Rehellisiä kuulumisia

Bloggaajien lempiklikkiotsikoita on "Rehellisiä kuulumisia", joissa sitten kerrotaan mitä on puuhailtu viime aikoina ja mitä on mielen päällä. Tässä appelsiinien syönnin lomassa ajattelin vähän naputella kuulumisia. Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun ruokakauppojen hedelmäosastot pursuaa aplareita edukkaaseen hintaan. Niinpä olen kantanut niitä kotiin selkä vääränä ja syönyt samaan tahtiin. Appelsiinien hehkuttaminen on joka tammikuinen ilmiö blogissani ja kolme vuotta sitten valitin, kun K-Kaupan Väiski huijasi ja aplarisäkit oli loppu ja kaksi vuotta sitten iloitsin ostamastani viiden kilon säkistä. Nyt en ole ehkä lukenut mainoksia tarpeeksi tarkalla silmällä, kun en ole bongannut yhtään appelsiinisäkkitarjouksia.

Appelsiinien lisäksi olen syönyt erittäin paljon hedelmäturkinpippureita ja tajusin vasta viime viikolla, että koko pussi pitää murskata ja karkit tulee nauttia ihanana turkkarimurskana. <3

Se appelsiineista! Sen vaan sanon, että lomareissu oli aivan ihana, mutta pari päivää reissun jälkeen ei niinkään. Olen tosi huono sietämään aikaeroja ja kun soppaan lisättiin reissusta mukaan napattu trooppinen köhätauti, oli kooma totaalisen valmis. Yhtenä päivänä reissun jälkeen nukahdin keskellä kirkasta päivää lattialle kissa mahan päällä. Ei hyvin mennyt. Kun muutama päivä meni toipuessa, tiesi se pientä kiirepainetta loppuviikkoon, mutta juurihan sitä on lomalta tultu, niin luulisi jaksavan!

Olispa mulla näin iso pönttö hedelmäturkkareita!

Viime viikon lopussa kuvattiin Fazerille vähän mainospätkää ja oman elämänsä mainostoimisto-käsikirjoittaja-kuvaaja-näyttelijä-ohjaajapariskunta Anni ja Lauri oli oikein vauhdissa. Joku on muuten saattanut Facebookissa tai Instagramissa törmätä viime aikoina videonpätkään, missä mä maistelen Fazerin uutta Megahot-turkkaria. Pätkä kuvattiin viime kesänä yhden palaverin yhteydessä ja silloin en tiennyt, että se tulisi päätymään isompaankin jakoon. :D Suljin vaan äkkiä Instagramin, kun video tuli siellä mua vastaan, hahhah. Mutta aika äkäsiä on ne turkkarit!

Rahkaäijä pölisee radiossa.

Tänä aamuna puskettiin läpi kaatosateen ja tuulen Helsinkiin Radio Rockin Korporaatio-ohjelman vieraaksi. Olin jotenkin aivan yllättynyt, kun Sanomatalossa oli vieri vieressä Radio Rockin, Radio Aallon, SuomiPopin ja Helmi Radion studiot ja kaikissa tehtiin samaan aikaan lähetystä. Tehokasta touhua! Meillä on vähän sellainen periaate, että kaikkii vähänkään järkeviin haastatteluihin suostutaan, oli ne sitten radio- tv- tai lehtihaastiksia. Tämä tehdään ihan puhtaasti siksi, että lähes joka kerta haastattelu poikii jotain uutta työrintamalla. Tässä on nähtävissä helposti myös selkeä ketjureaktio. Marraskuussa telkasta tuli Ylen Tubetähdet-dokkari ja heti seuraavana päivänä soitti Suomen Kuvalehden toimittaja, joka oli nähnyt dokkarin. SK:n juttu oli pari viikkoa sitten lehdessä ja sen jälkeen soitti Radio Rockin tuottaja, että tuletteko haastatteluun. Näin se etenee. Ja aina haastattelun näkee tai kuulee joku mahdollinen yhteistyökumppani tai asiakas, joka hoksaa ottaa yhteyttä.

Haastiksen jälkeen pyörittiin Sanomatalon aulassa ja mietittiin pitäisikö mennä syömään seuraavaksi, niin meitä tuli morjestamaan Rahkamuijan lukija! Olin ylpeä, että kerrankin joku tuli tervehtimään Rahkamuija ja Rahkaäijää, eikä niitä Hydraulic Press Channelin murskaajia. Jutusteltiin siinä tovi ja on aina hienoa kuulla, että joku on tosiaan lukenut blogia jo vuosia. Paljon terveisiä sinne!

Taco Supremet kymmeneltä aamulla lounaaksi. Maistuu!

Käytiin keskustassa syömässä Taco Bellissa, koska olen himoinnut sinne jo pidempään. Yhdellä Jenkki-reissulla käytiin Taco Soittokellossa ja tykkäsin siitä, mutta täällä tuntui olevan paljon pienemmät annokset. Tai sitten tilasin USAssa jonkun jättisatsin. Terveellisen ja ravitsevan tacoaterian jälkeen lähdettiin kuvaamaan yhtä videota mielenkiintoisen yrityksen kanssa. Koitetaan aina ottaa Hesan reissuihin useampi kohde tai tapaaminen, kun kerran sinne asti lähtee. Kuvausten jälkeen ajoin Volkkarin turbo punaisena motarin vasenta kaistaa takaisin Tampereelle mahdollisimman nopeasti, sillä sateinen ja loskainen Helsinki ei varsinaisesti ole niitä mun lempipaikkoja. Työnjako on yleensä se, että Rahkaäijä ajaa pääkaupunkiseudulle päin ja mä pois päin sillä aikaa kun ukkeli hoitaa bisneksiä puhelimessa tai sähköpostilla. Ja mä oon aina aamuisin niin ärripurri (varsinkin kuudelta aamulla), että silloin mua ei kannata päästää auton rattiin.

Oli hyvät ketkupolkkailu-kelit, mutta nekin meni jo!

Ihanat pyöräilykelit valui tänään kirjaimellisesti jonnekin katuojaan, kun vettä tuli taivaan täydeltä ja nyt joka kulma on hengenvaarallisen liukas tai tosi sohjoinen. Pakkasia odotellessa! Olen reissun jälkeen tainnut käydä pyöräilemässä kerran tai kaksi, että kovasti en pääse leuhkimaan kivoilla talvipyöräilykokemuksillani. Meillä on alakerrassa sata vuotta vanha kuntopyörä, jolla olen toisinaan mankeloinut ja samalla tuijottanut Katsomosta kanadalaista laatutositeevetä eli "Lapseni on teiniäiti" -sarjaa. Hieno sarja, suosittelen kaikille sisäpyöräilyviihdykkeeksi.

Salilla on päässyt huhkimaan oikeastaan vasta tällä viikolla, kun viime viikko meni tropiikkikoomassa ja työkiireissä. Huh huh, kun rauta painaa! Ikävän raskasta rautaa on melko epämotivoiva nostella, mutta nyt pitää vaan ottaa treenirutiinista kiinni ja näyttää levypainoille kuka käskee. Eiköhän se motivaatiokin ala sieltä löytymään.

Motivaatio löytyy ruokapöydästä! Olin eilen äitin ja anopin kanssa työväenopiston Tapaksia suomalaisittain -kokkauskurssilla ja siellä tehtiin kaikkea ihanaa pikkusuolaista.

Mulle tuli ehkä vähän sellainen Karibian risteilyn jälkeinen tyhjyys elämään ja varsinkin tällä viikolla olen miettinyt, että miten aika menee näin lujaa ja mitä ihmettä olen oikein tehnyt viime vuodet? Katselin juuri jotain vanhaa maastavetovideotani, joka oli kuvattu helmikuussa 2014. Sehän oli juuri äsken! Eikun hetkinen, siitä on jo neljä vuotta. Poden myös vähän ikäkriisiä, koska olen melko varma, että oon 24-vuotias, vaikka oikeasti olen parin kuukauden kuluttua 27 vuotta. Onko mua jotenkin huijattu, en voi olla millään niin vanha!? Tässä on nyt jo kohta kaksi vuotta tehty YouTube-videoita ja koko ajan on menty eteenpäin ja hurjasti on tapahtunut, mutta silti välillä mietin, että haluaisin tehdä jotain muutakin ja saada jotain uutta elämään. Olisiko se sitten joku harrastus vai mitä, mutta jotain uutta kaipaisin. Välillä tuntuu työpäivän jälkeen, että mitä ihmettä tässä pitäisi sitten loppupäivä tehdä? Toisinaan tätä juutubea on eletty ja hengitetty niin 24/7, niin ihan lyö tyhjää, jos pitäisi vapaa-ajalla tehdä jotain muuta. Tavallaan koen, että tämä YouTube-juttu ei ollut ihan mun oma valinta, vaan oudoissa tilanteissa vaan ajauduin tähän, niin paljon mietin, että mitä haluaisin tehdä vaikka viiden vuoden päästä. Sen kun tietäisi! Kolmenkympin kriisiä pukkaa jo vähän etukenossa. :D

Kissojenkin kuulumisia kyseltiin, niin hyvää kuuluu! Tuttuun tapaan Leo dyykkaa roskista aina tilaisuuden tullen ja puree kaikkia, joilla on villasukat ja Leoko hyppii estottomasti jokaisen olkapäälle ja jahtaa Leoo välillä niin, että karva pöllyää. Perusmeininki!

Tilaisuuden tullen Leo myös nuolee astianpesukoneessa olevia likaisia astioita. Inhottavaa, vai mitä? :D

Mitäs vielä? No ainakin sellaista, että viime viikolla löin lukkoon sen tosiseikan, että Ratareisi-pyöräilytapahtuma järjestetään myös tulevana juhannuksena. Vajaat viisi kuukautta ja sitten ne kaikki hullut taas polkee 24 tuntia Alastaron moottorirataa ympäri ja mä johdan sirkusta. Lupasin Rahkaäijälle, että sen ei tarvitse tehdä tänäkään vuonna mitään Ratareiden eteen, mä hoidan koko kuvion pikku apurieni kanssa. Olen oikeastaan aika innoissaan taas tästä! Ja miksen olisi, onhan se nyt mahtava tapahtuma.

Olipa siinä kuulumisia kerrakseen! Ihan rehellisiäkin vielä. Ei siis edes ollut kovin klikkiotsikko. Nyt lätkäisen vielä kuvat postaukseen ja sitten lähden saunan kautta nukkumaan, huomenna kuvataan taas!