Alkumatkan hässäkkää

Terveisiä Fort Lauderdalesta Floridasta! Huomenna hypätään Karibian laivaan, mutta kerrataan vähän vielä tapahtumia tähän asti ja niitähän riittää! Kuvat tältä päivältä, kuvatekstejä ei pysty askartelemaan puhelimella! Kaikki kirjoitusvirheetkin sen piikkiin!

Eilen torstaina siis lähdettiin, mutta keskiviikkona elettiin jo jänniä hetkiä. Rahkaäijä kävi hakemassa meidän autoon uuden akun, ettei auto hyydy lentokenttäparkkiin reissun aikana, mutta tällä akkumatkalla Volkkarissa alkoi sellainen öljyvalodisko, ettei tullut mieleenkään lähteä sillä autolla Helsinkiin. Olin jo ehtinyt maksaa lentokenttäparkin ja alkoi kova pähkäily mistä saadaan auto vai mennäänkö junalla. Sain parkin peruttua ja päädyttiin käyttämään VR:n palveluita.

Torstai-aamuna herätessä meidän risteilyn FB-ryhmä oli täynnä epätoivoisia risteilijöitä, joiden lennot oli peruttu Yhdysvaltojen koilliskulman talvimyrskyn takia. Vähän alkoi itseäkin hikoiluttamaan, että vaikuttaako meidän lentokuvioihin jotenkin, mutta kun oli suora lento Helsingistä Miamiin, vain lähtö- ja kohdekentän säällä on väliä, sama vaikka matkalla sataisi koiria taivaalta. (Okei, lentokoneen katolle mätkähtelevät koirat voisi olla melko outo kokemus.) Nyt ollaan saatu raporttia, että osan lennot ovat hoituneet, osalla tilanne edellee vähän auki. Olisi aivan hirveää myöhästyä laivasta, sydän särkyy niiden puolesta, joilla myöhästyvät lennot pilaavat loman.

Junailun jälkeen päästiin hyvissä ajoin kentälle ja mä nautin perinteiset lentokenttäeväät eli 6 kpl Burger Kingin mozzarella-tikkuja. Aina sama missä tahansa kentällä olin! Lennolla meillä oli mukavasti ikkuna- ja käytäväpaikka kaksin eikä tarvinut kiipeillä kenenkään yli vessareissulla. Muuten tuo valtameren yli lentäminen on kyllä raskasta sontaa, ei voi muuta sanoa. Epätoivo meinasi iskeä, kun lentoa oli takana kolme tuntia ja edessä kahdeksan. Eipä siinä auta muuta kuin lusia kakku pois ja olla iloinen, kun saa vihdoin tukevaa maata jalkojen alle.

Tuttuun tyyliin meininki rajatarkastuksessa oli tylyä ja jämäkkää, mutta rituaalit olivat nopeasti ohi. Oltiin kentältä ulkona noin puolessa tunnissa laskeutumisen jälkeen. Meillä on tässä Fort Lauderdalessa niin lyhyt aika, ettei otettu vuokra-autoa lainkaan, koska se on "helppoa ja huoletonta mennä taksilla". Kissan viikset sanon minä, ei morjesta mikä seikkailu oli sekin taksimatka.

Meidän taksikuski oli sellanen verkkainen rastafari, joka kaahaili kuitenkin tottunein ottein Miamin valtateillä. Löydettiin hotelli ja aioin maksaa taksin kortilla, koska taksin ikkunassa oli kuva suunnilleen kaikista maailman maksukorteista ja takapenkillä oli voimissaan olevan näköinen kortinlukija. Mutta kappas keppanaa kun tuli maksun aika, niin kortinlukija ei kuulemma toiminutkaan. Meillä oli käteistä tasan 68 $ ja taksimittarissa seisoi 82 rahaa. Siitä sitten etsimään pankkiautomaattia elikkä ATM:ää. Sellainen löytyi melko läheltä ja Lauri meni nostamaan rahaa. Ei tullut seinästä rahaa eikä muuten korttiakaan takaisin, koska automaatti söi meidän reissun ainoin credit-kortin täysin yllättäen ja varoittamatta. Veti kyllä vähän sanattomaksi, mitä nyt kaikki kotimaiset kirosanat siinä lueteltiin.

Ei muuta kuin taksilla hotellille takaisin katsomaan saisiko sieltä käteistä ja mä lähdin tällä kertaa kokeilemaan onneani. Ihan kerrasta ei nostaminen tästäkään automaatista onnistunut, koska hätäillessä löin tunnusluvun väärin. Toisella yrittämällä sain massia ja lähdin juoksemaan ulos taksille. Pääsin pihaan ja taksia saati Lauria ei näkynyt missään. Juoksin ympäri pihaa ja karjuin Laurin nimeä, mutta ei ketään missään. Kun koitin soittaa, puhelut katkesivat aina heti. Siinä 22 tunnin valvomisen jälkeen aivot kävi noin 3 prosentilla normaalista tehosta ja ainoa järkevä selitys, jonka keksin, oli se, että nyt se perkeleen Bob Marley on kaapunnut Laurin, koska ei saanut maksua kyydistään. Ihan pala kurkussa koitin soittaa Rahkamiekkoselleni ja viimein sain ukon kiinni usein minuutin jälkeen. Taksikuski oli lähtenyt ajamaan talon taakse?!? Kun auto palasi, nostettiin matkalaukut autosta ja löin rastatukalle setelit kouraan ja marssittiin hotelliin. Rahkaäijä sulki maksukorttinsa varmuuden varalta, kun ei yhtään tiedä mikä täällä on käytäntö automaatin syömien korttien kanssa. Menin tästä seikkailusta niin ylikierroksille, että oli ihan mahdoton saada unta, vaikka kello oli Suomen aikaan 7 aamulla ja puoliyö paikallista aikaa.

Aamulla käytiin nauttimassa hotellin pulla-aamupala ja lähdettiin vähän katselemaan laivoja ja rantaa ja käytiin lounalla merenelävä-ravintolassa, tuossa aikaisemmin onkin kuva mun lobster-leivästä. Täällä on suht viileä nyt, tänäänkin ylin lämpötila n. 15 astetta. Mutta ihanaa kun paistaa aurinko! Iltapäivällä käveltiin reilut 7 km Galleria-ostoskeskukseen ja sen jälkeen käytiin syömässä meidän lempiravintolassa Texas de Brazilissa, ihan paras! Takaisin päin ei jaksettu enää kävellä ja taksista sain jo tarpeekseni, joten otettiin rohkeasti bussi! Se meni oikein hyvin ja osattiin jäädä pois juuri hotellin kohdalla.

Huomenna aamulla tavataan muutama meidän katsoja ja sen jälkeen siirrytään satamaan. En malta odottaa laivaan pääsyä. Karibian vesillä pitäisi olla myös vähän lämpöisemmät kelit. Siitä tulee ihanaa!