Bodypukki - luukku 5

Ajattelin tänään vähän kertoilla tämän fit-pukin ruokavaliosta. Viimeiset 256 vuotta olen syönyt päivittäin kahden kilon kinkun, vadillisen lanttulaatikkoa, kaksi homejuustoa ja rasiallisen vihreitä kuulia. Joka aterialla. Sunnuntaisin vielä yhden Juhlapöydän konvehdit -rasian. (Panda lähettää niitä vuosittain Korvatunturille 6 miljoonaa rasiaa, mutta ei niitä kaikkia millään kehtaa viedä lahjaksi. Varsinkaan tänä jouluna, kun on tämmöinen vitness-puumi menossa koko kansalla.) Lisäksi lempiherkkuni on kylmä glögi sokerilla makeutettuna. Hammaslääkärini ei suostu enää edes katsomaan suuhuni, mutta mitä sen on väliä, kun tekareilla tässä on menty jo viime vuosisata.

Personal trainerini Joika Morottaja sai sepelvaltimotaudin vilkaitessaan ruokapäiväkirjaani, joten ruokavalioni meni rajusti uusiksi.
Morottaja ei viitsinyt pyytää rahaa ruokavaliosta tai treeniohjelmasta (ettei jää ilman lahjoja) joten voin huoletta pistää ne jakoon.
Aamupala: Kattilallinen riisipuuroa. Yksi manteli.
Lounas: 500 grammaa kinkkua. Kolme punajuurta.
Välipala: 500 grammaa kinkkua.
Illallinen: 500 grammaa kinkkua.Joululimppu.
Yöpala: 500 grammaa kinkkua.

Makeiset, leivonnaiset ja glögi on kiellettyjen listalla. Jälkimmäinen jopa terästämättömänä! Himoa kuitenkin vähän helpottaa se, että klikkailin itselleni Fätnesstukun kaupasta glögin makuista palautusjuomaa. Todellinen löytö! Tilailin samalla Tapoutin t-paidan treenipaidaksi, suurin koko oli XXXL, vaikka mahani olisi vaatinut vähintään viisi äksää. Eiköhän sekin paita istu, kuin hanska, kunhan joulukuntoni on valmis!

Kivet suuhun!

Tässä taloudessa on ollut tapana puhua hienoista hetkistä kivet suuhun -hetkinä. Multa meni jonkun aikaa hoksata, että keksin mitä kiviä Rahkaäijä tarkoittaa, mutta se ei nyt liity tähän. Tänään mulla oli meinaan semmonen kivet suuhun -mavesarja, ettei ole ennen nähty! Siis oikeesti, mulla on enää vain yksi kysymys. Mitä helvettiä juuri tapahtui?

Vähän Slayeria ennen vikaa sarjaa!

5/3/1 -treenikierto alkoi taas tällä viikolla alusta ja maanantaina oli jo hieno penkkitreeni ja tänään jumppailu jatkui maastavedon parissa. 5x77,5 kg, 5x90 kg ja 100 kilolla ihan vapaavalintainen toistomäärä, mutta vähintään viisi. Rahkaäijä vähän yllytti, niin montako tekee Rahkamuija?

Mää en melkein edes jaksa laskea noin moneen, mutta siinä 13. 13! Kolmetoista! Siis mitä ihmettä? Tokan vedon jälkeen menin ihan offline-tilaan ja vedin vaan ihan nollat taulussa, ajattelematta yhtään mitään ja koko ajan Rahkaäijä hoki, että tulee vielä  kaksi. Ja mikä ihmeellisintä, grippi pysyi ihan täydellisesti, perse tuntui loppuvan ekana. Mutta kaiken kaikkiaan aivan järjetön sarja!

Rahkaäijä meni aivan sykkyrälle mun megasarjasta, niin sen oli pakko kuvata vielä historialliset limput. 

Ja sitten päästäänkin siihen, että oliko tässä mitään järkeä? No ei varmasti! Mä en muutenkaan suosi maastavedossa pitkiä sarjoja, saatika tämmösillä jo vähän painavimmilla helistimillä. Jokainen voi omin silmin todeta videotallenteesta, että tekniikka on jo melko kaukana täydellisestä, vaikka mitään kovin pahaa kissanselkää ei ollutkaan. Kyllähän tossa väkisinkin selkä rasittuu aika tavalla, ja alaselkäpumppi on ihan taattu.  Korostan, että moiseen ei kannata pyrkiä, mieluiten painottaa puhtaita ja sarjoja. Se tuskin tuo treenin minkäänlaista lisäarvoa, että kahdeksan sijaan tekeekin kolmetoista toistoa. Ei siis tosiaankaan kuulu tapoihin moinen hölmöily, tämä oli vain kertaluontoinen kokeilu. Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon! Tämän saarnan jälkeen on kuitenkin sanottava, että olen salaa aika ylpeä.:D

Rahkalaskuri vuoden alusta: 569

Bodypukki -luukku 4

Aamulla kävin päiväpostikuormassa tulleita lahjatoiveita läpi. Lauri Hervannasta toivoi uutta moottoripyörää, Jare Henrik Lahdesta hyviä kelejä ensi elokuulle ja Tero Ilmajoelta haluaa taikakeihään, joka lentää 100 metriä. Pojat kai luulee, että meikäläinen on jonkinsortin hyvä haltiajakummi. Sen sijaan Marikalle Joensuuhun lähtee kontillinen neulontatarvikkeita, Heidille Skotlantiin vähän varusteita kotikuntosalille ja Jaanalle Pirkkalaan oikein komea tempokypärä.

Aamupäivän puuhasteluiden jälkeen olikin aika lähteä kohti Korvatunturin kylän ainoaa kuntosalia. Siellä jo valmentajani Joika Morottaja odotteli kärsimättömänä. Heti sain haukut, kun naamasta ei kuulemma nähnyt tähän astista dieettiä lainkaan.
Joika ei säälinyt vanhaa miestä yhtään, ja päivän epistola oli maastavetoa ja poron kantoa. 14 sarjaa tangon kiskontaa lattiasta teki tehtävänsä ja viimeisen sarjan jälkeen hoipuin penkille istumaan. Se oli vasta alkusoittoa, seuraavaksi Joika haki viereisestä talosta poron kintut köytettynä ja se selässä juoksin kuntosalin pihassa kolme varttia.

Tämä on kuulemma sitä west side barbell treininkiä, Korvatunturin itäpuolella pojilla on kuulemma täysin toiset metodit ja huhujen mukaan voisilmä puurossa.
Illalla kroonisesti kärttyinen joulumuori haastoi riitaa, että levytanko kiinnostaa nykyisin enemmän kuin oma vaimo. Kyllä se on niin, että tässä iässä yksi airoopinen treeni päivään on aivan riittävästi!

Bodypukki - luukku 3

Mäsäksihän se selkä meni. Lattialla selälläni maatessa googlettelin vähän vinkkejä selän vetreyttämiseen. Kyllä on ihmistytöillä nykyään hyvännäköisiä pyll... tarkoitan siis blogeja ja yhdestä tällaisesta bongasin ihmeitä tekevän pilatesrullan. Vuoden joululahjahiteistä vastaava tonttu osasi kertoa, että kaikki pilatesrullat oli jo pakattu odottamaan jakoa. Sinnehän ne joutuvat piikkimattojen ja leipäkoneiden kanssa samaan turhake-kaappiin ihmisten kotona, mutta minä tarvitsen sellaisen juuri nyt!
Haa, vanha viekas keksii keinot. Joulumuorin kaulin käyköön pilatesrullasta!

Valmentaja pisti juuri viestiä, että huomenna on maastaveto-päivä. Saa olla selkä silloin kunnossa. Nyt kun on kovasti tämmöiset persoonalliset rainerit muotia, kerron vähän omastanikin. Fatfarmin valmentapalvelu ei yllä näin pohjoiseen saakka, joten turvaudun oman kylän poikaan. Joika Morottaja on Lapin suurin ja vahvin mies, hän tappaa susia paljain käsin ja tekee pystypunnerrusta moottorikelkalla.
Minä olen Morottajan tuntenut jo ihan hänen lapsuudestaan asti. Kun muut 4-vuotiaat pojat toivoivat joulupukilta junaratoja ja pikkuautoja, Joika tahtoi Joe Weiderin nimikirjoituksen ja levytangon. Kymmenvuotiasta Joikaa pelättiin jo Rovaniemellä asti ja rippikouluiässä poika meni töihin heittelemään laittomia rajan ylittäjiä takaisin Neuvostoliittoon. Nykyisin Joika on yli 140 kiloisten voimanoston universumin ikuisuusmestari, kukaan ei ole innostunut haastamaan 185 kiloista ja 210 senttiä pitkää miestä voimamittelöihin.

Joika Morottaja, itä-Lapin suurin ja pelätyin mies.

Nyt tämä vanha pukki alkaa rullailemaan kaulimella (samalla peläten kärttyisän joulumuorin reaktiota) ja odottamaan jouludieetin ensimmäistä salitreeniä. Palataan asiaan!

Voi kuinka meillon hauskaa!

Lauantai oli kiireinen päivä, ensin piti rynnätä aamulla salille, sitten piti kantaa kortensa kekoon bruttokansantuotteen hyväksi ja illalla piti vielä pitää hauskaa. Huh huh, oli rankkaa! Onneksi on taas maanantai, niin saa levätä.
Rahkaväen residenssissä järjestettiin siis lauantaina Team TEHO Sportin pikkujoulut, tankkausharjoituksiakin tarvitaan nääs! Sitä varten tietenkin siivottiin noin viis päivää, että kehtasi ketään päästää asuntoon.
Pikkujouluväki olikin jo paikalla, kun saavuin töistä ja olikin aika kaivaa raclette-grilli kaapista. Mun puolesta sitä voisi syödä vaikka joka päivä, mutta verisuonet pyytäisivät jo armoa muutaman päivän jälkeen, kun juustossa ei ole rasvan määrän kanssa säästelty! Kuvat on taas kaikki kotoisin Jaanaban kamerasta.

Pilkkomishommia.

Osa tiimistä oli oikein panostanut ja laittanut asiaan kuuluvat hatutukset päähän ja se oli hieno homma!

Jokainen toi vähän jotakin syötävää grillattavaksi ja meillä olikin varsin kattava ja etenkin maittava kokoelma syötävää. Tomaattia, hillosipuleita, choricoa, paprikaa, minisuolakurkkuja, parman kinkkua, halloumia, ananasta... Jokaiselle löytyi varmasti mielestä naposteltavaa! Ja mikä tärkeintä, raclette-juustoa oli kokonainen kilo!

Hullut naiset Camilla ja Anni, toinen heiluu puukon kanssa ja toinen aikoo syödä rasian parman kinkkua.

Tämä on raclette-grilli. Grillaa ruokia grillitasolla, sulata juusto pannussa, heitä ruoka lautaselle ja kippaa juusto päälle. Ahmi.

Yksi rasia jäi jäljelle!

Ruoka oli hyvää ja sai suuren suosion yleisön keskuudessa. Ilta jatkui erinäisellä juomilla ja huvituksilla. Rahkaäijä kaivoi jostain laatikon pohjalta gyropallon ja jokaisen oli vähän pakko vetkuttaa sitä.

Juha testaa, kuinka vauhdikkaasti pallo pyörii.

Juomia on siinä monenlaista, mooneenlaista, tiptaptiptap...

Jaanallakin oli hieno tonttulakki! Ja mää olin varmaan hautajaisiin menossa, kun oli noin mustat vaatteet.

Lauri eli Rahkaäijä, Taro ja Vesa-Matti.

Illan hittipuheenaihe oli tietokoneet (kröööh, nukahdan...), mutta sen lisäksi keskustelua käytiin muun muassa triathlonista, voimanostosta, ensi kevään koitoksestamme Extreme Runista ja vaikka mistä. Lisäksi suurisuinen isäntämme eli Rahkaäijä lupasi juosta cooperin testissä 3 tonnia. Tässä kuvatodiste asiasta. Voimme palata tähän kuvaan sitten, kun porukalla lähdemme tempomaan cooperia.

Onks toi pikkurilli vielä puolikas?

Pikkujoulut eivät olisi mitään, jollei itse joulun odotetuin vieras poikkeaisi paikalle. Tonttukin piipahti nopeasti! Kukaan ei kylläkään saanut lahjoja, ollaan taidettu olla aika tuhmia.

Pukkihan on laihiksella, niin se joi vaan vettä.

Pukilla taitaa olla käsi siellä tontun takapuolen päällä, tsot tsot!

Pikkujoulut olivat oikein hyvät ja kivat, ja vieläkin tekee mieli raclette-safkaa. Mutta kuka pesisi grillin?

Tämän kuvan jälkeen on vähän työlästä väittää, että illan vahvin juomani oli light cola. :D Rahkaäijä taas on tainnut nähdä kummituksen.

Kaiken juuston ja muun haureuden jälkeen on kuitenkin hyvä palauttaa mieleen, että tämä ainakin joskus oli treeniblogi ja sanonkin nyt muutaman sanan talvipyöräilystä. Rahkaäijä vaihtoi eilen jäykkäperäiseen maastopyörääni nastarenkaat ja sen kunniaki päätin lähteä sotkemaan pyörällä töihin. VIRHE!
Olin täysin unohtanut, kuinka raskasta ja työlästä on ajaa kevyen liikenteen väylällä, josta ei ole aurattua lumia pois, mutta joku on jo ehtinyt talloa lumen möykkyiseksi. Plus että lumikelissä ajaminen on vähän hitaampaa, kuin kuivalla kelillä. Sekin oli unohtunut. Koko reilun 8 kilometrin matkan sadattelin kaikkia mahdollisia kirosanoja ja olin jo valmis heittämään pyörän hankeen ja hakemaan sen sieltä, kun lumet on sulanut. En uskonut pääseväni perille, mutta vihdoin sininen kuutio avautui eteeni ja sain hylätä pyörän. Olin aivan mäsänä tämän puolen tunnin maksimikestävyysharjoituksen jälkeen. Mutta mitä tästä opin? Tuskin mitään, mutta talvipyöräily on oikeesti ihanaa. Mutta sitä ei kuulu tehdä kevyen liikenteen väylällä. Vaan metsässä.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 564

Bodypukki - luukku 2

Ensimmäinen päivä joulukondis-dieettiä on takana. Muori tyrkytti joulutorttuja ja konvehteja joka aterialla ja vielä illallisella yritti uunilämmintä pipariakin tarjoilla, mutta kieltäydyin sinnikkäästi. Vähärasvaisella kinkulla ja punajuurella mentiin.
Kuulin nuorilta tontuilta, että Pakkotoisto.comista löytyy nykyään kaikki tarpeellinen tieto, minkä treenaamisesta tarvitsee. Toista se oli ennen, viereisen tunturin shaamani käski syömään poronkivesuutetta ja tanssimaan kahdeksan kertaa alasti savusaunan ympäri, sillä kuulemma läski lähtee.

Niinpä ostin heti vipit Pakkikselle (tai en minä mitään, ostanut, lupasin Mikelle pistää pukinkonttiin parit uudet objektiivit ja kuusi kiloa kreatiinia, niin sain ikuisen VIP-jäsenyyden) ja selailin sivustoa ja huomasin, että moni siellä suosii sellaista tapaa treenata, kuin HIIT. Ihan en pääsyt selvyyteen mistä on kyse, koska koko keskustelu käsitteli lähinnä sitä, saako salilla käyttää vetoremmejä tai lippistä. Sen kuitenkin ymmärsin, että lyhyt ja tehokas treeni polttaa läskiä. Ja sitä tässä joulu-ukossa riittää!
Niinpä hain varastosta reen, lastasin sen täyteen 50-kiloisia tonttuja ja lähdin käsivoimin vetämään. Kolme kertaa reki ylös Korvatunturin päälle, eiköhän tällä HIITillä hiki irtoa!

Jo ensimmäisen spurtin jälkeen tunsin pientä heikotusta ja kipua selässä, mutta ajattelin sen olevan mielen heikkoutta. Ei siellä Krimin sodassakaan mistään naurettavista säryistä piitattu! Hiki virtasi parran seassa, mutta lähdin toista kertaa kiipeämään kohti huippua reki perässä.Tonttulauma mylvi kannustuksia kuin synnyttävä poro ja painoin niiden voimalla eteenpäin. Melkein huipulle päästessä selässä tuntui siltä, kuin joku olisi kinkkuveitsellä tuikannut. Lyyhistyin maahan, vintti pimeni ja tontut kuulemma vierittivät meikäläisen mäkeä alas takaisin kotiin. Että semmoinen ensimmäinen treeni...

Menikö pukin projekti jo nyt pilalle? Se selviää seuraavassa osassa!

Bodypukki - luukku 1

Hou hou, nimeni on Joulupukki. Meikäläinen ei juuri liiemmin esittelyjä kaipaa, olen se punanuttuinen, valkopartainen ja paksu setä, joka poikkeaa pikaisesti jouluaattona kylään.
Niin, lihavahan minä olen. Lapset taputtelevat jättimäistä mahaani ja hoikat perheenisät myhäilevät vieressä tyytyväisenä, kun ei ole kannettavaa mahaa mukana. Eihän pukki voi siinä kuin nauraa, mutta silti se sielua kolhaisee. Kyllä sirkkusilmäisten äitienkin huomio vanhalle sedälle kelpaisi. Nuorena miehenä olin varsin sutjakka poika, penkistä nousi ison urosporon verran ja joulumuoriehdokkaita riitti. Vuosisadat, jatkuva keikkatyö ja ikuinen joulupöytä on tehnyt tehtävänsä. Korvatunturin työterveyslääkäri on jo heittänyt toivonsa kanssani (vaikka sanookin, että olen tervein 300-vuotias, jonka hän on tavannut), ei kuulemma enää ASLAK-kuntoutukset auta.

Vatsa on valtava, kyykkyyn ei pääse puuskuttamatta ja käsivarret on kuin poron kakkaa muovipussissa, kaikki lihas tiessään. Kaikenlaisia ryhdistäytymisyrityksiä tässä on nähty, mutta joka kerta pipari on maistunut ja treeni-into hiipunut.
Mutta nyt olen totaalisen kyllästynyt tähän kurjuuden multihuipentumaan ja muutoksen on tapahduttava nyt! Tänään alkaa 24 päivän projekti Joulukuntoon 2013! Joulupukki karistaa muutamat liikakilot ja ennen kaikkea saalistaa takaisin menneiden vuosien lihaksikkaan ja jäntevän kropan. Joulupukki goes bodypukki!

Kuinka käy Joulupukin 24 päivän kuntoprojektin? Se selviää joulukuun aikana tässä blogissa!