Bodypukki - luukku 12

Joulukuntodieetti on nyt puolessa välissä. Rautaa on nöyryytetty, hikeä vuodatettu ja nälkää nähty. Kovaa hommaa tämä kondiksen rakentaminen. Mutta tuloksia on tullut! Ajattelin, että voisi olla motivoivaa julkaista vähän kehityskuvia kaiken kansan nähtäväksi. Ensimmäinen kuva on otettu marraskuun viimeisenä päivänä ja toinen tänään. Muori nappasi kuvat ja huvittui suuresti kuvaajanpestistään, malli ei kuulemma ollut kansikuvamateriaalia. Pyh ja pah, katsotaan vajaan kahden viikon päästä! Mutta tämä on tilanne tällä hetkellä.

Mitä mieltä on piltit siellä ruudun takana, miltä kehitys näyttää ja missä pitäisi vielä petrata jouluun mennessä?

Askarteleva mies

Ihan vakavasti meinasin, että tänä vuonna en ehdi tekemään joulukortteja, mutta ihan yhtäkkiä mieli muuttui ja ostin kymmenen korttipohjaa. En yhtään tiedä, pitäisikö kortteja olla enemmän tai vähemmän, mutta tänä vuonna kortti lähtee kymmeneen tuttuun osoitteeseen. Lähetän vaikka pääsiäiskortit niille, jotka jää nyt ilman.

Tiimarissa töissä ollessa mut valtasi aivan hullu askartelubuumi ja tein järjettömän määrän koruja, kortteja, muovailumassajuttuja, virkkauksia... Nykyisiin töihin sopisi hullu kokkausbuumi, mutta odottelen sitä vielä. Mutta vaikka myin kolme vuotta ääriviivatarroja, en edellenkään hiffaa, miten tekstitarrat saa korttiin suoraan. Siis oikeesti, en haluisi joulukortteihin mitään villisti kallellaan olevaa joulun toivotusta, mutta aina ne menee niin. Ajattelevat varmaan, että se kylläpä se nuori rouva on boheemi, kun on tekstikin laitettu noin railakkaasti vinossa.

Tekstitarra-arkissa oli vaihtoehdot "Hyvää joulua" ja "Iloista joulua". Muuten hyvä, mutta Iloista näyttää aivan siltä, että siinä lukisi Koista tai loista. Iloisen joulun toivotuksia ei taida kehdata lähettää millekään heikkonäkösille vanhuksille, etteivät luule, että toivotaan niille koiperhosia tai loisia joulun iloksi.
Kortit on nyt valmiina, mutta niiden kirjoittaminen, osoitteiden etsiminen ja postimerkkien ostaminen onkin jo aivan toinen voimanponnistus. Onneksi ykkösluokalla ehtii vielä ensi viikollakin. :D

Rahkamuijan värikäs treeninurkka

Mulla oli kunnianhimoinen  suunnitelma lähteä salille, kun Rahkaäijä lähti ennen seitsemää töihin. Käänsin silloin kuitenkin kylkeä ja salille pääsin vasta kymmenen aikaan. Taas kerran maastavetoa ja sen jälkeen tein kahvakuulan kanssa sumokyykkyjä. Pariin kuukauteen en ole tangon kanssa päässyt kyykkäilemään kipeän polven takia, mutta viime viikolla kyllästyin ja kokeilin tosi leveää sumokyykkyä. Se ei ainakaan muuttanut tilannetta yhtään pahemmaksi, joten sitä ajattelin tehdä niin kauan, kun jotain tapahtuu. Mielummin jotain positiivista.
Salilla on oli melko rauhallista, pelkkiä äijiä paikalla. Eiku hei, olinhan määkin siellä! Tämä oli vaan kehno aasinsilta uskomattoman kutkuttavaan kommenttiin, joka kilahti eilen maanantaisen postaukseen.

"Sussa ei oo kyllä enää mitään naisellista jäljellä, helvetin rumalta mieheltä näytät"

Ottamatta yhtään kantaa siihen, mitkä oli kommentoijan tarkoitusperät, riemastuin tosta kommentista aivan överisti.:D Olen aina sanonut Rahkaäijälle, että sitten olen saavuttanut jotain salitreenin saralla, kun joku on sitä mieltä, että olen liian lihaksikas. Ja tuosta kommentista olen lukevinani, että näin on nyt käynyt. Voitto! Oonhan mää nyt aikamoinen naruraaja, mutta olen otettu, jos jonkun mielestä lihaksia on jo niin, että ihan mieheltä näytän.

Treenin jälkeen yritin näyttää mahdollisimman äijältä.

Kunnon motivaatibuustauksen jälkeen jäin miettimään, että on naisen lokero on melkosen ahdas, kun ei yhtään saa lihaksiakaan olla. Edellisen kerran törmäsin tähän tiukkaan epänaiseuteen, kun mulla oli joitakin vuosia sitten irokeesi ja vaikka mitä jännää tukkaa. Joillekin oli todellinen kynnyskysymys, että naisella ei ollutkaan olkapäillä liehuvaa elovena-tukkaa, vaan joku inha puolikalju. Mulla on siis jo aiempaa kokemusta tämmösestä miehisestä elosta. 

2007

Mitähän siitäkin tulisi, jos mulla olisi yhtä aikaa nämä epänaiselliset lihakset ja toi kapinatukka? Joutuisin varmasti tämän tästä todistelemaan, että mikä peli sieltä housuista löytyy.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 580

Bodypukki - lukku 11

Hou hou hou! Alkuviikon laihdutusmasennuksesta on päästy yli ja nyt uudella innolla kasvisten ja raudan kimppuun. Pukille harva antaa paketteja, mutta tänään Kusti polki tänne syrjäkylälle asti ja toi jättimäisen laatikon. Olen nyt vähän näitä vitness-blogeja seuraillut ja ilmeisesti hyvän tavan mukaista on esitellä postipakettia sisältö, jos sieltä paljastuu lisäravinteita tai muuta asiaan liittyvää. Kyllä nyt varmasti kondisprojekti saadaan vietyä kunnialla loppuun, kun on asianmukaiset palautusjuomat, patukat ja uusi treenipaita. Kyllä nyt kelpaa!

Palautusjuomaa jo maistelin, piparin maku tulee hyvin esiin ja seassa on Aura-juustokönttejä. Suosittelen testaamaan!
Huomennahan on jo joulukunto-projektin puoliväli, silloin luvassa on kehityskuvia!

Bodypukki - luukku 10

Tässä on nyt noin 260 joulua kuunneltu samoja loilotuksia. Saisi se Katri Helenakin tehtailla muutamat uudet jouluhitit, ettei Maa- ja kotitalousnaisten pikkujouluissa tarvitsisi joka vuosi kuulla samaa Joulumaata korkealta ja kovaa hoilattuna. Viime yönä ei oikein uni tullut, kun jokaista lihasta särki ja eilen ahmitut Juhlapöydän konvehdit närästi pahemma kerran. Pistin vähän mobilaattia kankkuun, hörppäsin kaloritonta luumukeittoa ja istahdin työpöydän ääreen ja pistin muutamat joululaulut uusiksi. Jokainen voi itse muistella melodian, onnistunee helposti!

Kolmee yötää dieettiin on, laskin aivan itse eilen kun näin rasvat vyötärön.
Porkkanakin maistuu taas taas, kaloreista pihtaillaan,
kun paino hiljaa putoaa.
Iltasella penkkasin mä pitkän sarjan salillain,
kun löysin vanhan salikorttini.
Penkin ääreen nukahdin ja kadulle mut kannettiin,
kun unta näin; Nyt kondis tullut on!
Kolme yötä diettiin on, laskin aivan itse eilen,
kun näin ihrat pyllyssäin.
Bulkataan ja pumpataan, broilerikin jo sulaa saa,
kun kolme yötä enää on.

Hei krosvitti-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika.
Hei krosvitti-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika.
Hetken kestää wodi tää, sekin rankkaa ja hikistä.
Hei krosvitti-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika.

Kattila täynnä parsaa, hiphei!

Dieetti on taas, dieetti on taas,
kattilat täynnä parsaa.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen parsaa.
Dieetti on taas, Dieetti on taas,
voi, kuinka meill´ on hauskaa!
Laihiksel on, laihiksel on
 aamusta iltaan hauskaa.

Näitä kuulisin mielelläni, kun tulen aattona poikkeamaan!

Käpykakkua ja hupparia, me like!

Joulupukki on ollut viime aikoina niin ahkera kirjoittelemaan, että mä en ole saanut vuoroa ollenkaan, mutta nyt välillä jotain muuta Paint-oksennusten sekaan.

Rahkaäijä käy joka kauppareissulla vilkaisemassa, että onko leivoshyllyssä herkkuja ja ihan erityisesti käpykakkua tarjouksessa. Ja aina siellä odottaa pettymys. "Ei ollut käpykakku tarjouksessa." Joskus aiemmin syksyllä Rahkaäijä vannoi, että seuraavalla kerralla, kun käpykakku on alennettuun hintaan, se lähtee mukaan. Oli päivä mikä tahansa. Tänään poikettiin ruokaostoksilla ja taas Rahkaäijä eksyi leivoskylmäkaapille. Ja mikäs siellä odottikaan? Pieni ja söpö käpykakku 30 prosentin alennuksessa. Tämä oli varmasti joku suuri käpykakkujumalien johdatus, että juuri Annin nimipäivänä ruskea herkkuköntti oli alennuksessa.

Parasta ennen just tänään, mikä tuuri!

Tärkeintä on, että palassa on mahdollisimman paljon marsipaania!

Marsipaanihan on tunnetusti äärimmäisen anabolinen ruoka ja se meni varmasti rintalihaksiin, joita oli hyvä treenailla meidän kakkukestien jälkeen. Käpykakku ei kuitenkaan siivittänyt mihinkään huikeisiin ennätyspainoihin, mutta treeni oli aivan hyvää peruspuurtamista, penaa, selkää ja tumppuja. Meidän salilla HH Gymillä on aivan huippua käydä, kun kaikki morjestaa ja joka päivä siellä pyörii samat naamat, joiden kanssa voi heittää läppää treenin lomassa.

Valopää.

Mikä toi ilme taas on? Ei se hauis ihan noin pelottava ole.

Rahkaäijä, tuo nykyajan Agricola kehitteli viime viikolla uuden termin. Koska mulla on aina blogissa hauis- tai hanuriposeerauksia, en suinkaan ole mikään rinta-hauispelle, vaan perse-hauispelle! Muutkin treenibloggaajat saa lainata termiä aivan vapaasti. :D
Team TEHO Sportilla oli eilen juoksutreenit, mutta juuri silloin säntäilin vaan töissä edestakaisin. Jaanan blogista voi käydä tsekkaamassa sunnuntai-lenkin meiningit! Extreme Run -sponsorimme TEHO Sport oli heittänyt kunnon yllätyksen kehään. Luultiin saavamme t-paidat, mutta jokaiselle olikin varattu muhkea paketti, jossa oli huppari. Mää oon todellinen hupparimuija ja en voisi olla enempää iloinen uudesta sinisestä hupparista. Se on ihana! Ja melkein parasta siinä on vihreät pitkät narut! Olisin voinut vaikka ostaa moisen hupparin, mutta niitä ei kuulemma ainakaan vielä saa mistään.

Me lähdetään voitolla yöhön!

Naruista saa lisää tehoa!

 Ylihuomenna on viimeisen koulujutun palautus (alottaisko jo huomenna?) ja motivaatio on jo käytetty loppuun tältä vuodelta. Mutta ihan vähän vielä! Ensi viikolla on pakko karata salaiselle lemmenlomalle jonnekin edes yhdeksi yöksi, molemmat on painaneet niin hullulla tahdilla koko syksyn. Sitä ja tietenkin uutta FITbodyn numeroa odottelessa!

Mutta hei, kerro miten sulla menee! Onko käpykakku hyvää? Mikä on paras tarjouslöytö ruokakaupasta? Onko marsipaani hyvää? Myönnätkö olevasi perse-hauispelle? Edes vähän? Onko hupparit kivoja? Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 577

Bodypukki - luukku 9

Hauskaa nimipäivää kaikki Annit ja Annat ja muut tänään nimipäivää viettävät tyttöset!

Toisen kokonaisen laihdutusviikon piti alkaa jämäkällä hiihtolenkillä yhdessä valmentajani Joika Morottajan kanssa. Tarkoituksena oli käydä läpi tähänastista joulukunto-projektia ja polttaa samalla rasvaa Järviset jalkoihin kiinnitettyinä.
Olin niin tohkeissani eilen salin pojilta kuulemistani taikamanteleista, että otin asian heti ladulle päästessä puheeksi. Joika kuunteli hetken hiljaa selostustani rojuista, jotka kasvattavat lihasta ja penkkitulosta ja karjaisi sitten niin  kovaa, että kaikki karhut sadan kilometrin säteellä heräsivät talviuniltaan ja menettivät kuulonsa. Sitten Joika nappasi sukset jalastaan  ja katkaisi ne kuin tulitikut ja ryntäsi sen jälkeen läheisen männyn luokse ja kiskoi sen juurineen maasta ja heitti sen kymmenien metrien päähän.

Jotta tulisi varmasti selväksi, mitä mieltä Joika oli taikamanteleista, piti hän minulle kolmen vartin saarnan taikarojujen vaaroista. Lahjasäkit kuulemma surkastuvat, reki ei nouse enää yhtä vauhdikkaasti lentoon ja partakin saattaa pudota pois. Voi hyvät hyssykät mitä mömmöjä ne pojat olivat minulle tarjoamassa!
Joika lähti kotiin rauhoittumaan ja minä jäin hetkeksi istumaan juurilta revityn männyn päälle. Kylläpä nyt harmittaa! Luulin jo, että joulukondis on jo muutaman päivän päästä täällä.
Kotiin päästessä olin niin vihainen itselleni, että tempaisin lahjavarastosta kaksi rasiaa Juhlapöydän konvehteja ja heitin ne saman tien kohti mörisevää ääntä. Voi minua tyhmää vanhaa ukkoa, nyt harmittaa vielä enemmän! Miten tästä enää noustaan?

Bodypukki - luukku 8

Muori käänsi vain kylkeä, kun lähdin tänä aamuna salille. Viime kuukausina meillä on mennyt vähän huonosti ja kuilu on entisestään syventynyt viime päivinä, kun toinen on kiinnostunut vain pullan leipomisesta ja toinen painon putoamisesta. Kunhan joulukiireet helpottaa, täytyy lähteä yhdessä jonnekin lemmenlomalle.

Joulupukin tuvasta on vain kivenheitto Savukosken kylän kuntosalille, Korvatunturi Gymille. Sali on kyläläisten ylläpitämä ja siellä saa käydä jokainen, joka osaa käyttäytyä. Ja meillä päin on fiksua väkeä, ei varmasti moinen toimisi siellä etelässä. Sali on jättimäisessä kodassa, eikä ikkunoita ole, joten raudan kolistelu hoidetaan nuotion valossa.

Tänään oli penkkipäivä. Valmentajani Joika Morottaja tarkasti, että vuosikymmeniä vanha penkkitekniikkani on edelleen pätevä ja nyt vain  tankoa kohti kattoo. Tänään Joika ei päässyt mukaan treenin, koska hän on Tampereella voimanostokisoissa töissä. Joikan työnä on nostaa sarjojen välissä maastavetotankoa sen verran, että painot saadaan vaihdettua. Se ei kuitenkaan käy edes treenistä Joikalle, joka treenaa hauistakin lähes sadalla kilolla.

Aamusella salille oli eksynyt myös muitakin kunnon kohottajia. Toisella penkkipaikalla oli kolmen nuoren miehen porukka, jotka tunnistin Korvatunturin itäpuolen väeksi. Jättimäiset klopit penkkasivat parilla sadalla kilolla ja jatkuvasti jonkun omenapuhelimen ämyreistä kaikui yksi ja sama kappale. Löysin sen Youtubesta ja laitan tähän, että tiedätte mistä puhun.

Kappaleessa kovasti puhuttiin jostain rojusta ja ääneen naureskelin, että näin joulun alla moinen kulutuskriittisyys onkin ihan hyvä asia, kohta kaikilla on taas nurkat täynnä turhaa romua ja rojua. Eräs pojista korjasi, että kappaleessa puhutaan ihan toisista rojuista. Pojat kertoivat hakevat rajan takaa taikajauhoa, jolla penkkitulos kasvaa joka viikko, läski pysyy loitolla ja lihas kasvaa kohisten. Kovassa kunnossa pojat olivat kieltämättä!

Verrattiin hauista, vasemmalla Niilan käsi, oikealle minun.

Isoin kavereista, Niila, ehdotti että myös minun kannattaisi kokeilla taikamantelia aamupuuroon, joulukondis olisi kuulemma valmis jo ensi viikolla. Taika-aineista ei kuulemma ole lainkaan haittaa, päinvastoin ja pojat lupasivat toimittaa minulle muutaman ensimmäisen erän aivan ilmaiseksi, ja ne kuulemma riittäisivät juuri loppuvuodeksi. Tämä kuulostaa kyllä tosi hienolta jutulta, taidan heti huomenna pyytää Niilalta taika-aineet suoraan kotiin toimitettuna, mutta ensin taidan kysäistä Joikan mielipidettä! Kertokaa toki tekin, jos joku on kokeillut puurossa taikamantelia tai taikasokeria!