Mezet ja Runeberggi ne yhteen soppii!

Kirjoitin syyskuussa mun, naapurin Niinan ja kaima-Annin makumatkasta maailman ympäri. Koska maapallo on tunnetusti aika mittavan kokoinen, makumatka on edelleen kesken. Meidän piti siis alunperin mennä työnväenopiston Makumatka maailman ympäri -kurssille, mutta se peruuntui ja tästä sisuuntuneena päätettiin lähteä kolmistaan kiertämään maailman makuja ympäri.

Eilen meidän tehokolmikko kokoontui viidennen kerran ja tähän mennessä ollaan reissattu Brasilian, Meksikon, Thaimaa-Vietnamin ja Nepal-Intian makuviidakoissa ja nyt vuorossa oli itäinen Välimeri makuineen ja ruokalistalla mezejä, jotka ovat vähän kuin tapaksen tyylisiä pikkuruoki. Tai no, ei noi meidän ruuat niin pieniä nyt ollut. :D

Herkullinen meze-pöytä!

Meillä on Whatsappissa Makumatka-ryhmä, jossa suunnitellaan aina seuraavan kokoontumisen ajankohta, valitaan kohdemaa tai alue ja reseptit. Päätettiin yhdessä, että tällä kertaa voisi tehdä mezejä ja myöskin Runebergin torttuja, olihan kyseessä sentään kansallisrunoilijamme juhlapäivä! Mä pengoin reseptejä ja ehdotin niitä muille ja kun Niina ja Anni hyväksyivät illan menun, tein kauppalistan. Mä siksi, että mulla on hallussa meidän maailmanympärimatkan budjetti, joka on siis sama, kuin kolmen ihmisen kurssimaksu olisi ollut. Meillä on ollut jotenkin todella edukkaita halpismatkoja ja budjetti tuntuu riittävän suunnilleen ikuisesti. Vieläkin olisi reissumassia kahteen makumatkaan!

Mä ja Niina käytiin shoppailemassa ainekset sunnuntaina ja revittiin tukkaa päästään, kun hukassa oli niin tahini kuin panko-korppujauhot, seesaminsiemenistä nyt puhumattakaan. Kaikki kuitenkin löytyi ja onkin sanottava, että jokaisella viidellä kerralla ihan kaikki ainekset on keräilty mukaan tuolta Prisman hyllystä, sen eksoottisimmille bazaareille ei ole tarvinut lähteä.

Falafel-pyöryköiden aineksia. Näitä teen varmasti uudestaan!

Tällä kertaa ei päästetty itseämme vähällä ja illan menu piti sisällään yhtä sun toista sorttia, mutta ei mitään kovin työlästä tai vaikeaa. Ruokalistalla oli siis lavash-leivät, baba ghanoush eli munakoiso-seesamitahna, falafelit ja minttu-piimäkastike, ras el hanout -kuskus, paistetut halloumisiivut ja Runebergin tortut. Ruuan nimeä klikkaamalla löytyy meidän käyttämät ohjeet ruokiin.
Jaettiin hommat ja mä aloin puuhailemaan falafeleita ja niiden soosia ja paistelin samalla halloumit, Niina otti työn alle leivän ja tahnan (mulle ei anneta enää mitään leipiä tehtäväksi, koska pilaan ne aina jotenkin. :D) ja Anni, joka saapui viimeisenä, sai hommakseen tehdä kuskusin. Runebergeissa työnjako meni niin, että Anni hoiteli taikinan ja mä vaativan kostutuksen ja koristelun.

Vasemmalla falafel-pyörykät, ylhäällä kuskus ja leivät, edessä halloumit ja piimäsoosi ja sivussa oikealla seesamitahna. Niina kuvien ottajana yritti koko ajan jättää tahnan pois kuvista, kun se oli niin tympeän näköistä. :D Ruokajuomana tietenkin nesteistä jalointa, eli Pepsi Maxia!

Olin yllättynyt eniten siitä, kuinka helppoja falafelit oli tehdä, olen aiemmin jotenkin kuvitellut, että niissä olisi jotenkin paljon työtä, mutta ei juuri enempää kuin lihapullissakaan ja niistä tuli lisäksi todella hyviä! Toinen erittäin onnistunut ruoka menussa oli kuskuslisäke, siitäkin pidin todella paljon. Minttu-piimäkastikkeen funktioo en oikein ymmärtänyt, koska se oli liian lirua dippikastikkeeksi tai ylipäätään miksikään kastikkeeksi. Myös munakoiso-seesamitahnalta odotin hieman enemmän. Se oli aika pliisun väristä, mutta ennen kaikkea yllättävän pliisun makuista. Mutta itse asiassa se oli tänään jo makuisampaa, kun oli saanut tekeytyä jääkaapissa yön yli. Halloumi oli ihanaa, kuten aina ja leivät myös oikein hyviä.

Olen aikamoinen torttendaaleneiden koristelija! Rahkaäijä siellä ihan tyytyväisenä, kun pääsi osingoille kokkaamatta itse mitään.

Ja sitten ne tortut! Mulla on erittäin intohimoinen suhde Runebergin torttuihin ja voin auliisti myöntää syöneeni niitä aika monta tässä muutaman viikon aikana. Rakastan sitä mantelista ja rommista makua ja mehevää koostumusta. Tortun pitää nimenomaan olla kostea ja mantelinen, ei mikään kuiva täytekakun pala. Me leipastiin meidän tortut muffinsivuokiin paremman puutteessa ja hyvin ne meni sielläkin. En ole ikinä ennen maistanut Runebergin tortun taikinaa ja morjesta, että se oli hyvää! Olisin voinut vaan lapioida taikinan suuhun kulhosta ja jättää tortut paistamatta. Kaikki taikina kuitenkin päätyi vuokiin ja uuniin. Innoissani siinä aloin jo koristelemaan niitä ja vasta sen jälkeen tajuttiin, että se kostutus tosiaan. Hyvin se meni sillain jälkikäteenkin!

Ah mikä kasa Ruuneperkkejä, kyllä meidän kelpas!

Tortut olivat superhyviä, siis parempia kuin monet kaupasta ostetut! Plussaa oli myös se, että sai itse laittaa hilloa ja sokerikuorrutusta niin paljon kuin kehtasi ja mehän kehdattiin. Runebergit olivat myös entistä parempia tänään, kun kostutut oli oikein levinnyt ja maku syventynyt. Maku olisi varmaan vieläkin parantunut, mutta sitähän en tiedä, koska kaikki Ruuneperkit on nyt jo mennyttä miestä.

Anni vähän lisäsi sokerikuorrutusta omiin leivoksiinsa. :D

Tässä vasta ensimmäinen satsi, myöhemmin uunista tuli vielä vähän lisää.

Tehtiin jäljelle jääneistä ruuista saaliinjako ja kehuttiin kilpaa illan makumatkan tuotoksia. Tämä oli kyllä kieltämättä yksi parhaista kokonaisuuksista. Joka kerta on jotakin hyvää syntynyt, mutta tässä oli lähes kaikki tosi maukasta ja onnistunutta. Nyt pohdinnassa onkin minne suuntautuu meidän viimeiset ruokareissut. Ehkä espanjalainen tapas-ilta tai Italian makuja? Vai pitäisikö suunnata katse Afrikkaan päin tai takaisin Aasian suunnalle? Maailma on ihania makuja täynnä!