2/3 uudenvuodenlupauksesta toteutettu!

Mahtipontisesti lupasin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä täällä blogissa, että luen 24 kirjaa vuoden aikana. Yleensä uudenvuodenlupaukset kuolee viimeistään helmikuun alussa, mutta tänään herättiin jo kesäkuiseen raekuuroon ja lukulupaus tai -haaste voi edelleen varsin hyvin!
 24 kirjaa vuodessa tarkottaisi toukokuun loppuun mennessä kymmentä luettua kirjaa, mutta olen aikataulua reilusti edellä ja tähän mennessä niteitä on kasaantunut 16 kappaletta. Kaksi kolmasosaa lupauksesta on siis jo valmiina.

Luettuja ja lukemattomia yläkerrassa lojuneita.

Varsinkin alkuvuodesta lukutahti oli hurja ja tammikuussa luin muistaakseni viisi kirjaa. Tässä alkuvuodesta on tullut reissattua melko paljon ja kirjat on ollut oivallista viihdykettä matkoilla. Kirjojen valinta ei ole noudattanut mitään erityistä logiikkaa, olen lainaillut niitä kavereiden hyllyistä ja kirjastosta ja lukenut vähän mitä käteen osuu ja mikä vaikuttaa kiinnostavalta.

Tässä tulee lista tähän mennessä kahlatuista opuksista! Olen listannut ne puhelimen muistiin ja kirjoittanut jokaisesta ihan pari sanaa, että vähän muistan, millainen kirja oli.

1.John Grisham: testamentti
Tämän luin lennolla Lanzaroteen ja lopun perillä. Kirjoitin muistiin hyvän ajatuksen, joka heräsi kirjan jälkeen:  Joillakin on jo kaikki, eikä mikään silti riitä ja joillain ei ole mitään, eikä ne tahdokaan mitään. Vähän erilainen Grisham.
2. Joe Nesbo: Lepakkomies
Tämän kirjan löysin meidän Lanzaroten villan kirjahyllystä, jossa oli kirjoja vähän kaikilla länsieurooppalaisilla kielillä. Tosi mainio! Hauska yhtäläisyys edelliseen kirjaan, molemmissa juoppo päähenkilö ja sivuaa alkuperäiskansan elämää ja oikeuksia.
3. John Grisham: Tunnustus
Kirja kuolemantuomion ympärillä. Tätä lukiessa mietin, että voiko samat ihmiset tosissaan vastustaa eutanasiaa ja kannattaa kuolemantuomiota, vaikka eutanasia ei tähän kirjaan varsinaisesti liittynytkään.
4. Tim Ferris: 4 tunnin työviikko
Mainitsinkin tämän kirjan mun yrittäjyyspostauksessa ja suosittelen kaikkien yrittäjien lukulistalle.
5. Laurie Breton: Sitovia todisteita
Aivan tolkuttoman tylsä, siis varmasti tämän kirjakasan huonoin. Aloitin tämän jo viime vuoden puolella, mutta loppuun saattaminen vei yli kuukauden.
6. Viveca Sten: Pinnan alla
Jos edellinen oli huonoin, tämä kuului parhaiden kolmen joukkoon. Luin tämän muistaakseni parin päivän aikana. Täytyykin muistaa etsiä kirjastosta lisää Steniä, kun seuraavan kerran haen kirjoja.
7. Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Varsin stressitön ja kevyt lukukokemus. Oikein kunnon suomalaista meininkiä, edes lottovoittaja ei ole tyytyväinen elämäänsä.
8. Antto Terras: Stockmann Yard -myymäläetsivän muistelmat
Hauska ja terävä, kunpa osaisin kirjoittaa yhtä nokkelaa kieltä!
9. Karin Slaughter: Triptyykki
Tämän nappasin mukaan naapurin Niinan hyllystä, kuten kaksi edellistäkin kirjaa ja tämä oli todellinen täysosuma. Paras dekkari tässä joukossa, jopa yksi parhaista jännäreistä, jonka olen koskaan lukenut ja voin sanoa, että luettuja dekkareita on monta! 
10. Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
Todella koskettava ja paljon kiinnostavampi kuin etukäteen odotin, teki vähän vihaiseksi.
11. Karin Slaughter: Sokaistu
Tosi hyvä, mutta ensin luulin, että tämä on kirjoitettu Triptyykin jälkeen ja ratsastaa sen hyvillä koukuilla, mutta itse asiassa tämä onkin kirjoitettu ennen Triptyykkiä, joten tämä taisi olla sen esikuva, eikä toisin päin.
12. Karin Slaughter: Yli rajan
 Ihan kiva, mutta ei yltänyt kahden ensimmäisen Slaughterin tasolle. Nimi on todellakin enne, koska tässä(kin) Teurastajan kirjassa porukkaa lakosi, kuin Mustan Surman aikaan konsanaan.
13. Eve Hietamies: Yösyöttö
 Tämän luin lentokoneessa matkalla Miamiin. Kaverini, jolla on lapsia, suositteli tätä hyvänä kirjana, mutta mielestäni tämä oli lähinnä masentava ja tehokasta ehkäisyvalistusta.
14. Jo Nesbo: Torakat
Nesbo, jonka luin Lanzarotella, on sarjan ensimmäinen kirja ja hyppäsin sen jälkeen suoraan tähän hyvin paljon myöhemmin kirjoitettuun. Huomasin tämän vasta kirjan lopetettuani, eli väärässä järjestyksessä lukeminen ei haitannut ainakaan tässä tapauksessa. Peruspureksittavaa, mutta ei Lepakkomiehen tasoa.
15. Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia.
Huono ja tylsä. Ostin tämän kirpparilta ja luulin hankkivani jonkun kivan novellikokelman, mutta kirjoitukset olivatkin mukahauskoja pakinoita ja kolumneja. Tätä en totuuden nimessä lukenut kokonaan, vaan tylsät pompin yli ja mielenkiintoiset kirjoitukset luin.
16. Lars Kepler: Hypnotisoija
Täyttä piinaa sivulta yksi lähtien. Piinalla tarkoitan kuristavaa jännitystä, joka oli välillä niin pahalla tasolla, että piti laittaa aina välillä kirja hetkeksi sivuun. Puhumattakaan siitä, että yöllä makasin valveilla ja kuuntelin, että tuleeko äänet kissoista vai jostakin muusta. Kuitenkin myöhemmin kirjassa oli pitkiä suvantokohtia, joilloin asiat ei erityisemmin edennyt. Vähän ylipitkä.

Alakerrassa lojuneita lukemattomia ja luettuja. Kesävuoren ilmeisesti luin viime vuoden puolella, kun se ei ollut tällä listalla. Taivaslaulun olen lukenut monta vuotta sitten, mutta silti se oli jostain syystä makuuhuoneen lattialla. Brown vaikuttaa niin tylsältä, että saattaa jäädä lukematta.

Olen tavallaan ihan tyytyväinen, että kuudestatoista kirjasta vain kymmenen on dekkareita, koska odotin etukäteen, että tuskin maltan lukea mitään muita. Dekkarit on siitä helppoja, että yhdeksän kymmenestä tempaa sen verran mukaansa, että kirja ei jää kesken. Eikä sen puoleen, tämän kirjahaasteen tarkoitus on vain pitää yllä tärkeää lukemisharrastusta, eikä sivistää itseään maailmanpoliittisia kriisejä käsittelevillä tietokirjoilla. Toki jos tulee mielenkiintoisen oloisia tietokirjoja vastaan, luen nekin. Erityisesti mua kiinnostaa lahkot ja muut huuhaaporukat ja kulttuurien erikoisuudet, joten jos tiedät tällaisia hyviä kirjoja, vinkkaa!

Tässä kuvassa kaksi paholaista, jotka ei koskaan tule päätökseen. Sain Nenäpäivän yo-lahjaksi ja aloitin sen silloin ja jätin kesken ja tässä keväällä ajattelin, että olin silloin vaan liian kypsymätön hienolle Finlandia-palkitulle teokselle. Jumitin kuitenkin täsmälleen samaan kohtaan kuin viimeksikin, joten olen varmaan edelleen liian kypsymätön. Tai sitten kirja on tylsä. Simone Weilin Juurtuminen on taas vähän liian fiksua luettavaa. Tulee tenttikirjat mieleen. Aarne Dahl taas on jokeri, jonka löysin juuri äsken hyllystäni. En tiedä yhtään mistä se on tullut.

Joskus ajattelin, että kirjoja ei voi jättää kesken, mutta kyllä ne voi. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoihin kirjoihin. Sitä paitsi, jos vuoden aikana pitää lukee kaksi kirjaa kuukaudessa, ei voi jäädä kovin pitkäksi aikaa jumiin huonoon kirjaan. Olen huomannutkin, että tämä lukuhaaste etenee parhaiten, kun koko ajan on mielenkiintoisia kirjoja jonossa. Jos ei ole, menee hyvää lukuaikaa hukkaan kun pohdiskelee, ettö koskahan ehtisi kirjastoon.

Tässä oli välitilinpäätös viiden kuukauden ja 16 kirjan jälkeen. Luulen, että lopullinen luettujen kirjojen määrä menee jonnekin 30 ja 40 väliin. Palataan asiaan jälleen vaikka vuoden lopussa ja katsotaan mikä on tilanne silloin!

Montako kirjaa sä oot lukenut tänä vuonna? Entä olisiko antaa hyviä kirjasuosituksia? Tai oletko lukenut jonkun näistä mun listan kirjoista ja mitä pidit siitä? Kerro!