Minä olen tuomari!

Mulla on ollut uskomattoman tuottoisa työpäivä tänään. Aamulla käytiin hölisemässä jotain tosi sekavia Radio 957:n haastattelussa ja lopun aikaa oon lähinnä katellut voimanoston EM-kisoja ja kirjotellut ehkä kaksi sähköpostia ja pari laskua. Bruttokansantuote nousuun!

Sen sijaan eilen oli vuorossa riittoisaa hengenravintoa, koska olin Suomen Voimanostoliiton tuomarikoulutuksessa! Tampereella järjestettiin tuomarikoulutus ja -koe ja meidän seurasta huhuiltiin erityisesti naisia mukaan, koska naispuolisia tuomareita ei ole ollut jonoksi asti. Mä ilmottauduin mukaan vasta pari päivää ennen koulutusta, kun mietin, että ehdinkö valmistautumaan kokeeseen ollenkaan. Voimanostosäännöt oli entuudestaan tutut jo suurinpiirtein, mutta säännöistä on aika paljon yksityiskohtia, joita tuomarin tulee tietää. Mutta jos jossain olen hyvä, niin numeroiden ja yksityiskohtien muistamisessa, joten asia ei kovasti mua huolettanut.

Mulle naureskeltiin vähän, kun kyselin jo etukäteen, että miten pääsen kansainväliseksi tuomariksi, vaikka en ollut vielä edes koetta läpäissyt. :D Mutta hyvä pitää tavotteet mielessä alusta asti. Olen järkeillyt, että siihen on vielä reilut 12 vuotta, että pääsen kisaamaan masters-sarjoissa (yli 40 v.) ja ainakaan sitä ennen ei ole omilla tuloksissa asiaa kansainvälisiin arvokisoihin, jos sittenkään, joten tuomarina pääsisin sinne paljon varmemmin ja nopeammin. Toki ensin pitää olla kansallinen tuomari useamman vuoden, mutta onhan tässä aikaa!

Minä viiden vuoden päästä jakamassa oikeutta voimanoston MM-kisoissa. 

Mutta ensin tosiaan piti päästä läpi siitä ensimmäisestä tuomarikokeesta. Koulutuksessa käytiin samat asiat läpi, jotka olin jo sääntökirjasta lukenut ja sen jälkeen oli testin vuoro. Testi oli melko simppeli, kun oli lukenut säännöt ajatuksen kanssa läpi. Juuri kehuin itseäni kuinka muistan hyvin numerot, mutta varmaankin ainoa asia, jota en kokeessa osannut, oli polvisiteen sallittu maksimileveys (8 cm). Mutta moinen pikkuseikka oli mennyt kokonaan ohi, eikä valokuvamuistista kaivelemalla löytynyt mitään aiheesta. Yhdellä virheellä ei kuitenkaan ollut merkitystä ja pääsin testistä läpi ja Rahkamuijasta tuli Suomen voimanostoliiton kansallisen II-tason tuomari! Jee! II-tason tuomarius meinaa siis sitä, että saa tuomita nostajia jäsentenvälisissä (seuran omat) ja kansallisissa kilpailuissa, mutta ei SM-kisoissa.

Minä tuomaroimassa keskustorilla painimatseja ja liikenneruuhkia, kun tuomarius on noussut niin päähän. 

Kokeen läpäiseminen ei anna vielä käytännön tuomarointikokemusta, joten ensimmäinen kiirastuli on luvassa jo joulukuussa seuran joulukisoissa. Äääk! Tuomarina olemisessa on sentään se hyvä puoli, että ei tarvi mahtua painoluokkaan, mutta uskoisin, että muuten se on vähintään yhtä kuumottavaa kuin varsinainen kisaaminen. Ainakin ekalla kerralla!
Sen lisäksi, että pitää osata kattoa noin sataa eri asiaa suorituksessa, ihmettelen vähän sitä miten pystyn olemaan hiljaa tuomarina. Tuomarin ei ole sopivaa kommentoida kisan kulkua eikä varsinkaan huutaa kurkkua suorana "NOSTAAAA". :D Laitan ehkä ekaan kisaan jonkun teipin suun eteen, että osaan olla hiljaa.

Minä joulukuun kisoissa antamassa punaista valoa Rahkaäijälle, jonka takapuoli nousee koko ajan penkkikisassa. 

Mä oon vähän innoissaan, että pääsen tässä oppimaan taas jotain uutta voimanostosta ja katselemaan kisaa vähän eri näkökulmasta. Tosi jännää! Mutta nyt mä lähden tästä kuntosalille ja voin siellä tuomita elävien ja kuolleiden kyykkyjä!