31 päivää pyöräilyä putkeen!

Kuukauden pyöräilyhaaste on nyt taputeltu tai tarkemmin poljettu. Säännöt oli simppelit, 31 päivää putkeen pyöräilyä vähintään puoli tuntia päivässä. Mitä tästä jäi käteen?

Annetaan Rahkaäijän kertoa ensin:
"31 päivän haaste oli ehkä 28 päivän osalta aika helppo. Kelit olivat ihan kohtuulliset ja oli kiva pyöräillä. Pari päivää tuntui vähän väkinäisiltä, mutta niistä selvittiin.

Pyöräilyhaaste alkoi varsin lumisissa tunnelmissa. Postauksen kuvat ovat kuukauden varrelta.

Hommaa helpotti ja vaikeutti uuden sähkömaastopyörän ostaminen. Motivaatio nousi fillarin myötä, mutta tuli ajettua vähän liikaa ja liian kovaa, eikä runsas rautojen nostelu myöskään auttanut. Lisäksi vedin yhdet kunnon lipat fillarilla, jotka yhdistettynä vähän heikkoon palautumiseen aiheuttivat kevyen pyöräilykrapulan ja vähän joka paikka oli kipeänä. Pari kevyttä 30 min cyclolenkkiä kuitenkin riittivät tuosta palautumiseen ja loppuhaaste sujui mukavasti ilman mitään palautumisongelmia. 

Ehkä 30% lenkeistä tuli ajettua cyclolla, 30% läskipyörällä ja 40% sähkömaasturilla. Noista ajoista ehkä parhaiten tälläiseen jatkuvaan ajoon sopii läskipyöräily, jolla meno on parhaimmillaan vähän rauhallisemmissa vauhdeissa. Cyclossa on niin pitkät välitykset, että ylämäkiin tulee revittyä liikaa ja kun oma sähkömaasturini on käytännössä alamäkipyörä avustuksella, niin sillä tulee aina ajettua aika kovaa.

Kun tuohon jatkuvaan ajamiseen tottui ja löysi sen sopivan määrän pyöräilyä mitä kroppa sietää uskon, että tuo pyörittely auttaa palautumaan salitreeneistä ja ulkoilu myös piristää aina henkisestikkin. Aion jatkaa 5-6 lenkillä viikossa, eli aina kun ehtii ja keli suosii."

Entäpä mikä on Rahkamuijan mielipide tästä kuukauden ihmiskokeesta?

"Pyöräilyhaaste oli keino lähteä hakemaan pyöräilykuntoa laiskan talven jälkeen ja saada taas liikunta vakiinnetettua (lähes) jokapäiväiseksi harrastukseksi. Näiden tavotteiden kannalta haaste oli erittäin pätevä ja toimiva. Nyt tuntuu, että pyörän päällä on taas helppoa ja mukavaa ja kymmenen tuntia liikuntaa viikossa ei tunnu enää mitenkään utopistiselta tavoitteelta. 

Ensimmäiset kolme viikkoa pyöräilyhaasteesta hujahti epäillyttävän helposti, eikä ollut mitään ongelmia lähtee lenkille joka päivä. Neljännellä viikolla tuli ongelmat ja nimenomaan henkisellä puolella, kun muutamana päivänä oli aivan työn ja tuskan takana tarttua fillaria sarvista. Tähän vaikutti varmaan eniten vähän sateiset ja kylmät kelit ja tuntui jotenkin tosi väärältä pukea kesäkuussa samoja pyöräiluvaatteita, kuin marraskuussa. Näistä vaikeista päivistä pääsin yksinkertaisesti yli, että lähdin ajamaan ja sovin itseni kanssa tietyn lenkin, jonka poljen täyttääkseni puolen tunnin aikavaatimuksen. 

Välillä tällainen pakkopyöräily tuntui toisaalta äärimmäisen vapauttavalta, ei tarvinut painia sen kanssa, että lähdenkö ajamaan vesisateeseen vai en, koska vastaus on kyllä, huvitti tai ei. Yksi pyöräilyhaasteen haastavimmista päivistä oli pari viikkoa sitten, kun tultiin kotiin valmistujaisjuhlista yhdentoista aikaan illalla ja oli vielä varsin kylmä ja vähän märkä ilta. Kahteentoista mennessä päivän pyöräily oli kuitenkin kasassa. 

Mun pyöräilyhaaste meni niin, että poljin lenkeistä ehkä 60 % cyclocrossilla ja 40 % läskipyörällä ja yhden lenkin heitin Rahkaäijän sähköpyörällä. Maantiepyörää en jaksanut vielä kaivaa esiin, kun oli niin kylmiä kelejä, pian voisi! Suurimman osan lenkeistä ajoin yksin, koska Rahkaäijä oli jossain maailmanlopun sähköpyörälenkillä. (Väitänkin, että ukkeli ajoi lenkeistään ainakin 60 % sähköpyörällä, eikä nelkyt pinnaa, kuten tuossa aiemmin sanoi.) Osan lenkeistä ajoin Rahkaäijän kanssa, kaksi Niinan kanssa ja yhden Sarin kanssa. 

Kuten Rahkaäijäkin, meikäkin ajatteli jatkaa varsin aktiivista pyöräilyä. Joskus tulee noita päiviä, ettei millään ehtisi ja joskus on mielestäni iha OK jäädä kotiin vain siksi, ettei yhtään huvita, mutta luultavasti pyöräily jatkuu 5-6 päivänä viikossa. Myös mä olen kokenut, että salitreeneistä on palautunut paremmin, kun on polkaissut treenin jälkeen kevyen puolen tunnin lenkin. 

Suosittelen tätä pyöräilyhaastessa ihan kaikille, jotka haluaa saada lisää aktiivisuutta elämäänsä ja nauttia kesästä pyörän satulassa. Puoli tuntia päivässä kuukauden ajan on sellainen setti, että siihen pystyy oikeastaan kuka tahansa perusterve aikuinen. Eikä lenkkejä todellakaan tarvitse vetää hiki päässä keuhkot pihisten, vaan pyörällä voi polkea ihan rauhassakin. Ehdotan kuitenkin toteuttamaan tämän kesäkuukausina. Yhtenä iltana poljin kotiin kymmenen jälkeen ja aurinko oli laskemassa, niin funtsin, että tämä voisi olla aika erilainen kokemus marras-joulukuun pimeydessä."

Eli yhteenvetona voimme todeta, että pyöräilyhaaste oli menestys, vaikka aina lenkille lähteminen ei ollut helppoa. Hyvä me, hienosti vedetty!

Vielä loppuun ilouutinen, joka osoittaa, että ärhäkkä palaute on aina paikallaan. Viime postauksessa purnasin vaarallisesta liikennejärjestelystä, joka pakottaa pyöräilijät ja kävelijät ylittämään tien kaksi kertaa, koska toisella puolella tietä kevyenliikenteenväylällä on sulkuaidat TÄYSIN turhaan. Aidat on nyt poistettu!! Sain myös palautteeseeni vastauksen, ja aidat oli ilmeisesti siinä, koska paikalla alkaa heinäkuussa jotkut muutostyöt. Ihan tärkeää sulkea kevyenliikenteenväylä jo toukokuussa, jos työt alkaa heinäkuussa. Nää on näitä. Mutta pääasia on nyt, että typerä liikennejärjestely purettiin ja paikasta tuli ainakin hetkeksi turvallisempi pyöräilijöille ja kävelijöille. Jes!