Mukavaa elämää Karibian risteilyllä

Terveisiä Jamaikalta Falmouthista! Tiedän, että Suomessa jo kuumeisesti odotellaan kuulumisia Karibian risteilyltä. Nyt on risteilyn neljäs päivä menossa eli puolessa välissä ollaan.

Lähtöillan auringonpaisteessa.

Lauantaina aamulla tavattiin muutama meidän katsoja Fort Lauderdalessa, muun muassa 6- ja 7- vuotiaata Olivet ja Xavier, jotka oli piirtänyt meille tosi hienoa piirrustuksia. Tapaamisen jälkeen lähdettiin kävelemään satamaan, johon oli hotellilta noin 2,5 kilometrin matka. Matkalla taksikuskit tööttäilivät meille ja tarjosivat kyytejään, mutta me itsepintaisesti käveltiin ja nähtiin vain muutama muu, jotka matkustivat satamaan jalkaisin. Satamassa alkoi lentokenttämäiset rituaalit, joissa ensin luovutettiin pakaasit kantajamiehille ja sen jälkeen jonotettiin turvatarkastuksiin. Check-inissä meidän suomalaiset passit aiheuttivat runsaasti espanjankielistä spekulointia työntekijöiden keskuudessa ja kovalla tohinalla etsittiin leimaa, joka todistaa meidän maahantulon ja etenkin oleskeluajan. Pian päästiin nousemaan Harmony of the seas-laivaan ja hämmennyksen vallassa vaellettiin pääaukiolla ja kansilla. Hytit olivat valmiina vasta yhden aikaan iltapäivällä, joten meillä on tunnin verran aikaa syödä ja haahuilla.

Aurinko laski Miamin taa.

Iskettiin välittömästi kiinni legendaariseen Windjammer-buffettiin, josta liikkuu tarunhohtoisia tarinoita, niin hyvässä kuin pahassa. Metritolkulla lähes kaikenlaista ruokaa, salaattiatarvikkeita, hampurilaisvermeitä, intialaista, tacoja, lihaa, juustoja, leipiä, jälkiruokia ja leivoksia. Jos buffetista ei löydä mieluista syötävää, on vika käyttäjässä. Buffetin lisäksi hintaan kuuluu kymmenisen muuta ravintolaa, joissa saa mättää niin paljon kun ikinä sielu sietää ja napa vetää. Me ei olla vielä kokeiltu lisämaksullisia ravintoloita ja ei ehkä tulla kokeilemaankaan, koska tarjonta on muutenkin niin runsasta.

Harvinaista, lautasellani ei ole tacoja!

Lettuja ja sörsselit päälle!

Jos buffet vei jalat alta, niin teki myös meidän hytti. Valoisa ja tilava, kuin hotellihuone. Ei puhettakaan Ruotsin laivojen autokannen alla olevista kopeista. Kerran olen matkustanut Viikkarin paremmassa luokassa, jossa oli parisänky ja enemmän tilaa, mutta sekin kalpenee pahasti tämän rinnalla. Haluttiin panostaa parvekkeeseen ja se oli aivan oikea päätös. Juuri nytkin istun täällä aurinkotuolilla naputtamassa. Omalta parvekkeelta on myös mukava katsella satamasta lähdöt ja saapumiset. Meidän kansi on 6. ja tämä on hyvällä paikalla, aivan kuntosali vieressä, samoin rappuset. Ei puhettakaan, että täällä voisi käyttää hissiä, ne nimittäin pysähtyvät joka kerroksessa ja matka 15. kannelle kestää minuuttitolkulla. Niinpä me reippaina nuorina ihmisinä ollaan käytetty rappuja.

Osa meidän huoneesta. Ihan ovelta asti ei voinut kuvata, kun laukut on räjähtäneet levälleen!

Salilla ei ole vapaita painoja käsipainoja lukuunottamatta ja pystyn kyllä ymmärtämään miksi. Ensimmäisen iltana lähdettiin pumppaamaan auringonottolihaksia gymille ja se oli aivan täynnä porukkaa. Lisäksi isolle merelle päästyä tuuli yltyi melko navakaksi ja oli varsin tasapainoa harjoittava kokemus kyykätä käsipainojen kanssa, kun laiva huojui edestakaisin. Tangot ja levypainot olisivat siis enemmän kuin turvallisuusriski. Ollaan treenattu salilla kaikkina päivninä tätä lukuunottomatta ja ihan hyvän treenin saa tehttä, kun käyttää hieman mielikuvitusta. Sunnuntaina salin päälle ajettiin hissillä alimpaan kerrokseen ja sykittiin rappuset ylimmälle kannelle asti kolme kertaa.

Kutoskannen huvipuistossa.

Aika tällä ei todellakaan tule pitkäksi, salin lisäksi aika on kulunut muun muassa taidehuutokaupassa, venyttelytunnilla ja stand upissa. Venyttelyyn mennään myös tänään ja illalla on ohjelmistossa imitointi- ja laulushow. Ainakin stand up oli erittäin hillitön, yleisö kirjaimellisesti ulvoi naurusta. Kun ensimmäinen koomikko kysyi onko kukaan Pohjois-Amerikan ulkopuolelta, Rahkaäijä tietysti ilmottautui ja siitä seurasi värikäs kimara hupaisia vitsejä mieheni aksentista ja kaljusta. Jenkit ne ei yhtään osaa matkia kunnon rallienglantia vaa imitointi kuulostaa aina venäläiset aksentilta.

Taidehuutokaupassa. Eka taulu myytiin 37 000 dollarilla, mutta se oli varmasti jotain bluffia!

Säiden puolesta meillä ei ole käynyt mikään uskomattoman loistelias tuuri tällä reissulla, kun Floridassa oli poikkeuksellisen kylmä ja laivalla ollessa aurinko on näyttäytynyt vain hetkittäin. Lähtöpäivän iltana ja sunnuntaina kävi erittäin kova tuuli ja laiva keinui huolella. Oikeasti luulin, että maailman suurin laiva ei paljon puhureista välitä, vaan kyntää menemään. Sunnuntai-iltana venyttelytunnilla, joka oli aivan laivan keulassa, ohjaaja heitti kaikkia hupaisia vitsejä uppoamisesta, kun aallot ryskäsivät keulaan. Sunnuntaina ylin kansi oli myös matkustajilta kiinni kovan puhurin vuoksi. Ylimmällä aukiolevalla kannella kävi niin järjetön hönkä, että paikoin oli vaivalloista kävellä ja kaikista irtotavaroistaan sai pitää lujaa kiinni.

Neljä kertaa Silja Europan kokoinen laiva laiturissa Labadeessa.

Eilen laiva vietti kahdeksan tuntia maissa Haitin Labadessa, joka on Royal Caribbeanin oma satama, johon ei ole paikallisella väestöllä asiaa. Keli oli oikeastaan aika sopiva, +25 mutta aurinko loisti poissaolollaan (hehheheh). Etukäteen Suomessa ostin meille retket kahteen satamaan, eli tänne Jamaikalle ja ylihuomiseen kohteeseen Meksikon Cozumelille. Jo ensimmäisenä päivänä saatiin kuulla, että Jamaikan snorklaus- ja katamaraaniretki on peruttu, koska katamaraani on mennyt rikki. Otettiin sitten Labadeelle parin tunnin snorklaus ja sen oli määrä alkaa heti kahdeksan jälkeen, kun laiva saapuu satamaan. Juostiin aivan ensimmäisinä ihmisinä ulos laivasta ihan vain kuullaksemme, että snorklausretki on peruttu liian pahojen aaltojen takia. Voi räkä! Sataman puolella meri näytti ihan leppoisalta, mutta toiselle puolelle niemeä päästessä todellakin selkeni, minkä vuoksi retki on peruttu. Aallot olivat aivan hulluja, varmaan kolmemetrisiä! (Kuultiin äsken porealtaassa, että kaikkia muitakin retkiä oli peruttu tuulen vuoksi.)

Tuonne snorklaamaan? Jätetään väliin.

Nautittiin Labadeesta sitten muuten. Aamulla saimme olla lähin kaksin siellä, kun muut laiskamadot vielä nukkuivat laivassa. Kiertelimme niemeä ja koska ollaan tällaisia isoja lapsia, käytiin vesipuistossa, jossa oli kaikenlaisia täytettäviä liukumäkiä, esteitä ja kiipeilyjuttuja. Vähän kuin Kaukajärvellä kesällä! Tänään mietin, että miten onkin kädet ja hartiat niin kipeät, mutta kiipeiltiin esteiden päälle ihan tosissaan. Labadeessa oli myös paikallisia myyjiä, jotka myivät maalauksia, puutöitä, koruja, vaatteita ja muuta Haiti-kamaa. Yhden tällaisen myyjän kanssa kävin erittäin tiukan tinkauskeskustelun parista matkamuistosta ja tein mielestäni hyvä diilin. Se äijä varmaan mietti samoin, että tekipä hyvän kaupan ja sai turistilta rahat pois. Myyjämies oli erittäin taitava kaupanhieroja ja asiointi oli ilo! Myös Rahkaäijä teki shoppailuja ja sen jälkeen olimme valmiita palaamaan laivaan.

Löysin aivan järjettömän kokoisen simpukan! Heitin sen kuitenkin takaisin mereen, koska saarelta ei saa ottaa mitään luontoon kuuluvaa mukaan. Ei sinne jäisi muuta kuin hiekka rannelle, kun turistit veisivät kaiken.

Turistit imee ananascoctaileja.

Ihan tyhjä ranta puoli yhdeksältä aamulla. Veden alla oli tosi paljon kivikkoa, varpaat täynnä naarmuja.

 Laivassa oli erittäin väljää ja mukavaa, kun muut pyörivät maissa. Tämä risteily on viimeistä luukkua myöten loppuunmyyty ja paatilla on yli 6000 asiakasta ja parituhatta miehistönjäsentä päälle. Voisi helposti uskoa, että ruuhkaa ja jonotusta muodostuu joka käänteessä, mutta näin ei itse asiassa ole. Meillä on aikaeron vuoksi melko aikainen rytmi ja ollaan heräilty päivittäin seitsemän maissa. Tämä tarkoittaa sitä, että ollaan joka paikassa aina muita ennen. Aamupalalle ei tarvitse jonottaa, kun menee ensimmäisten joukossa, lounaalla ja illallisella sama. Parhaimmillaan buffetissa ei ole monen pöydän säteellä yhtään ketään ja lähinnä tarjoilijoita on niin, että päät yhteen kolisee. Porukkaa täällä on varmasti joka maanosasta ja ihan kaikenlainen väki on lähtenyt risteilemään. On nuoria ja vanhoja pariskuntia, perheitä, kaveriporukoita ja koko suvun laumoja.

Pyyhekoira, joka oli ilmestynyt vahtimaan meidän hyttiä eräänä iltana.

Ostettiin rajattomat limsapaketit ja näistä ämpäreistä ollaan imailtu litratolkulla dieetti-colaa, kun Pepsi Maxia ei ole.

Tänään ensimmäisten joukossa astuimme myös Jamaikan maaperälle ja tämä kohde olisi ehdottomasti tarvinut sen retken, sillä itse satama oli ehkä vähän tylsä. Alkuun oli siisti turistialue, jossa oli timanttikauppa ja krääsäkauppaa joka lähtöön ja ajateltiin, että voitaisiin mennä kiertelemään varsinaista Falmouthia. Päästin turistialueen aidan ulkopuolelle ja saman tien oli joku tyrkyttämässä kaupunkikierrosta tai taksiajelua tai opastettua kävelyä. Kysyttiinpä meiltä jopa, että halutaanko ostaa kannabista. Kieltäydyttiin kohteliaasti. Meininki oli niin tungetteleva, että käännyttiin kymmenen minuutin jälkeen takaisin ja pyörittiin lähinnä sataman turistikaupoissa, joissa sai olla ja hengittää ihan rauhassa.

Jos se on tehty puusta, tällä kaverilla on se myynnissä.

Turistialueella oli siistiä ja rauhallista.

Älä tuo marihuanaa laivaan tai tulee sanomista!

Falmouthin kierroksen jälkeen palattiin laivaan ja käytiin kokeilemassa laivan vesiliukumäkiä. Liukumäkiä oli kolme ja yksi niistä oli suljettu, koska on liian kuuma (+31 astetta) ja kahden muun liukumäen luona oli radiopuhelinäijä pitämässä huolta, että lasketaan juuri oikeaan aikaan. Ei puhettakaan kylpylöistä tutuista liikennevaloista, joka kertoo, koska saa mennä. Liukumäkien jälkeen kylvettiin porealtaassa ja nautittiin pilvien takaa kurkistavasta auringosta. Sen jälkeen ollaan lähinnä syöty ja makoiltu hytissä ja käytiin tässä välissä uudestaan porealtaassa. Puolen tunnin päästä on jälleen venyttely, sen jälkeen meillä on pöytävaraus Solarium-nimiseen ravintolaan ja illalla vielä katsomaan showta. Me ei juuri tiedetä mitään tämän laivan yöelämästä, kun painutaan pehkuihin jo kympin aikaan. :D Huomenna on luvassa meripäivä, torstaina Meksiko ja perjantaina meripäivä ja lauantaina laiva on satamassa. Kunpa tämä voisi jatkua ikuisesti, täällä on ihmisen mukava olla ja elää!