissä ja tälläkin kertaa Rahkamuija pääsi sisään blogipassin turvin.
Tuttuun tapaan tehtiin autossa listaa ostoksista ja Sarin ostoslistalla oli polkimet ja aurinkolasit ja Rahkaäijä haaveili kypärästä ja mä odotin vesi kielellä kuivalihaostoksia.

Täällä me ollaan, missä sää oot?

Saavuttiin pelipaikoille puoli yhdentoista aikaan ja silloin messuilla oli hyvin väljää. Itse asiassa sunnuntai-päivä tuntui olevan paljon vähemmän ruuhkainen kuin lauantai, jolloin ollaan yleensä käyty. Mua rupee heti ärsyttämään messuilla, jos ei kierretä järjestyksessä! Niinpä keräsin joukkoni kasaan ja lähdettiin kiertämään aluetta järjestelmällisesti. Heti ensimmäisten juttujen joukossa mää ja äijä käytiin koittamassa kuplajalkapalloa. Hauska sattuma, koska juuri aiemmin viikolla katsottiin Shark Tank -jakso, jossa haettiin rahaa kuplajalkapallolle. Meidän kahden ottelu oli erittäin epäreilu, koska Rahkaäijä töni mut aina heti kumoon, kun pääsin ylös. Tuota olisi kyllä hauskaa pelata pidempäänkin!

Rahkaäijä teki kaks maalia ja kaato mut varmaan viis kertaa.

Mun yleisin asento pelin aikana.

Kierreltiin tietenkin pyöräosastoilla paljon, mutta pakko sanoa, että se oli nähty erittäin nopeasti, kun osastot oli täynnä sähköpyöriä. Tuntui, että sähköpyörät olivat vallanneet tilan kaikelta muulta ja joku raja siinäkin kuinka kauan jaksaa sähköpyöriä tuijottaa. (Varsinkin kun kotona on jo valmiiksi yksi.) Tuntui, että esim. alamäkipyöriä ei ollut juurikaan ja samoin maantiepyöriä hyvin vähän. Ennen on ollut myös isoja osastoja, joissa myydään paljon pyöräilyvaatetta, kypärää, kenkää ja vaikka mitä, mutta sellaiset tuntui nyt uupuvan. Rahkaäijä kyllä löysi kypärän, mutta mä ja Sari ei mitään pyöräilyyn liittyvää. Molemmat osti kylläkin kuivalihakundin kuivalihoja. Ihan sairaan hyviä!

Sari löysi kenkiin mätsäävän pyörän.

Late 1 - Sari 0.

Siinähän sitä sähkömaasturia olis vaikka muille jakaa!

Vihdoin maistiaisia! Olin kyllä maistanut tota juomaa aiemmin, mutta ilmaisesta juomasta ei parane ikinä kieltäytyä!

Näillä kummituksilla me lähdetään poluille!

Rahkaäijän uusi kypärä on aika täydellisen värinen!

Vielä pyöräosiota laimeampi tuntui olevan "kunto"-osasto, joka tuntui muuttuneen ihan yleismessuiksi missä on ihan kaikkea sipseistä sukkiin, liittymämyyjistä proteiinikarkkeihin ja kirjoista verianalyyseihin. Muistaisin, että ennen GoExpoilla on ollut monia suomalaisia urheiluravinnefirmoja, mutta nyt ei ollut juuri mitään ja esimerkiksi treenivaatteita taisi myydä yksi tai kaksi firmaa. Eli saliharrastajalle tuolla tuntui olevan varsin vähän annettavaa. Tuo olisi niin hyvä paikka ostaa kaikkea mahdollista treeniin liittyvää, kun yleensä messuilla lähdetään lompakko levällään, mutta rahat jää käyttämättä, jos tarjontaa ei ole ja firmat ei ole edes tulleet paikalle.

Sari melkein löysi aurinkolasit, mutta ei ihan!

Golf-puoli jätettiin tänäKIN vuonna käymättä ja pallo- ja joukkueurheilualueella pyörittiin vähäsen. Mielestäni nämä messut kaipaisi nyt vähän fokuksen hiomista ja urheiluun keskittymistä. Höpöhöpö pois ja oikeita asioita tilalle. Näillä näytöillä ei välttämättä tee mieli lähteä ensi vuonna.

Proteiinikarkit, oi miksi, oi miksi? Mikä on näiden paikka ja tarve maailmassa?

Proteiinisuklaa, aina vaan paranee. Ennustin jo viisi vuotta sitten proteiinijäätelön ja suklaan tulevan, enää protskulonkero puuttuu!

Päähallin jälkeen mä ja Sari mentiin kattoon alpakoita ja Rahkaäijä lähti Kamera-messuille. Kevyt riskinotto päästää äijä yksin kameramessuille firman pankkikortin kanssa. Ihan ihmisiksi se siellä onneksi käyttäytyi, osti vain yhden kameran akun laturin, mikä me ihan oikeasti tarvittiin. Mä ja Sari ei ostettu yhtään alpakkaa tai laamaa, vaikka vähän olisi tehnyt mieli. Jos joskus muutan maalle, niin hankin kyllä pari leppoisaa alpakkaa sinne!

Pussaavia alpakoita!

Uskomaton luontoelämys, kakkaava laama!

Vajaassa kolmessa tunnissa messut olivat meidän osalta nähty ja lähdettiin metsästämään ruokapaikkaa, vaikka toki mahat oli jo valmiiksi täynnä proteiinikarkkeja ja muita maistiaisia. Päädyttiin pieneen vietnamilaiseen ravintolaan, jossa ilmeisesti tehtiin sunnuntain kunniaksi veroton kauppaa, kun sain käteisestä takaisin vain kolikoita, eikä kassa paljoo kilahtanut. Olis pitänyt pyytää kuitti!

Tämä alviton ruoka maistui kuitenkin oikein hyvältä ja olin tyytyväinen, kun otin pho-keiton. Myös muut olivat tyytyväisiä annosvalintoihinsa. Aina aikaisempina vuosina ollaan käyty GoExpon jälkeen Hi5Bikesin Don´t Go Expo -alennusmyyjäisillä, mutta siellä pyhitetään lepopäivä, eikä myymälä ollut sunnuntaina ollenkaan auki. Harmi! Lähdettiin siis aterian jälkeen ajelemaan kotiin ja haukuttiin messujen tarjontaa ja kehuttiin itteemme ja komeeta keliä ja naurettiin omille vitseille. Rattoisa matka siis!

Tää meidän aurinkolasirivi on aika vaikuttava!

Laitoin tämän kuvan Instagramiin tekstillä "kaksoset reissussa" ja joku kysyi, että ollaanko me oikeesti kaksosia. Melkein!

Mulle tärkeintä on aina lähteminen, ei niinkää perillä odottavat asiat ja vaikka en oikein mitään löytänyt messuilta, oli silti hauskaa viettää sunnuntai Rahkaäijän ja Sarin hulvattomassa seurassa. Kun nyt kesä tulisi pian, niin voitaisiin taas lähteä kolmistaan Sappeeseen ajamaan alamäkeä!

Vastoinkäymisiä, voittoja ja vanteita

Kylänraitilla liikkuu jo huhuja, että Rahkamuija on hylännyt bloginsa ja lähtenyt Bulgariaan kirnuamaan maapähkinävoita, mutta nämä huhut voi kumota nyt, koska Rahkis on täällä taas! Kaikki suuret taiteilijat tarvitsee välillä luovia taukoja. Mitäpä on Rahkaväen maailmaan mahtunut tässä muutaman viikon aikana, jolloin ei tullut eetteriin Rahkis-reportaaseja? Voisin vaikka luonnehtia näin, että kun vanhuksena Floridan lämmössä muistelen elämäni huippuaikoja, ei ehkä mieleen ensimmäisenä palaudu helmikuu 2018. Ei tehty oikeastaan mitään muuta kun töitä ja meillä oli vastoinkäymisiä ja huonoa tuuria monen projektin kanssa ja tähän suurena syyllisenä oli jatkuva ankara pakkanen. Kameroita tai mitään muitakaan laitteita ei ilmeisesti ole suunniteltu käytettäväksi täällä jossain Pohjoisnavalla, kun pakkasta on 22 astetta. Yritä siinä sitten tuottaa laadukasta sisältöö YouTubeen, kun kameran akku tsippaa viidessä minuutissa.

On tullut ainakin ulkoiltua!

Lisäksi mua piinasi pari viikkoa mystinen kylkivamma, joka teki nauramisestakin tuskaa ja määhän en juurikaan naura muuta kun koko ajan. Kipu esti oikeastaan kaiken treenin salilla ja maastopyöräillessäkin siihen vihloi. Paraneminen lähti käyntiin vasta, kun en tehnyt kolmeen päivään yhtään mitään, mikä olisi ärsyttänyt sitä. Rahkaäijällä taas selkä kiukutteli viikon verran, joten Voltaren-voide oli ahkerassa käytössä koko helmikuun tässä taloudessa.

Näitä laiskimuksia ei paljon pakkaset nappaa!

Mutta nyt. Nyt on onni kääntynyt! Keskiviikkona ja eilen saatiin hyvät videot purkkiin ja tänään tuli merkittävä työvoitto, kun iso ja meille tärkeä videoprojekti vihdoin onnistui. Tehtiin videota kuukauden päivät ja siihen upposi rahaa ja aivan tolkuttomasti aikaa. Kertaalleen kahden viikon työ valui kirjaimellisesti Näsijärven jäälle ja eikun koko homma alusta. Mutta tänään se meni kuin elokuvissa (tai YouTube-videoissa) ja olen ihan täydellisen tyytyväinen. Kun me tehdään videoita, sillä ei ole enää mitään tekemistä työn kanssa, vaan se alkaa olemaan jo ihan elämäntapa. Sen takia tuntuu erityisen karvaalta, kun isoin odotuksin valmisteltu projekti pissaa pahasti nilkoille, mutta toisaalta taas onnistumiset tuottaa äärimmäistä tyydytystä ja iloa.

Niin kauniita iltoja ja auringonlaskuja!

No niin, mutta loppu se jauhaminen ja asiaan! Alkuvuodesta haikailin jotain uutta harrastusta ja sen seurauksena ilmoittauduin ilma-akrobatian alkeiskurssille. Ilma-akrobatia on hautunut mielessäni ja pari vuotta, koska 2016 GoExpossa kokeilin rengasstrapetsia. Rengasstrapetsi oli myös ohjelmassa kurssin ensimmäisellä kerralla ja koin aivan uskomattoman rakastumisen. Heti kotiin päästessä aloin katselemaan YouTubesta ilma-akrobatiavideoita ja selailemaan nettikauppoja, että mistähän saisin oman vanteen. Yllättäen vanteet olikin varsin hintavia. Halvin (ja ainoa) Suomesta löytämäni maksoi 250 euroa ja ulkomailta edukkain 160 euroa.

Ei ne ihan roskaa puhu, kun sanovat, että kissat menee aina ympyrän sisään istumaan. :D

Mietin, että tossahan mulla on konepaja pihassa, onnistuisiko siellä yhden vanteen tekeminen? Rahkaäijä lupasi kyllä hitsata vanteen yhteen, mutta konepajan kattavassa konevalikoimassa ei valitettavasti ole putkentaivutuskonetta ja taivutus pitäisi hoitaa jossain muualla. Käännyin appiukkoni puoleen, joka tuntee varmaan kaikki Tampereen metallimiehet ja tietää varmasti, jonkun joka pystyy putken taivuttamaan. Timppa se vetikin sirpin säkistä ja ilmoitti taivuttavansa vanteen itse isolla sorvilla. (Toim. huom. Sorvi ei siis todellakaan ole mikään putkentaivutuskone, vaan yleensä sillä työstetään isoja metalliosia, kuten teloja yms. ja tollasen putken taivuttelu siinä voi olla aika hasardia touhua.) Eikun hakemaan Rautasoinilta pitkä pätkä putkea!

Minä, vanne ja iso sorvi. Tää kuva otettiin YouTube-videota varten, ihan vaan selvennyksenä.

Menin lupaamaan, että kokkaan konepajan ukoille lounaan, jos putki taipuu ja vanne saadaan tehtyä. Liekö hetkellisesti pulaa oikeasta töistä, kun niin kovin innoissaan miehet ryhtyivät vanneoperaatioon. Niin se vaan putki taipui sorvin pakan ympärillä! Sen jälkeen Rahkaäijä rälläköi putken poikki ja hitsasi sen kasaan tarkasti ja silotteli pinnan. Ja tadaa, rengastrapetsi oli valmis ja mä olin lounaan velkaa.

Vanne on valmis ja pöytä katettu!

Appiukon toiveena oli saada Lamminpään lumous -nimistä ruokaa, joka oli legendan mukaan Juice Leskisen lempiruokaa. Soosiin tuli possun lihaa, tomaattimurskaa, kermaa, paljon valkosipulia ja muita mausteita, kuten kanelia. Sitä sitten nautiskeltiin rehellisen perunamuusin kanssa ja vaikka itse sanonkin, oli erittäin hyvää!

Teippasin vielä vanteen ja ostin siihen puhtaan köyden Biltemasta. Köysi kestää muuten 1000 kiloa, että on varaa isompaankin bulkkaukseen. Projektin kustannukset olivat seuraavanlaiset:
Rautasoinilta putkea 13 €
Prismasta erkkateippiä kaks rullaa (yksi olisi riittänyt) 8 €
Köysi tai mikä roikotin onkaan Biltemasta 6 €
Lounastarpeita Prismasta 8 €
Yht. 35 €

Yritin tehdä Leosta sirkuskissaa ja saada sitä hyppäämään vanteen läpi.

Se on muuten noin 150 euroa vähemmän kuin halvin vanne ulkomailta postikulujen kanssa. Ja mitä laatuun tulee, on muuten aivan todella hyvin tehty ja kestävä, vähintään yhtä hyvä, ellei parempi kuin "oikeasta kaupasta ostettuna". Tässä oli myös se hyvä puoli, että saatiin operaatiosta tehtyä video, koska "aerial hoopin" tekemisestä ei ollut oikein yhtään kunnon videota tubessa.

Rahkaäijä on ehkä vähän kateellinen mun vanteesta!

Vielä en ole oikein ehtinyt temppuilemaan hienolla renkaallani, mun pitää ehkä käydä oppimassa lisää temppuja kurssilla. :D Huomasin jo, että ilma-akrobatiassa pääsee kyllä yläkroppa ja keskivartalo kunnon treenin makuun ja ennen kaikkea se on ihan älyttömän hauskaa. Mulla on aina ollut tarve roikkua, apinoida ja vetää leukoja, kun siihen tulee tilaisuus ja sen takia toi sopii mulle kuin nenä päähän!

Tämä olkoon opetuksena kaikille siitä, että jos on mahdollista tehdä jotain itse tai teettää paikallisella, se kannattaa ja että appiukko tekee mitä vaan, kun sille laittaa ruokaa!
Me mennään sunnuntaina GoExpoon ja odotan sitä jotenkin aivan älyttömästi. Koko viikon olen fiilistellyt, että pääsen sinne Rahkaäijän ja kaverini Sarin kanssa katsomaan hienoja pyöriä ja syömään maistiaisia. :D Jos olet myös siellä, tuu moikkaan!

Kivaa viikonloppua!

RAHKIS-SANOMIEN POLTTAVAN KUUMAT JUORUT

Kylän kuumin juorujulkaisu on jälleen täällä! Rahkis-Sanomien toimituksen laatujournalistit kokosivat komean paketin hehkuvan kuumia uutisia huhujennälkäisille kansalaisille. Pidä kiinni tuolistasi, nyt mennään!

Vakava vamma haittaa elämää "kävelykin sattuu"

Rahkis-Sanomien saamien tietojen mukaan Itä-Tampereen kovin voimanostolupaus Rahkamuija on tällä hetkellä telakalla ja pois kyykkyhäkeistä. "Pitää paikkansa, olen jo kuudetta päivää kyykkämättä ja se tuntuu erittäin pahalta" tilittää turhautunut Rahkamuija. Kyseessä on mystinen kylkivamma, jonka syntysyytä ei tiedetä. "Vähän kaikki sattuu, kävelystä lähtien. Ei nyt mitenkään pahasti, mutta vähän vihloo. Yskiminen ja nauraminen on varsin kivuliasta." Huippu-urheilijan vammaa hoiti tänään arvostettu tamperelainen hieroja-fysioterapeutti, joka teki parhaansa kivun poistamiseksi. Lihaksien ammattilainen pääsi kiukuttelevan lihaksen jäljille, mutta ikävä kyllä kylkiluut estivät kivun alkulähteille pääsemisen. Hirvittävästä tilanteesta huolimatta Rahkamuija jaksaa pysyä positiivisena "Salilla ei nyt viitti repiä, mutta pyöräily sujuu ihan mukavasti ja sain tänään hyviä venyttelyohjeita, jos kyljen venyttely hieman auttaisi". Rahkis-Sanomat selvittää parhaillaan kansalaiskeräyksen järjestämistä, jotta Rahkamuijan kylkiluut voitaisiin poistaa ja näin päästäisiin kipeän lihaksen luokse ja vaiva voitaisiin hoitaa.

Kylkikipu on kuvan osoittamassa paikassa ja nimenomaan etupuolella, eikä selässä. Rahkis-Sanomat ottaa vastaan lukijavinkkejä tilanteen ratkaisemiseksi.

 Huippusuositun pelitalon uusin hittipeli: Tässäkö seuraava Angry Birds?!

Viime keväänä huippusuositun Hydraulic Press Pocketin julkaisseet yritykset HPC Entertainment ja Linnama Entertainment ovat tuoneet talven pelimarkkinoille hauskan mobiilipelitulokkaan. Tässä koukuttavassa FROZEN LAKE -pelissä yritetään päästä mahdollisimman syvälle jään läpi punaisia kuumia palloja keräten ja sinisiä kylmiä vältellen. Kyseessä on YouTube-mogulien Anni ja Lauri Vuohensillan sekä pelivelho Johannes Linnaman lyömätön yhteistyö. Kolmikon edellinen peli on ladattu yli kolme miljoonaa kertaa ja hittitehdas suunnittelee vielä kolmattakin peliä. 

Peli-imperiumin tiedottaja Lauri Vuohensilti kertoo FROZEN LAKE -pelin perustuvan viime vuoden katsotuimpaan Suomessa tehtyyn YouTube-videoon eli Red hot steel vs. Frozen lake -peliin. "Jäätynyt järvi on meidän loputon inspiraation lähde ja valttikortti kansainvälisillä video-markkinoilla" Vuohensilta kertoilee. Tavoitimme nimettömänä pysyvän naispelaajan, jolla pelin hakkaaminen on lähtenyt lähes käsistä. "On ollut pakko rajoittaa pelaamista, haluaisin jatkuvasti tehdä uuden ennätyksen ja pelin parissa vierähtää helposti tunti jos toinenkin."

 Voit ladata pelin ilmaiseksi sekä Androidille että omenapuhelimiin ja löydät sen sovellukaupasta hakusanalla "Frozen lake". 

 

Jättiyllätys mustikoiden seassa -katso kuva!

Rahkis-Sanomien faksi pirisi tänään heti aamusta, kun toimitukseen otti yhteyttä kansalainen nimeltä Jugurttinainen (nimi muutettu). Hän oli joka-aamuiseen tapaansa lusikoimassa suuhunsa erästä valkoista hapatettua maitotuotetta, kun hampaiden välissä tuntui yhtäkkiä jotakin erittäin kovaa. "Siellä se oli, mustikoiden seassa kivi! Hyvä, että en puraissut." Rahkis-Sanomat sai tämän vierasesineen haltuunsa ja tarkemmat tutkimukset paljastivat sen todella kiveksi. Vaikka ulkonäöltään esine muistuttaa hieman mustikkaa, voi sillä naarmuttaa lautasta, eikä sitä voi veitsellä halkaista. Rahkis-Sanomien lukija ei osaa sanoa, miten kivi olisi voinut päätyä mustikoiden joukkoon. "Varmaan siellä mustikkatehtaalla on nyt joku salajuoni, että koitetaan kansalaisia huijata, että laitetaan mustikoiden joukkoon kiviä, halvempaa sillä tavalla! Kyllä taas tavallista ihmistiä niin vedätetään" 

Noin mustikan puolikkaan kokoinen graniitinkappale.

Iltapäivään mennessä Jugurttinainen (nimi muutettu) oli jo ottanut yhteyttä elintarvikehuijauksiin ja vierasesinetukehtumistapauksiin erikoistuneeseen juristiin Keijo Oijariin, joka on osakkaana Lakitoimisto Oijari ja Usettajassa. Juristi näki mustikoiden joukkoon ajatuneessa kivessä selkeän ennakkotapauksen. "Tämä on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus nostaa joukkokanne mustikoita myyvää yritystä vastaan. Lähdemme siitä, että aito tukehtumisvaara ja hampaidenlohkeamisriski on 1,8 miljoonan euron arvoinen" laskeskelee juristi K. Oijari. Rahkis-Sanomat jää seuraamaan tilannetta ja raportoi oikeudenkäynnin kulusta. 

Kokkaa kevään ihanin  ruoka -Takuulla terveellistä!

Rahkis-Sanomien ruokatiimi on kehittänyt kevään hittiannoksen, joka tulee kohta valtaamaan jokaisen lounaspöydän ja eväskipon. Tämä pirteä ruoka vie sinut Vietnamin tunnelmiin ja on terveellinen ja helppo valmistaa. 

Tarvitset kahteen annokseen:

1-2 porkkanaa

pätkä kurkkua

1 avokado  

tuoretta korianteria

vermiselli-nuudelia

katkarapuja

valkosipulia

(tuoretta chiliä maun mukaan)

1. Pilko kurkku, avokado ja korianteri vatiin ja raasta porkkana suikaleiksi sekaan juustohöylällä. 

2. Laita vermisellinuudelit lautaselle ja kaada vedenkeittimestä kiehuva vesi päälle. Anna nuudelien pehmetä pari minuuttia. Valuta nuudelit kylmän veden alla ja lisää ne kasvisten joukkoon. 

3. Sulata katkaravut lämpöisen veden alla siivilässä. Pilko valkosipuli ja chili ja heitä ne katkarapujen sekaan. Paista ravut nopeasti pannulla. Ei liikaa, muuten tulee sitkeitä katkiksia!

4.  Lisää katkaravut kasvisten ja nuudelien kanssa ja sekoita. 

5. Syö. Ihan järkyttävän hyvää!

Valaistunut Leo Bengali "löysin lämmön"

Koska Rahkis-Sanomien laatujournalisteilla oli tänään vaikeuksia keksiä viidettä juorua, kysyimme Rahkaperheen kissoilta kuulumisia, koska kissajutut myy. Leo Bengali kertoili, että on vihdoin ymmärtänyt saunan hienouden. "Usein käyn avaamassa lämpiämässä olevan saunan oven ja hiivin lauteille lämmittelemään ennen kuin palvelijat tulee saunomaan." Yhtenä päivänä Leo Bengali jopa jäi saunaan ihmisten sinne saapuessa ja nautiskeli löylyistä muutaman kauhallisen verran. Yritimme udella herra Bengalilta, että minkä vuoksi hän on kääntynyt saunakissaksi vasta nyt vuosien jälkeen, mutta emme saaneet vastausta.

Päiväunien nukkuminen on paljon mukavampaa, kun kaverin varpaat on silmässä.

Leoko Abessinialainen on viettänyt viime aikoina mukavaa elämää muun muassa läppärin näppäimistön päällä, mutta tästä palvelusväki ei ole lainkaan ilahtunut ja häätö tulee välittömästi. Viimeaikaisiin Leokon tempauksiin on myös kuulunut lumihangen luova hyödyntäminen. Joskus ihmiset päästävät Leksa-jengin ulkoilemaan hetkeksi häkkiin talvellakin, mutta se on nyt väliaikaisesti loppunut, koska Leoko rinnastaa pehmeän lumen välittömästi hiekkalaatikkoon ja alkaa nautinnollisesti tekemään tarpeitaan ulkosalle. Muuten Leksa-jengi on käyttäytynyt oikein hyvin, mitä nyt Leo Bengali repii laskut, lehdet ja mainokset ja Leoko kerjää ruokaa koko ajan.

Kaksi jalatonta kissaa.

Helmikuun juorujen helmet olivat tässä, palaamme asiaan jälleen, kun on jotakin juoruttavaa! Voit kommentoida uutisia kommenttiboksissa ja antaa myös uutisvihjeitä kuumista aiheista. Kommenttiboksissa voit myös tilata Rahkis-Sanomien vuosikerran tarjoushintaan 189 euron hintaan (norm. 191 €)! Jokainen tilauksen vuoden loppuun mennessä tehnyt saa tilaajalahjaksi ilmaisen ämpärin! Nyt on aika tarttua tähän uskomattomaan tarjoukseen ja sivistää itseään juoruilla!

Mezet ja Runeberggi ne yhteen soppii!

Kirjoitin syyskuussa mun, naapurin Niinan ja kaima-Annin makumatkasta maailman ympäri. Koska maapallo on tunnetusti aika mittavan kokoinen, makumatka on edelleen kesken. Meidän piti siis alunperin mennä työnväenopiston Makumatka maailman ympäri -kurssille, mutta se peruuntui ja tästä sisuuntuneena päätettiin lähteä kolmistaan kiertämään maailman makuja ympäri.

Eilen meidän tehokolmikko kokoontui viidennen kerran ja tähän mennessä ollaan reissattu Brasilian, Meksikon, Thaimaa-Vietnamin ja Nepal-Intian makuviidakoissa ja nyt vuorossa oli itäinen Välimeri makuineen ja ruokalistalla mezejä, jotka ovat vähän kuin tapaksen tyylisiä pikkuruoki. Tai no, ei noi meidän ruuat niin pieniä nyt ollut. :D

Herkullinen meze-pöytä!

Meillä on Whatsappissa Makumatka-ryhmä, jossa suunnitellaan aina seuraavan kokoontumisen ajankohta, valitaan kohdemaa tai alue ja reseptit. Päätettiin yhdessä, että tällä kertaa voisi tehdä mezejä ja myöskin Runebergin torttuja, olihan kyseessä sentään kansallisrunoilijamme juhlapäivä! Mä pengoin reseptejä ja ehdotin niitä muille ja kun Niina ja Anni hyväksyivät illan menun, tein kauppalistan. Mä siksi, että mulla on hallussa meidän maailmanympärimatkan budjetti, joka on siis sama, kuin kolmen ihmisen kurssimaksu olisi ollut. Meillä on ollut jotenkin todella edukkaita halpismatkoja ja budjetti tuntuu riittävän suunnilleen ikuisesti. Vieläkin olisi reissumassia kahteen makumatkaan!

Mä ja Niina käytiin shoppailemassa ainekset sunnuntaina ja revittiin tukkaa päästään, kun hukassa oli niin tahini kuin panko-korppujauhot, seesaminsiemenistä nyt puhumattakaan. Kaikki kuitenkin löytyi ja onkin sanottava, että jokaisella viidellä kerralla ihan kaikki ainekset on keräilty mukaan tuolta Prisman hyllystä, sen eksoottisimmille bazaareille ei ole tarvinut lähteä.

Falafel-pyöryköiden aineksia. Näitä teen varmasti uudestaan!

Tällä kertaa ei päästetty itseämme vähällä ja illan menu piti sisällään yhtä sun toista sorttia, mutta ei mitään kovin työlästä tai vaikeaa. Ruokalistalla oli siis lavash-leivät, baba ghanoush eli munakoiso-seesamitahna, falafelit ja minttu-piimäkastike, ras el hanout -kuskus, paistetut halloumisiivut ja Runebergin tortut. Ruuan nimeä klikkaamalla löytyy meidän käyttämät ohjeet ruokiin.
Jaettiin hommat ja mä aloin puuhailemaan falafeleita ja niiden soosia ja paistelin samalla halloumit, Niina otti työn alle leivän ja tahnan (mulle ei anneta enää mitään leipiä tehtäväksi, koska pilaan ne aina jotenkin. :D) ja Anni, joka saapui viimeisenä, sai hommakseen tehdä kuskusin. Runebergeissa työnjako meni niin, että Anni hoiteli taikinan ja mä vaativan kostutuksen ja koristelun.

Vasemmalla falafel-pyörykät, ylhäällä kuskus ja leivät, edessä halloumit ja piimäsoosi ja sivussa oikealla seesamitahna. Niina kuvien ottajana yritti koko ajan jättää tahnan pois kuvista, kun se oli niin tympeän näköistä. :D Ruokajuomana tietenkin nesteistä jalointa, eli Pepsi Maxia!

Olin yllättynyt eniten siitä, kuinka helppoja falafelit oli tehdä, olen aiemmin jotenkin kuvitellut, että niissä olisi jotenkin paljon työtä, mutta ei juuri enempää kuin lihapullissakaan ja niistä tuli lisäksi todella hyviä! Toinen erittäin onnistunut ruoka menussa oli kuskuslisäke, siitäkin pidin todella paljon. Minttu-piimäkastikkeen funktioo en oikein ymmärtänyt, koska se oli liian lirua dippikastikkeeksi tai ylipäätään miksikään kastikkeeksi. Myös munakoiso-seesamitahnalta odotin hieman enemmän. Se oli aika pliisun väristä, mutta ennen kaikkea yllättävän pliisun makuista. Mutta itse asiassa se oli tänään jo makuisampaa, kun oli saanut tekeytyä jääkaapissa yön yli. Halloumi oli ihanaa, kuten aina ja leivät myös oikein hyviä.

Olen aikamoinen torttendaaleneiden koristelija! Rahkaäijä siellä ihan tyytyväisenä, kun pääsi osingoille kokkaamatta itse mitään.

Ja sitten ne tortut! Mulla on erittäin intohimoinen suhde Runebergin torttuihin ja voin auliisti myöntää syöneeni niitä aika monta tässä muutaman viikon aikana. Rakastan sitä mantelista ja rommista makua ja mehevää koostumusta. Tortun pitää nimenomaan olla kostea ja mantelinen, ei mikään kuiva täytekakun pala. Me leipastiin meidän tortut muffinsivuokiin paremman puutteessa ja hyvin ne meni sielläkin. En ole ikinä ennen maistanut Runebergin tortun taikinaa ja morjesta, että se oli hyvää! Olisin voinut vaan lapioida taikinan suuhun kulhosta ja jättää tortut paistamatta. Kaikki taikina kuitenkin päätyi vuokiin ja uuniin. Innoissani siinä aloin jo koristelemaan niitä ja vasta sen jälkeen tajuttiin, että se kostutus tosiaan. Hyvin se meni sillain jälkikäteenkin!

Ah mikä kasa Ruuneperkkejä, kyllä meidän kelpas!

Tortut olivat superhyviä, siis parempia kuin monet kaupasta ostetut! Plussaa oli myös se, että sai itse laittaa hilloa ja sokerikuorrutusta niin paljon kuin kehtasi ja mehän kehdattiin. Runebergit olivat myös entistä parempia tänään, kun kostutut oli oikein levinnyt ja maku syventynyt. Maku olisi varmaan vieläkin parantunut, mutta sitähän en tiedä, koska kaikki Ruuneperkit on nyt jo mennyttä miestä.

Anni vähän lisäsi sokerikuorrutusta omiin leivoksiinsa. :D

Tässä vasta ensimmäinen satsi, myöhemmin uunista tuli vielä vähän lisää.

Tehtiin jäljelle jääneistä ruuista saaliinjako ja kehuttiin kilpaa illan makumatkan tuotoksia. Tämä oli kyllä kieltämättä yksi parhaista kokonaisuuksista. Joka kerta on jotakin hyvää syntynyt, mutta tässä oli lähes kaikki tosi maukasta ja onnistunutta. Nyt pohdinnassa onkin minne suuntautuu meidän viimeiset ruokareissut. Ehkä espanjalainen tapas-ilta tai Italian makuja? Vai pitäisikö suunnata katse Afrikkaan päin tai takaisin Aasian suunnalle? Maailma on ihania makuja täynnä!

Langatonta treeniä

Se ei ole ihminen, eikä mikään, jos ei vähän valita tällä viikolla lumisateesta tai lakosta. Jälkimmäinen ei vaikuttanut elämääni, mutta ensin mainitusta riittää purnattavaa. Kaikista maailman päivistä valitsin juuri sen lumimeihemipäivän, kun päätin lähteä pyörällä ystäväni luokse 14 kilometrin päähän. Oli sentään sähköpyörä alla, mutta oli kyllä silti semmonen reissu, että en ihan heti uudestaan lähtisi. Mennessä aikaa kului tunti ja vartti, kun taistelin tietäni läpi auraamattomien hankien. Takaisin päin pistin vielä paremmaksi ja aikaa meni lähemmäs puolitoista tuntia, kun ensin sähköpyörän moottori ei lähtenyt päälle, koska ohjauspaneelitelineessä oli liikaa lunta joka välissä ja loppumatkasta Rahkaäijän loistavasti litkuttama takarengas alkoi vuotamaan ja pumppasin lisää ilmaa pariinkin otteeseen. Se oli hieno päivä jokaisen pyöräilijän elämässä, mutta onneksi se on nyt kaukana takanapäin.

Tämä taas oli sitä aikaa, kun käytiin tällä viikolla kuutamopyöräilyllä Suolijärvellä. Hieno lenkki!

Hieno tulevaisuus on sen sijaan edessä mulla ja mun uusilla salikuulokkeilla! Sillä välin kun talvisodan hengessä taistelin pyörän kanssa metrisissä hangissa, oli Rahkaäijä Helsingissä bisneslounailla ja seurapiiritapahtumissa (ja pääkaupunkiseudun lumikaaoksessa). Meillä on muodostunut sellainen tapa, että jos toinen lähtee yksin jonnekin, pitää sen tuoda tuliainen kotiin jäävälle. Tämä koskee suunnilleen kaikkia lähikauppaa pidempiä reissuja ja tuliasten skaala on laaja ja tuominen voi olla hyvinkin pieni ja kämäinen asia (esimerkiksi joku esite paikasta, jossa kävi), mutta ajatus on tärkein. Tällä kertaa tuliaiseni ei ollut lainkaan kämä tai muutenkaan huono. Sain nimittäin langattomat sporttikuulokkeet! Näitä oli jaettu ilmaiseksi eräässä tapahtumassa ja miekkoseni ystävällisesti toi mulle yhdet.

Joy Actor -merkkiset napit. Miksi ihmeessä niissä on tommoset sydänkuviot?

En ole koskaan ennen omistanut langattomia kuulokkeita ja siksi olen näistä nyt niin innoissaan. Tokihan tuollaisia kaupastakin saisi, mutta piheyksissäni en ole ollut valmis satsaamaan kuulokkeisiin lähemmäs sataa euroa, kun ne kuitenkin hajoavat tai hukkuvat ensi viikolla. Kuulokkeet on kuitenkin huipputärkeä juttu salilla, koska kyykystä ei tule mitään, jos ei ole musiikkia korvissa. Rahkaäijä aina vitsailee, että musta tulee vielä maailman vahvin kuuro, kun kuuntelen aina kyykätessä musiikkia niin kovalla. :D Saan kunnon paukutuksesta energiaa ja buustia tekemiseen. En välttämättä kuuntele mitään sarjatauoilla, vaan otan napit pois korvista, että voin jutella ja kuunnella muiden juttuja, mutta sarjan aikana musiikki on ehdotonta.

Vähän kun ajais pyörällä ilman käsiä, kun on langattomat kuulokkeet!

Tähän mennessä olen vaan tunkenut puhelimen jonnekin taskuun tai paidan sisään ja nyt onkin aivan vallankumouksellinen tunnelma, kun kännykkä voi olla sarjan ajan treenikassissa, mutta silti mökä pauhaa. Nuo kuulokkeet istuu ihan hyvin korvaani ja ne on varmaan myös pyöräillessä hyvät, koska nappiosa on tosi lättänä, joten se menee kivasti pipon ja kypärän alle.

Hitsi kun ei taas mahtunut millään treenaaman, kun sali oli ihan täynnä!!!

Antaisin näille 4/5 rahkapurkkia arvosanaksi. Istuu hyvin korvaan, äänenvoimakkuutta saa säädettyä ja musiikin katkaistua. Vielä kun voisi biisin vaihtaa kuulokkeiden napeista! Akun kestosta ei vielä ole tietoa, mutta ainakin kahdet treenit kuulokkeet on hyvin jaksanut soittaa. Ainoa isompi miinus on, että musiikki pätkäisee välillä, vaikka en tiettävästi painanut mitään namiskaa. Tämän huomasin etenkin leuanvedon aikana, liekö ohjausnapit jääneet jonnekin väliin ja siksi musiikki on katkennut ihan hetkeksi. Rahkaäijä epäili, että kuulokkeiden signaali ehkä katkeaa, kun ne jää jonnekin käden ja pään väliin.

Tuolla taustalla joku erikoismies tekee jotain vauhtipystypunnerrustaan, kun yritän ottaa kuvaa!

Nyt viime aikoina olen kuunnellut salilla Spotify-listaa, jossa on kaikki Sabatonin ja Raubtierin biisit. Jos tykkää Sabatonista, kannattaa tsekata myös Raubtier, se on hyvää möykkää myöskin! Toisella vakiolistalla on kaikki Sabatonin ja Amon Amarthin biisit ja kolmannella sekalaista heviä ja pauketta. Omat kuulokkeet on siitä hyvät, että muiden ei tarvitse kuunnella mun musiikkia silloin. Rahkaäijällä ja mulla menee hyvin yksiin musiikkimaku ja varmasti muutamalla muullakin meidän salilla, mutta tiedän, että kaikille ei välttämättä viikinkihevi uppoa treenimusiikiksi. Ainakin siitä päätellen, että eilenkin salilla soi joku ysärihumppa. Muiden musiikkimaku on yksi vaikeampia asioita ymmärtää, vaikka kuinka yrittäisi.

Päivän viimeisen toiston ilo!

Tänään testailin maastavedossa kuulokkeita ja hienosti toimi siinäkin, pysyy napit korvissa, eikä tarvitse miettiä mihin puhelimen laittaa. Toivon, että nämä nyt sitten kestävät pari viikkoa pidempään ja toisekseen pysyvät tallessa. Vähän kyllä mietin, että miksen ole aiemmin ostanut langattomia kuulokkeita, koska onhan noi nyt näppärät ja elämää helpottavat!

Jos jollain on antaa hyviä musiikkivinkkejä salille, otan niitä ilolla vastaan! Ja saa myös kertoa, millaisien kuulokkeiden kanssa treenaa salilla! Johdoilla vai ilman?

P.S. Hain tänään kaupasta ÄMPÄRILLISEN appelsiineja vitosella. Appelsiinifani iloitsee!

Vaalivalvojaiset punttisalilla

Rullaava läskipyörä ei sammaloidu, vai miten se menikään? Rahkaäijä heitti eilen aamulla ilmoille idean ex tempore -pyöräilystä ja mikäs sitä keskellä sunnuntaita estäisi ihmistä lähtemästä metsään polkemaan?

Yöllä oli satanut mukavasti pitolunta, joka oli jämähtänyt jäiseen maahan, eikä juuri missään ollut kovin liukasta ajella. Suunnattiin läskien eturenkaat kohti Hervantaa, koska siellä on parhaat talvipolut. Ylipäätään talvella parhaat polut löytyvät paikoista, joissa ihmiset lenkkeilee ja ulkoiluttaa koiriaan metsässä. Tällä puolella Tamperetta esimerkiksi Suolijärven ympäristössä, Pehkusuolla ja Mannerheiminkallion läheisyydessä on perinteisesti hienot talvipolut. Vaikka ei välttämättä heti uskoisi, maastopyöräily on paljon helpompaa talvella kuin kesällä, kun lumi armollisesti tasoittaa polut. Oikeastaan maastopyöräily kannattaisi aloittaa talvella, jos mielii harrastuksen pariin!

Kaikenmaailman metsälätäköt ja suokosteikot ei ihan hevillä jäädy ja välillä sai olla tarkkana, ettei varpaat kastu.

Siinähän kävi sitten sillä tavalla, että Rahkaäijän uskomaton suuntavaisto petti meidät ja työnneltiin pyöriä jossakin kivikossa, jonne ei ollut lunta juuri satanut sankan pusikon läpi. Yksi huono puoli talvipyöräilyssä on se, että klossit menee täyteen lunta ja niitä saa aina kopistella, että saisi kintut taas kiinni fillariin. Kun löydettiin oikea polku, alkoi ajaminen sujua. Nyt on poluilla mukavat lentokelit, kun ensin oli plussaa ja nyt pakkasta, niin reitit on tamppaantuneita ja kovia ja fillari rullaa kuin moottoritiellä konsanaan.

Leikin lapsena, että osmankäämit on jäätelöpuikkoja ja siltä ne näyttää edelleen.

Ajamiseen tuli oikein se kuuluisa flow, kun matka ei jatkuvasti katkennut jonnekin kiveen, mutta sai olla tarkkana, että pysyi polulla, eikä humpsahtanut hankeen. Ajamisen virtaus kuitenkin tyssäsi hetkeksi, kun saavuttiin Särkijärven rantaan. Pakkanen oli jäädyttänyt jäälle nousseen veden, mutta vain osittain ja pintajää hajosi koko ajan renkaan alta. Villi tunne ajaa, kun jää ritisee alla. Ajeltiin jäällä puolisen kilometriä Suolijärven polkuja kohti ja huh huh, tuntui, kun olisi umpihangessa ajanut, kun raivasi tietään jäällä.

Ajettiin Suolijärven rantapolkua Hervantaan ja matkalla tuli monenmoista kävelijää ja juoksijaa vastaan, mutta nykyään kukaan ei enää pahemmin urputa pyöräilijöille, kun polulla ajaminen on ihan sallittua. Toisin oli ennen, kun polun päässä oli pyöräilykieltokyltit, niin mummot kävi kuumana kaikille maastopyöräilijöille. Mitähän pahaa siinäkin olisi käynyt, jos kieltokyltit olisi otettu pois jo kymmenen vuotta sitten?

Hervannassa käytiin etsimässä Mikontalon pihasta vanhaa mummofillaria, joka jäi Rahkaäijältä muutossa sinne vuosia sitten, mutta Tunturia ei enää näkynyt. Napattiin vielä Salesta (kaupasta, ei presidentistä) vähän palauttavia eväitä ja rullattiin alamäkeä kotiin. Keli oli oikein pyöräilyyn sopiva, mutta silti poluilla tuli vastaan vain yksi pyöräilijä, sen sijaan sitäkin enemmän näkyi hiihtelijöitä.

Muutaman ruokailun, videoeditoinnin ja päiväunien jälkeen olimme valmiit ottamaan vastaan kuntosalin tarjoamat haasteet. Muut oli jäänyt suosilla kotiin katsomaan pressanvaaleja, koska salilla oli aivan tyhjää, mutta mä oon tällanen monilahjakkuus, niin pystyn samaan aikaan kyykkäämään ja kuuntelemaan Yle Areenasta vaalilähetystä. Siinä etukyykkyä tehdessä kuuntelin ennakkoäänien tuloksia ja kommentoin vaaleja Rahkaäijän kanssa ja perheen Whatsapp-ryhmässä.

Vaalien viralliset valvojat.

Ajattelin tehdä nyt niin rohkean tempun, että otan vähäksi aikaa etukyykyn liikevalikoimaani. Se ei varsinaisesti koskaan ole ollut leivänheittolajini, mutta ehkäpä juuri siksi sitä kannattaisi harjoitella. Se on siitäkin hyvä liike, että saa etureidetkin jotain tehdäkseen ja polvissakaan se ei tunnu kovin pahalta, toisin kuin lähes kaikki muut etureisipainotteiset liikkeet.

Se on niin iloinen veikko tuo Rahkaäijä, ihan hymyillyttää maastavedossakin!

Meillä on Rahkaäijän kanssa menossa sellainen järkevä ajankäyttö -projekti ja pohdittiin tätä paljon salin jälkeen saunassa. Molempien tavoitteena on tehostaa työaikaa ja tehdä vapaa-ajalla enemmän mielekkäitä asioita ja vähemmän turhaa somessa roikkumista ja muuta aikasyöppöilyä. Mielekkäitä asioita on esimerkiksi liikunta ihan kaikenlaisissa muodoissaan ja mulla lukeminen ja tää blogi ja Rahkaäijällä äänikirjat ja tietokonepelit. Viimeksi kirjoitin, että kaipaan jotain uutta elämääni ja nyt ajatus on jalostunut siihen, että haluaisin ehkä kokeilla jotain uutta liikuntajuttua, mutta en vielä tiedä mitä. Jatkan ajatuksen työstämistä ja pidän ajatukset avoinna kaikille vaihtoehdoille. Saa ehdottaa, jos keksit mitä Rahkamuija voisi seuraavaksi kokeilla! Lupaan raportoida siitä tietenkin blogissa!

Rehellisiä kuulumisia

Bloggaajien lempiklikkiotsikoita on "Rehellisiä kuulumisia", joissa sitten kerrotaan mitä on puuhailtu viime aikoina ja mitä on mielen päällä. Tässä appelsiinien syönnin lomassa ajattelin vähän naputella kuulumisia. Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun ruokakauppojen hedelmäosastot pursuaa aplareita edukkaaseen hintaan. Niinpä olen kantanut niitä kotiin selkä vääränä ja syönyt samaan tahtiin. Appelsiinien hehkuttaminen on joka tammikuinen ilmiö blogissani ja kolme vuotta sitten valitin, kun K-Kaupan Väiski huijasi ja aplarisäkit oli loppu ja kaksi vuotta sitten iloitsin ostamastani viiden kilon säkistä. Nyt en ole ehkä lukenut mainoksia tarpeeksi tarkalla silmällä, kun en ole bongannut yhtään appelsiinisäkkitarjouksia.

Appelsiinien lisäksi olen syönyt erittäin paljon hedelmäturkinpippureita ja tajusin vasta viime viikolla, että koko pussi pitää murskata ja karkit tulee nauttia ihanana turkkarimurskana. <3

Se appelsiineista! Sen vaan sanon, että lomareissu oli aivan ihana, mutta pari päivää reissun jälkeen ei niinkään. Olen tosi huono sietämään aikaeroja ja kun soppaan lisättiin reissusta mukaan napattu trooppinen köhätauti, oli kooma totaalisen valmis. Yhtenä päivänä reissun jälkeen nukahdin keskellä kirkasta päivää lattialle kissa mahan päällä. Ei hyvin mennyt. Kun muutama päivä meni toipuessa, tiesi se pientä kiirepainetta loppuviikkoon, mutta juurihan sitä on lomalta tultu, niin luulisi jaksavan!

Olispa mulla näin iso pönttö hedelmäturkkareita!

Viime viikon lopussa kuvattiin Fazerille vähän mainospätkää ja oman elämänsä mainostoimisto-käsikirjoittaja-kuvaaja-näyttelijä-ohjaajapariskunta Anni ja Lauri oli oikein vauhdissa. Joku on muuten saattanut Facebookissa tai Instagramissa törmätä viime aikoina videonpätkään, missä mä maistelen Fazerin uutta Megahot-turkkaria. Pätkä kuvattiin viime kesänä yhden palaverin yhteydessä ja silloin en tiennyt, että se tulisi päätymään isompaankin jakoon. :D Suljin vaan äkkiä Instagramin, kun video tuli siellä mua vastaan, hahhah. Mutta aika äkäsiä on ne turkkarit!

Rahkaäijä pölisee radiossa.

Tänä aamuna puskettiin läpi kaatosateen ja tuulen Helsinkiin Radio Rockin Korporaatio-ohjelman vieraaksi. Olin jotenkin aivan yllättynyt, kun Sanomatalossa oli vieri vieressä Radio Rockin, Radio Aallon, SuomiPopin ja Helmi Radion studiot ja kaikissa tehtiin samaan aikaan lähetystä. Tehokasta touhua! Meillä on vähän sellainen periaate, että kaikkii vähänkään järkeviin haastatteluihin suostutaan, oli ne sitten radio- tv- tai lehtihaastiksia. Tämä tehdään ihan puhtaasti siksi, että lähes joka kerta haastattelu poikii jotain uutta työrintamalla. Tässä on nähtävissä helposti myös selkeä ketjureaktio. Marraskuussa telkasta tuli Ylen Tubetähdet-dokkari ja heti seuraavana päivänä soitti Suomen Kuvalehden toimittaja, joka oli nähnyt dokkarin. SK:n juttu oli pari viikkoa sitten lehdessä ja sen jälkeen soitti Radio Rockin tuottaja, että tuletteko haastatteluun. Näin se etenee. Ja aina haastattelun näkee tai kuulee joku mahdollinen yhteistyökumppani tai asiakas, joka hoksaa ottaa yhteyttä.

Haastiksen jälkeen pyörittiin Sanomatalon aulassa ja mietittiin pitäisikö mennä syömään seuraavaksi, niin meitä tuli morjestamaan Rahkamuijan lukija! Olin ylpeä, että kerrankin joku tuli tervehtimään Rahkamuija ja Rahkaäijää, eikä niitä Hydraulic Press Channelin murskaajia. Jutusteltiin siinä tovi ja on aina hienoa kuulla, että joku on tosiaan lukenut blogia jo vuosia. Paljon terveisiä sinne!

Taco Supremet kymmeneltä aamulla lounaaksi. Maistuu!

Käytiin keskustassa syömässä Taco Bellissa, koska olen himoinnut sinne jo pidempään. Yhdellä Jenkki-reissulla käytiin Taco Soittokellossa ja tykkäsin siitä, mutta täällä tuntui olevan paljon pienemmät annokset. Tai sitten tilasin USAssa jonkun jättisatsin. Terveellisen ja ravitsevan tacoaterian jälkeen lähdettiin kuvaamaan yhtä videota mielenkiintoisen yrityksen kanssa. Koitetaan aina ottaa Hesan reissuihin useampi kohde tai tapaaminen, kun kerran sinne asti lähtee. Kuvausten jälkeen ajoin Volkkarin turbo punaisena motarin vasenta kaistaa takaisin Tampereelle mahdollisimman nopeasti, sillä sateinen ja loskainen Helsinki ei varsinaisesti ole niitä mun lempipaikkoja. Työnjako on yleensä se, että Rahkaäijä ajaa pääkaupunkiseudulle päin ja mä pois päin sillä aikaa kun ukkeli hoitaa bisneksiä puhelimessa tai sähköpostilla. Ja mä oon aina aamuisin niin ärripurri (varsinkin kuudelta aamulla), että silloin mua ei kannata päästää auton rattiin.

Oli hyvät ketkupolkkailu-kelit, mutta nekin meni jo!

Ihanat pyöräilykelit valui tänään kirjaimellisesti jonnekin katuojaan, kun vettä tuli taivaan täydeltä ja nyt joka kulma on hengenvaarallisen liukas tai tosi sohjoinen. Pakkasia odotellessa! Olen reissun jälkeen tainnut käydä pyöräilemässä kerran tai kaksi, että kovasti en pääse leuhkimaan kivoilla talvipyöräilykokemuksillani. Meillä on alakerrassa sata vuotta vanha kuntopyörä, jolla olen toisinaan mankeloinut ja samalla tuijottanut Katsomosta kanadalaista laatutositeevetä eli "Lapseni on teiniäiti" -sarjaa. Hieno sarja, suosittelen kaikille sisäpyöräilyviihdykkeeksi.

Salilla on päässyt huhkimaan oikeastaan vasta tällä viikolla, kun viime viikko meni tropiikkikoomassa ja työkiireissä. Huh huh, kun rauta painaa! Ikävän raskasta rautaa on melko epämotivoiva nostella, mutta nyt pitää vaan ottaa treenirutiinista kiinni ja näyttää levypainoille kuka käskee. Eiköhän se motivaatiokin ala sieltä löytymään.

Motivaatio löytyy ruokapöydästä! Olin eilen äitin ja anopin kanssa työväenopiston Tapaksia suomalaisittain -kokkauskurssilla ja siellä tehtiin kaikkea ihanaa pikkusuolaista.

Mulle tuli ehkä vähän sellainen Karibian risteilyn jälkeinen tyhjyys elämään ja varsinkin tällä viikolla olen miettinyt, että miten aika menee näin lujaa ja mitä ihmettä olen oikein tehnyt viime vuodet? Katselin juuri jotain vanhaa maastavetovideotani, joka oli kuvattu helmikuussa 2014. Sehän oli juuri äsken! Eikun hetkinen, siitä on jo neljä vuotta. Poden myös vähän ikäkriisiä, koska olen melko varma, että oon 24-vuotias, vaikka oikeasti olen parin kuukauden kuluttua 27 vuotta. Onko mua jotenkin huijattu, en voi olla millään niin vanha!? Tässä on nyt jo kohta kaksi vuotta tehty YouTube-videoita ja koko ajan on menty eteenpäin ja hurjasti on tapahtunut, mutta silti välillä mietin, että haluaisin tehdä jotain muutakin ja saada jotain uutta elämään. Olisiko se sitten joku harrastus vai mitä, mutta jotain uutta kaipaisin. Välillä tuntuu työpäivän jälkeen, että mitä ihmettä tässä pitäisi sitten loppupäivä tehdä? Toisinaan tätä juutubea on eletty ja hengitetty niin 24/7, niin ihan lyö tyhjää, jos pitäisi vapaa-ajalla tehdä jotain muuta. Tavallaan koen, että tämä YouTube-juttu ei ollut ihan mun oma valinta, vaan oudoissa tilanteissa vaan ajauduin tähän, niin paljon mietin, että mitä haluaisin tehdä vaikka viiden vuoden päästä. Sen kun tietäisi! Kolmenkympin kriisiä pukkaa jo vähän etukenossa. :D

Kissojenkin kuulumisia kyseltiin, niin hyvää kuuluu! Tuttuun tapaan Leo dyykkaa roskista aina tilaisuuden tullen ja puree kaikkia, joilla on villasukat ja Leoko hyppii estottomasti jokaisen olkapäälle ja jahtaa Leoo välillä niin, että karva pöllyää. Perusmeininki!

Tilaisuuden tullen Leo myös nuolee astianpesukoneessa olevia likaisia astioita. Inhottavaa, vai mitä? :D

Mitäs vielä? No ainakin sellaista, että viime viikolla löin lukkoon sen tosiseikan, että Ratareisi-pyöräilytapahtuma järjestetään myös tulevana juhannuksena. Vajaat viisi kuukautta ja sitten ne kaikki hullut taas polkee 24 tuntia Alastaron moottorirataa ympäri ja mä johdan sirkusta. Lupasin Rahkaäijälle, että sen ei tarvitse tehdä tänäkään vuonna mitään Ratareiden eteen, mä hoidan koko kuvion pikku apurieni kanssa. Olen oikeastaan aika innoissaan taas tästä! Ja miksen olisi, onhan se nyt mahtava tapahtuma.

Olipa siinä kuulumisia kerrakseen! Ihan rehellisiäkin vielä. Ei siis edes ollut kovin klikkiotsikko. Nyt lätkäisen vielä kuvat postaukseen ja sitten lähden saunan kautta nukkumaan, huomenna kuvataan taas!