Viikko vielä!

Enää viikko vuoden ensimmäisiin voimanostokisoihini! Joskus heinäkuussa katselin kisakalenteria sillä silmällä ja huomasin, että lokakuun puolivälissä Porissa voisi olla hyvä hetki nostella. Silloin tietysti tuntui, että siihen on niin pitkä aika, että autotkin jo varmaan lentää siihen mennessä. Kolme kuukautta kului aivan silmänräpäyksessä ja nähtävästi joudun kuitenkin siirtymään kisapaikalle ihan renkaillaan maantietä etenevällä Volkkarilla.

Tänään kävin tekemässä vikan maastavedon ennen kisoja.

Olen superiloinen, että sain reenit rullaamaan kesällä ja niistä ehti tulla taas kiinteä osa elämää ja itsestäänselvä rutiini. Me ollaan tehty elokuisen loman jälkeen töitä kun pienet oravat (ei oravat edes tee töitä?!) ja aika monta kertaa olisi varmaan jäänyt menemättä salilla, jollei olisi aivan päivänselvä asia, että tiistai, torstai ja la+su on treenipäiviä, eikä niistä luisteta. Kisojen jälkeen työtahti ei ainakaan helpota, päinvastoin kierrokset sen kun lisääntyy, joten pitää huolehtia siitä, että säännöllinen ja tuloksia tuottava jumppailu jatkuu.

Rahkaäijän jumppailut tuotti tänään vain sellaista tulosta, että käsipaino hajosi kesken sarjan. Onneksi ei pudonnut varpaille! (Rahkaäijä muuten edelleen arpoo osallistumistaan kisoihin. Meillähän oli pieni keskinäinen kisa tässä menossa, että saan luovutusvoiton heti kättelyssä, jos ukkeli ei osallistu.)

Kisoja ajatellen ensi viikolla on kaksi pientä haastetta. Ensimmäinen ja ehkä olennaisempi on noin puolentoista kilon ylimääräinen paino sarjaan nähden. Noin pienen painomäärän vetäminen alaspäin ei kuitenkaan ole mikään ongelma, eikä aja meikäläistä fyysisesti ihmisraunioksi. Henkinen ihmisraunioisuus vältetään, kunhan vaan luotan siihen, että paino kyllä lähtee, enkä ressaa liikaa. Nyt joku siellä miettii, että miksi ei voi sitten nostaa ylemmässä painoluokassa ja mitä järkeä tossa on? Olen kisannut suurimman osan kisoistani 63 kiloisten sarjassa ja nytkin haluan siihen painoluokkaan, että tulokset ovat vertailukelpoiset aiempiin tuloksiin nähden. Seuraava sarja on 72 kiloset ja siihen olen ihan liian kevyt. Muutaman kerran olen miettinyt, että pitäisikö vaihtaa seuraavaan painoluokkaan, mutta kun paino on aika luontaisesti koko ajan jossain 64 ja 66 kilon välillä, on kuuskolmonen ihan hyvä sarja mulle. Voimanostossa on myös varsin yleistä, että treenikaudella ollaan muutaman kilon painavampia, kuin kisassa, koska paino on voimaa ja ylipaino ylivoimaa!

Suojalasimuija tässä moro!

Viikon toinen haaste on pari päivää Helsingissä messuilla. Päivät tulee olemaan aika pitkiä ja omalla tavallaan myös raskaita, kun jatkuvasti pitää olla tietynlainen messu-moodi päällä, eli hymy naamalla ja valmius puhua noin sadan eri ihmisen kanssa, jotka tulee jutulle. Tietysti ruokarytmi on myös vähän eri kuin kotona ja vikojen treenien tekemiseen pitää löytää joku paikka. Mutta nämä on siis vain järjestely- ja asennekysymyksiä. Ihan hyvin viikko varmasti tulee menemään ja loppuviikko ollaankin jo kotona.

Tehtiin poikien kanssa ahkerasti töitä tällä viikolla. Ne ottaa talteen kaiken lämmön, mitä läppäristä lähtee!

Tällä hetkellä mulla on ihan hyvä fiilis kisasta. Alkuviikosta iski hirveä kauhu, että kisat tulee liian pian, enkä varmasti saa mitään ylös. Sain kauhukohtaukset pois vanhalla kunnon kikalla, eli luin vanhoja kisapostauksiani täältä blogista ja katselin videoita kisanostoistani. Oon mä ennenkin selvinnyt aivan hyvin! Ei syytä paniikkiin.

Näin tällä viikolla hylättyjen liikennemerkkien hautausmaan. Jotenkin puhutteleva näky!

Näillä eväillä siis lähden kohti ensi viikkoa ja lauantain kisaa. Katsotaan ehdinkö pistää jotakin postausta ennen sitä ulos, mutta viimeistään kisaraportin parissa tavataan!