sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Lathi, Finland

Ihan meidän naapuriin (maalaisille kaikki kolmen kilometrin säteellä on "ihan naapurissa") avattiin tällä viikolla XXL Sports -kauppa ja kylillä liikkui juttuja legendaarisista tarjouksista ja jonoista. Varsinaiset avajaistarjoukset ei puhutellut meitä, mutta eilen alkoi uudet tarjoukset ja ne oli kuin tehty pyöräilevää Rahkaväkeä varten.
Laainaatko kynään, että voin ympyröidä tästä lehdestä kaiken mitä haluan? Kuin lelulehdestä lapsena. 
Meidän piti saada oma osamme jonotustunnelmasta ja menimme jonottamaan suljettujen ovien taakse jo puoli tuntia ennen avaamista. Se oli juuri oikea aika, koska lunastimme paikan jonon kärjestä ja pääsimme melkein ensimmäisinä sisään. Edukkaita pyöräilyhousuja ja talvipyöräilykenkiä oli yllinkyllin ja saimme omamme. Mikään ei lannista niin, kuin kylmä viima, joka käy pyöräillessä selkään tai kengät, joista käy tuuli sisään. Nyt on ne huolet poissa, koska mullon päheet henkselihousut ja laadukkaat talvikengät. Myös Rahkaäijä osti saman setin ja maksettiin kaikki kerralla kassalla, mutta matkalla kohti autoa aloimme laskeskella, että tässä oli nyt jotain liian halpaa ja kuittia tarkastaessa huomasimme, että toisia kenkiä ei ollut ollenkaan laskutettu. Eikun takaisin kauppaan! Myyjät oli helpottuneita ja hämmentyneitä, kun tultiin maksamaan kahdeksankympin kengät, mutta omatunto ei olisi ikimaailmassa kestänyt ajella maksamattomilla popoilla. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja XXL:ään täytyy mennä heti seuraavana palkkapäivänä uudelleen.
Nyt ei enää napa vilku, kun on henkselipöksyt!
Suoraan shoppailuilta lähdettiin kaahaam... eikun siis rauhallisesti ajelemaan (koska Lahdentiellä on kilometrin välein kamera) kohti Lahtea. Kaikki varmaan tietää mitä siellä tänä viikonloppuna tapahtuu, mutta kertauksen vuoksi kerrottakoon, että siellä järjestetään fitness-lajien SM-kilpailut ja Nordic Pro-ammattilaiskilpailut. Nordic Pro -liput tuli myyntiin joskus huhtikuussa ja me ostettiin liput välittömästi, koska kehonrakennukseen oli tulossa vaikka ketä kovia Olympia-ukkoja. Suurin osa Olympia-kisaajista kuitenkin peruutti tulonsa tässä viimeisten viikkojen aikana, mutta hyvillä mielillä lähdimme silti Lahteen.
Mestoille päästessä kiersimme messualueen, joka koostui lähinnä lisäravinnefirmojen kojuista, joissa oli niin paljon proteiinipatukkamaistiasia tarjolla, kuin vaan ikinä kehtasi syödä. Messuilla oli varsin mukavasti porukkaa, mutta kyllä sinne hyvin sekaan mahtui. Mä en muuten tiennyt, että maailmassa on niin paljon hiustenpidennyksiä ja Tapout-paitoja käyttäviä miehiä, mutta kaikkea sitä oppii, kun poistuu kotoa.
"Anna se muovikassi, niin kaadan tän tarjottimen sinne!"
Yhden näytteilleasettajan kojulla sai testata kuinka kauan pystyy roikkumaan tangossa. Luulin sen olevan helppokin nakki, mutta reilun minuutin jälkeen ote lipesi ihan auttamatta.
Me ollaan kesäkunnossa ympäri vuoden!
Voi hitsi, nyt jännittää, että mitä voitan Marko Savolaisen onnenpyörästä. Pipo tuli!
Proteiinipatukkamakutesti. "Jää suuhun pyörimään. Maistuu joulusuklaalta."
Kun oltiin puolessatoista tunnissa kierretty messualua noin seitsemäntuhatta kertaa ympäri, kaivoimme kylmälaukusta eväsrasiat ja istuimme rappusille syömään kanaa ja riis... Eikun hups, nyt muistankin väärin! Harkittiin Raxin ja pitserian välillä, mutta kävelymatkalla kohti Raxin herkkupöytiä osuikin vastaan aito turkkilaisten pitämä kreikkalainen ravintola. Buffet oli huokea ja oikein täyttävä, joten valinta meni nappiin!
Toim. huom. Lautasen halkaisija oli noin puoli metriä.
Ei kehdattu mennä mahat pullottaen ja housujen ylänappi auki heti takaisin fitnessmessuille, vaan jalkauduttiin hetkeksi Lahden kaduille. Kiivettiin jonkun tosi korkean mäen päälle (ei sen mäkihyppymäen) ja ihmeltiin isoa taloa mäen päällä, joka ilmeisesti oli kaupungintalo.
Kansalaiset, medborgare! Äänestäkää Rahkamuija Lahden kuningattareksi!
Mun pipossa on Supermassa Savolainen!
Rahkaäijä löysi puistosta ystäviä. Vähän olivat vaisuja kavereita.
Kun päästiin takaisin Messukeskukselle, siellä jo kiihkesti jonotettiin saliin, jossa alkaisi Pro-kisat vajaan puolentoista tunnin kuluttua. Kun salin ovet neljältä aukesivat, kaikki ryntäsivät sisään ottamaan hyviä paikkoja haltuun. Meillä oli taktiikka, että etäisyydestä voi vähän tinkiä, kunhan ollaan mahdollisimman keskellä. Sivulta on paha vertailla rivissä seisovia kisaajia. Saatiin kuitenkin oikein hyvät paikat kuudennesta rivistä keskeltä ja sieltä kelpasi tiirailla kisoja.


Nicole Wilkins, overall-voittaja ja aina tyylikäs herra KP Ourama, joka järjestää kisoja.
Mä en kauheesti tiedä noista naisten lajeista, eikä ne ole koskaan tuntunut erityisen läheisiltä itselle. Heti alkuun ollut Nicole Wilkins Fitness Championchip oli ihan kivaa katseltavaa ja erityisesti body fitnessa. Rahkaäijän kanssa veikkailtiin joka sarjasta voittajaa ja meidän arvaama typy oli aina lähes viimeisenä, että niin hyvin me tiedettiin! Moni sanoo, että fitness-kisoista saa aina ihan älyttömän motivaatiopiikin, mutta mun silmään fitness-kisaajat on vähän sellasia epätodellisia olentoja (=kukaan ei näytä siltä aina) ja oman tavotteet on vähän toisenlaiset, joten mulle ei tosiaan tullut mitään sellasta "pakko päästä tommoseen kondikseen ens kesäks" -juttua.
Pro-kisan lisäjuontajana oli kehonrakentaja Dennis James (raitapaita vasemmalla), jolla oli ihan hauskat läpät ja varsin muikeat ilmeet bikini-naisten ollessa lavalla. Pyllyt kiinnostaa!
Jos naisten lajit ei niin sytyttänyt, niin olin aivan uskomattoman liekeissä miesten kisan aikana. Mä halusin nähdä kisoissa kaksi äijää ja ne oli Roelly Winklaar ja Big Ramy. Iso Rami peruutti tulonsa, mutta onneksi "Rölli" tuli! Otsikon kirjoitusvirhekin liittyy olennaisesti Winklaariin. Generation Iron -dokumenttileffassa Rölli tulee Suomeen Nordic Pro -kisoihin ja elokuvassa Lahti on kirjoitettu Lathi. Siitä lähtien me ollaan Rahkaäijän kanssa aina puhuttu, että mennään Latheen katsomaan kisoja.
Curacaon pojalla Roellylla oli suunnilleen mun reiden paksuinen kyynärvarsi eli forkku.
Röllin lisäksi mukana oli Olympia-ukoista Steve Kuclo ja Johnnie Jackson. Ei niin kovin yllättäen nämä äijät muodostikin kisan kärkikolmikon. Mä tietysti kannustin Rölliä ja ainoa asia mistä en pitänyt, oli miehen vapaaohjelman jumputusmusiikki. Viiden kärki kutsuttiin poseeraamaan lavalle ja viimeisenä poseerauksena oli "pose down", joka meinaa vapaata yleisölle pullistelua, jota ei enää arvostella. Suuren luokan tyyliin äijät lähti lavalta yleisön sekaan ja mä pomppasin pystyyn ja ryysin heti keskeltä penkkiriviä käytävälle. Kuva oli saatava hinnalla millä hyvänsä! Siinä vaiheessa vielä oikeen kukaan ei ollut tohtinut lähestyä äijiä, kaikki otti vaan kuvia niistä. Mää kuitenkin menin heti morjestaan Johnnie Jacksonia ja otin sen kanssa hanskavertailun. En mää paljon hävinnyt. ;)
Mää ja Tsoni. Tsonilla oli vähän paremmat kisavärit. Tää kuva on nykyään meidän tietokoneen taustakuvana. :D
Sitten nappasin Rölliä käsivarresta kiinni ja mietin, että apua, mitä mää sanon sille! Salissa oli aika meteli ja huusin sen korvaan, että "I´m your big fan!" ja sitten otettiin parit kuvat. Ai, että mää oli tohkeissani! Kun pääsin paikalleni takas istumaan, kädet tärisi ja selasin näitä fanikuvia maanisesti läpi koko illan. Vielä illalla viimesenä ennen nukkumaanmenoakin sanoin, että vähän oli kivaa, kun sain Roellyn kans kuvan!
Moro moro, mitä äijä?
Me ollaan niin hyviä ystäviä, että voidaan vähän tällain kaulailla. Steve Kuclo, joka tuli kakkoseksi, kurkkii tuolta taustalta.
Nää oli ekat body-kisat, joita oltiin kattomassa ja peruutuksista huolimatta koin, että sain rahoilleni vastinetta. (Olisin voinut melkein maksaa sen 70 euroa tosta Röllin morjestamisesta. :D) En nyt tiedä, olinko niinkään katsomassa urheilulajia, enemmänkin hyvää showta. Se urheilu varmaan tapahtuu siellä ennen kisoja ja show vaan näyttää työn hedelmät.
Eväitä olis saanut olla enemmän mukana katsomossa ja neljä tuntia putkeen istuminen oli aika tiukka rypistys, mutta kerrankos sitä! Kaiken kaikkiaan päivä oli varsin hauska ja nyt mää ehkä vähän enemmän taas ymmärrän ihmisiä, jotka tekee erilaisia asioita, kun mää. Ja Roelly on paras!

P.S. Tiedän, että Leo(ko)-uutisia varmasti taas kaipaillaan, mutta ens postaukseen tulee!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Tiistain taidepläjäys

Jotkut pyörälenkit on sellasia, että niistä ei jää mitään mieleen ja seuraavalla viikolla ei edes muista pyöräilleensä. Sitten on niitä lenkkejä, joita muistellaan vielä kahdenkin vuoden päästä. Joko sen takia, että se oli aivan hirveää tai aivan ihanaa. Sunnuntaina oli sellainen hyvällä tavalla unohtumaton maastopyörälenkki. Molemmilla vapaapäivä, ulkona rapea ja aurinkoinen syyskeli ja ajaminen oli hauskaa ja vaivatonta. (Jännä juttu, mutta eilen kyykkääminen ei sitten ollutkaan vaivatonta...) Ajeltiin Kangasalle teitä pitkin ja Kangasalan keskustasta Vehoniemeen polkuja pitkin ja samoja jälkiä takaisin. Rahkaäijä varoitteli, että reissussa voi mennä pitkään ja neljä ja puoli tuntia kuluikin suurimmaksi osaksi pyörän päällä. Lenkin jälkeen piti vähän ponnistella, ettei nukahda saunaan ja palvaannu elävältä.
Jaa sitä on käyty pyöräilemässä Kaliforniassa Tyynen valtameren rannalla? Eiku hups, tää olikin Kangasalta!
Suuri ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja-lavastaja-leikkaajalahjakkuus Rahkaäijä teki lenkistä videon, jossa pääosassa on allekirjoittanut, Rahkaäijän oma ajo olisi kuulemma "pilannut leppoisan tunnelman". Sen sijaan editoi kuitenkin itsensä valkkaamaan pyörää alkuun, että kaikki varmasti huomaa läskipyöränkin olemassaolon. ;)

Ja sitten mun lempiaiheeseen, eli Paint-taiteiluun! Löysin Rahkaäijän työkoneesta Fresh Paint-ohjelman, joka on ilmeisesti olevinaan joku salonkikelpoinen versio tavallisesta Paintista. Pitihän sitä ihan vähän kokeilla.
Pitäisköhän noi kissat viedä lääkäriin, kun turkit näyttää kauheen huonokuntosilta? Meikä vois myös mennä parturiin.
Fresh Paintista puuttuu oikeastaan kaikki hienous mitä tavallisessa Paintissa on. Sillä ei saa kirjoitettua tekstejä, piirrettä valmiita muotoja, liitettyä osia valokuvista tai väritettyä "ämpärillä" alueita.  Kissakuvassa päät ja tekstit on ensin tehty tavallisella Paintilla.
Joo, ihan kun valokuva tulevan viikonlopun kisoista. Kuvassa voittaja.
Fresh Paintista saa ilmeisesti sitä enemmän irti, mitä enemmän osaa oikeastu piirtää ja mää olin varmaan syömässä, kun niitä taitoja jaettiin. Mielestäni on paljon hienompaa värittää ämpärillä koko äijä oranssiksi, kun tuhertaa jotain pastellijuttuja siihen. Paitsi, että Frash Paintissa on sellanen tuulettimen kuva, jota painamalla pinnan saa "kuivaksi". Kokonaisuudessaan aikamoista hienostelua, Isolla tussilla vaan!

Mutta nyt pitkästä aikaa kysymyspatteria! Mitä kuuluu? Mikä on syksyssä parasta? Ootko koskaan syönyt Vehoniemen munkkeja? Mikä on parasta taidetta? Jos olisit kehonrakentaja, niin minkä väriset pöksyt sulla olis? Fresh paint, jatkoon vai ei? Kerro, tämä on käsky!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Rahkabileet

Huomasin justiinsa, että eilen blogissa on mennyt puoli miljoonaa sivukatselua rikki. Se on aika monta klikkausta! 
Koska Rahkamuija koko kansan virallinen rahka-asiantuntija, myös Arla halusi ekspertin asiantuntevan arvion proteiinirahkoistaan. (Postaus siis sisältää tuotasijoittelua, jos et vielä arvannut.) No sehän käy ja eikun Prismaan koluamaan rahkahyllyjä. Arlan Protein-rahkat on ehkä eniten kuuluisia siitä, että Elastinen (tähän vähän teatraalista Vain elämää -itkeskelyä) on poseerannut rahkojen keulahahmona. Elastinen on kyllä varsin komea veikko, siitä ei mihinkään pääse! No entäs sitten ne itse rahkat?
No morjes, pöydällinen herkkuja!
Mä ja Rahkaäijä ollaan blogin historiassa vertailtu muuan muassa maapähkinävoiden ja salmiakkipastillien makuja, niin tälläkin kertaa mentiin makutestillä. Meidän lisäksi raatiin kuului ikiahne... eikun siis ihana rahkakissa Leoko, joka syö rahkasi, jos erehdyt kääntämään selkäsi. Yleensä kissoille ei suositella maitotuotteiden antamista, kun maha menee sekaisin, mutta suurin osa testin rahkoista oli laktoosittomia ja Leoko ei ilmeisesti ole kuullut tällaisista ravitsemussuosituksista. Se ei ole myös kuullut sitäkään, että kissojen ei tarvitse syödä aamupalaksi (myös) kaurapuuroa.
Jaahas, mistäs aloitetaan?
Nuuh, miltä tää tuoksuu?
Joo, haista sääkin.
Meillä oli testissä mukana neljä proteiinirahkaa, kolme proteiinijugurttia ja extrana kaksi jälkiruokasarjalaista. Lisäksi saatoin tuoda kotiin myös muutaman Castello-juuston, mutta mitäpä sitä menneistä puhumaan. Seuraavaksi voisin tehdä sellaisen makutestin, että syön Prisman koko juustohyllyn läpi.
Rahkoja testattiin pareittain ja voittajia vertailtiin keskenään, sama homma jugurteissa, joita oli kylläkin pariton määrä. Testi lähti käyntiin mustikka-puolukka-parilla
10 g proteiinia, 6 g hiilihydraattia per 100 g.
Mustikka oli ihan jees, ehkä vähän makea mun makuun, mutta puolukka räjäytti heti pankin! Se ei ollut liian makea ja siinä oli ehkä aavistus karpaloakin, raikkaan makuinen! Tästä parista siis puolukka jatkoon.
Seuraava pari uunista, eikun siis purkista ulos!
Vedelma-ruusumarjassa samat tatsit kuin aiemmissa, maustamattomassa 10 g proteiinia, 4 g hiilihydraattia.
Tässä on mukavan nuoltava koostumus!
Näistä kahdesta ensimmäisenä maistettiin vadelma-ruusunmarjaa, joka ilmeisesti jälkimmäisen marjan vuoksi toi tunnelma Piltti-soseen makumaailmasta. Toisena kitoihin lusikoitiin maustamatonta mallia. Mä en yleensä harrasta rahkan syömistä maustamattomana, mutta tätä voisin hädän tullen syödä ilman pakastemarjalisää, yleensä raaka rahka vääntää naaman irveeseen, mutta ei tämä. Näistä kahdesta jatkoon meni maustamaton, ruusunmarja oli ehkä hieman liian eksoottinen konservatiivisten rahkatuomareiden makuun. 
Maustamattomalla ei kuitenkaan ollut mitään saumaa puolukkarahkaa vastaan ja proteiinirahkasarjan voittajaksi kruunaattiin pirteä puolukka!
Proteiinia 8 g ja 7,5 g hiilihydraattia per 100 g.
Mulla on jugurtteihin sellanen suhtautuminen, että ne on kohtuullisen turhaa ruokaa. Ravintoarvollisesti melkein samat statsit kuin jäätelössä, mutta mielummin mää jäätelö syön, kuin jugurttia. Sen takia mua onkin kiinnostanut maistaa näitä protskujugurtteja, jotka hakkaa tavallisen jäätelön makromittelössä. (Ei puhuta siitä proteiinijäätelöstä nyt mitään, olin kylläkin aikaani edellä ja kirjotin prodejätkistä jo yli vuosi sitten.)
Proteiinia 8,5 g ja hiilihydraattia 4,5 g.
En ole erityisen perso vaniljalle, joten karhunvatukka-vanilja ei erityisesti säväyttänyt, mutta mango-ananas sai mut heti puolelleen, kun purkin kannen avatessa sieltä tuli ihana mangomelonijäätelön tuoksu. Myös todella hedelmäinen maku muistutti sitä kovasti ja voisin kuvitella, että palkkariksi syön mielummin tällaisen jugurtin kun sen mangomelonituutin. Maustamaton jugurtti maistui ihan maustamattomalta jugurtilta ja oikeuksiinsa se pääsee luultavasti vasta sitten, kun heitän vähän mustikoita ja baanania sinne sekaan. Jugurttisarjan ylivoimainen voittaja on siis ihana mango-ananas!
Hyvä sääntö elämässä on, että jälkiruuista ei kannata katsoa makroja.
Kun pääruoka oli ikään kuin syöty, päästiin testin mustiin hevosiin, eli piparkakkurahkaan ja lisäaineettomaan Auringon hedelmät -rahkaan. Näitä ei oikein voi verrata proteiinirahkoihin, koska toiset ovat selkeää välipalamatskua ja toiset enemmänkin jälkiruokaosastoa. Auringon hedelmät oli raikas ja hyvänmakuinen ja siinä oli kivoja sattumia, mutta mites tämä piparirahka? Todella makeaa ja ah, niin ihanan jouluista! 
Kumman mää nyt eka nuolisin puhtaaksi?
Koko pää vaan purkkiin!
Koska mulla nyt sopivasti sattui olemaan käsillä homejuustoa, niin en vaan voinut olla testaamatta homejuusto+piparirahka-komboa. Nyt siellä kotikatsomoissa yökitään, että hyi olkoon, mutta voin kertoa, että se oli todellinen makujen sinfonia.
Näky, joka saa aina hyvälle tuulelle. Lautasellinen juustoja!
Suolainen castello ja makea raha mätsäsi niin hyvin yhteen, että jopa Rahkaäijä myönsi niiden olevan loistavat yhdessä. Nyt vaan mietin, että missä voisin nämä kaksi yhdistää, tai ei kai siinä ole mitään väärää vetää molempia lusikalla yhtä aikaa.
Toisessa lusikassa homejuustoa, toisessa rahkaa, pyhän liiton ainekset.
Kaikkia on maistettu! Nyt suurin osa on jo syöty.
Kriittisten rahkatuomarien yhteenveto on, että maustetuissa rahkoissa vetoaa raikkaus ja hillitty makeus ja jugurtti ei olekaan nykyään enää täysin turhaa ruokaa. Lisäksi muistuttaisimme, että jouluun on alle kolme kuukautta, joten nyt on jo täysin perusteltua hakea kaupasta pipari(rahka)a ja homejuustoa. Lisäksi tuomariston jäsen Leoko toivoo mahdollisimman paljon huolimatonta rahkapurkkien ravistelua, että kansissa olisi runsaasti nuoltavaa.
Jos joku keräilee rahkapurkin kansia, voin lainata Leokoa tiskikoneeksi.
Tänä aamuna vedettiin rahkan jämiä aamupalaksi ennen kuin lähdettiin pienelle ruskaretkelle maastopyörillä. Mutta siitä lisää myöhemmin kunhan Rahkaäijä saa editoitua 4,5 tunnin reissun videomateriaalin pyöräilyvideoksi. Mukavaa ja rahkaisaa sunnuntain jatkoa!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Pitää olla pikkasen pläski!

Suunnilleen niin kauan kun muistan, Rahkaäijä on halunnut fat biken, eli tuttavallisemmin läskipyörän. Tänä syksynä paksupyöräkuume lähti täysin käsistä ja Rahkaäijä kyttäsi Fillaritorin käytettyjen pyörien ilmoituksia melkein yötä päivää. Lauantaina Rahkaäijä soitti mulle töihin ja ilmoitti, että huomenna lähdetään hakemaan läski Seinäjoelta! Mut on aina helppo huijata lähtemään etelä-Pohjanmaalle päin, koska Jalasjärven kohdalla on yksi pakollinen pysähtymispaikka eli Juustoportti.
"Hups, söin kaikki maistiaiset!"
Mä en ollut erityisesti syttynyt tästä paksupyöräjutusta aiemmin, vaikka sellasta olen nopeasti testannutkin, mutta heti kun näin tämän pyörän, olin ihan mennyt naista. Se on vaan niin kaunis ja hurja monsteri! Pyörästä tuli kaupat ja tinkiäkään ei kehdannut, koska pyörää jonotti viisi muuta mahdollista ostajaa. Paksukainen autoon ja sitten turbo punaisena hehkuen kotiin, koska anopit oli tulossa kylään!
White 2Fat Pro eli Lumikki.

Renkaissa ei ole tllä hetkellä ollenkaan sisäkumeja, koska edellinen omistaja heitti ne tarpeettomana pois. Painoa säästyi 1,2 kiloa. 
 Lyhyesti kerrottuna fat biken koko hauskuus on sen paksuissa (tässä tapauksessa) renkaissa, jotka tekevät lumessa, pehmeässä hiekassa ja muissa upottavissa maastoissa ajamisen helpoksi. Juuri talvikelejä varten tämä meille hommattiinkin ja nyt toivomme pitkää ja runsaslumista talvea.
White on XXL Sportin pyörä, mutta tätä mallia ei ilmeisesti enää tänä vuonna ole sieltä saatavissa.
Maanantai-iltana lähdettiin testilenkille, Rahkaäijä otti uuden Lumikin ja mä täpärin. Lumikki on runkokooltaan 17" ja meillä on Rahkaäijän kanssa pituuseroa seitsemän senttiä, joten satulan korkeutta säätämällä molemmat pystyy sillä ajamaan. Rahkaäijä kylläkin vaihtoi vakiona tulleen lyhyen stemmin pidempään, joten vähän saan kurkotella ohjaustangolle. Rahkaäijä sai ajella pyörällänsä ensimmäiset pari kilometriä ja sen jälkeen meikä ryöstin sen ajoon.
Viime hetken säädöt, että eka lenkki varmasti onnistuu!
Väistäkää, alla kuolee!

Voi sillä keuliakin!
Ja ennen ajamattomana pidetty mäkikin on helppo nousta.
Samoihin maastoihin mentiin, kuin täysjuostopyörilläkin ja vaikka Lumikissa ei ole joustoa lainkaan, se toimi varsin hyvin metsässä. Kun on tottunut täpärin tarjoamaan "lepotuolimaiseen" mukavuuteen, tuntuu metsän kivet ja kannot jonkin verran epämukavalta, koska iso rengas ei kuitenkaan ime kaikkea epätasaisuutta. Samoin kun vauhti kasvaa, alkaa pyörä pompottaa kuin kumipallo epätasaisella alustalla. Helpohkoilla poluilla pläski meni kuitenkin tosi mukavasti ja oli yllättävän kevyt polkea. Jos tykkään pyörän ulkonäöstä, melkein rakastan sillä ajamista. Läskipyörällä ei ole kiire minnekään, vaan meno on leppoisaa ja hauskaa!
Taidan omia tän itelleni kokonaan!
Kuvittele tähän kuvaan lumi maahan, niin sitten on täydellinen paksupyöräkeli!

Ajo-ominaisuudet hiekalla 5/5!

Ups, mulla ei oo traktorikorttia, saanki silti ajaa tällä?
Pyörän omistussuhde menee sillä tavalla, että Rahkaäijä omistaa muun pyörän ja meikä polkimet. Eli mää saan ajaa sillä aina, kun Rahkaäijä ei aja. Ja jos tulee kinaa, niin voin vaan ottaa polkimet pois!
Polkimet käytiin ostamassa meidän vakiopyöräkaupasta eli Nippelistä Kaukajärveltä. (Nippelissä on muuten yksi Moonlander-läskipyörä todella hyvään hintaan odottamassa ostajaansa, ihan vaan vink vink. :D) Kävi taas perinteiset nippelit. Sillä välin, kun Rahkaäijä valkkaili polkimia, mää harhauduin katselemaan kaupunkipyöriä. Tästä noin kahden minuutin kuluttua oltiin tekemässä jo ostopapereita Tunturin Poni-pyörästä. Ehkä nopein ja erikoisin heräteostos ikinä! Myin kickbiken hyvään kotiin kesällä ja halusin sen tilalle jonkun letkeän pyörän, jolla voin käydä Lidlissä ja yliopistolla. Poni oli juuri sitä ja vielä niin rahkamuijamaisen värinen kun olla ja voi!

Tein kyllä erittäin hyvin diilin, sain tosi edukkaaseen hintaan (tinkasin vielä 9 euroa) laadukkaan käyttöpyörän, joka sopii tarpeisiini. Pyörää ostaessa on syytä muistaa, että voi saada kolmesta tärkeimmästä kriteeristä aina vain kaksi. Kriteerit ovat kevyt, kestävä ja halpa ja tämä on kahta viimeksi mainittua.
Mulla on nyt paha ongelma. Millä värillä alan tuunaaman Ponia? Yhdet punaiset polkimet löytyisi jo valmiina. Vai sittenkin violettia? Vai kaikki överivihreäksi? Mutta yhden asian tiedän. Hymyilin eilen koko ajan, kun ajoin Ponilla!