Viime viikonlopusta on jo melkein sata vuotta, mutta kerronpa siitä silti. Olin niin itseeni tyytyväinen, kun keksin tuon otsikon, joten en voi olla kirjoittamatta tätä postausta.
Viikonlopun tuskallinen osuus tapahtui perjantaina Helsingissä Suvilahdessa, jossa tuhannet ihmiset olivat heiluttamassa tukkaansa hevin tahtaan Tuska-festivaaleilla. Me laitettiin Tuskan pressipassit hakuun jo keväällä ja taas kerran tärppäsi.
Valetoimittaja tässä terve!
Viimeksi me oltiin tanssahtelemassa Tuskassa kesällä 2012, mutta tästä ei ole olemassa blogipostausta, koska Rahkamuija perustettiin vasta kolmisen viikkoa festarireissun jälkeen. Nyt heti perään 2017 mentiin taas. Koko viikon perjantaiksi luvattiin sadetta taivaan täydeltä, mutta keli
oli lopulta aivan hyvä, eikä tainnut sataa pisaraakaan mitään märkää. Ei edes lokin kakkaa, vaikka lokkeja oli alueella hullu määrä!
Festaripäivä alkoi pressikierroksella, jossa Tuskan toimari esitteli mitä kaikkea festivaaleilla on tarjolla ja ensimmäisenä me päästiin käymään päälavalla keikan aikana. Mitäää!? Kyllä. Brother Firetribe luritteli lavalla, niin pressiporukka hiippaili lavan sivuun seuraamaan keikkaa ja yleisömerta hetkeksi aikaa. Huikea kokemus!
Mä oon niin monilla festareilla ja keikoilla pyörinyt vuosien aikana, että tuntui jotenkin tosi hienolta päästä ison festarin päälavalle keikan aikana. Wau!
Muuten me seikkailtiin alueella, käytiin kuuntelemassa bändejä ja hengailtiin vippialueella. Pressipassilla pääsi vippialueella ja siitä oli aito festarikokemus aika kaukana, kun pääsi vesivessoihin ja hiljaiseen ravintolaan vetämään henkeä. Päivällä ei ollut mitään pakko nähdä -bändejä, mutta mä olin seuraamassa Ratfacen keikan, Insomniumia ja Siucidal Tencenciesia tsekkailtiin myös. Kyllä se on vaan hieno kuunnella livenä jytäkkää musiikkia!
Näytin ihan joltain hiphopparilta tuolla, mutta kukaan ei tullut vetämään turpaan.
Perjantain odotetuin spektaakkeli oli Sabaton, jonka keikkaa olin odottanut siitä asti, kuin tieto pressipasseista tuli. Ennen Sabatonia paikalle pyyhkäisi myös Sari, joka oli tullut katsomaan Devin Townsendia Tuskaan. Nostatettiin yhdessä Sabaton-odotusta jo viikko ennen Tuskaa Ratareidessä, jossa hoilattiin Gott mit unsia autossa, pyörän päällä, radalla, yöllä ja päivällä ja vähän joka käänteessä.
Noi mun aurinkolasit oli tosi tärkeet yhdentoista aikaan illalla, mutta Sabatonin keikan paukut ja pommit oli niin hulluja, ettei niistä haittaakaan ollut.
Viimein koko päivän odotus palkittiin, kun Sabaton kiipesi lauteille puoli yhdentoista aikaan. Heti keikan kärkeen tuli pari vähän tylsempää biisiä, mutta siitä tunnelma lähti kiihkeään nousuun. Vihdoin se Gott mit uns lähti myös soimaan ja me bailattiin villisti Sarin kanssa. Muita mun suosikkikappaleita oli mukana esimerkiksi Soldier of 3 armies ja Swedish Pagans. Mun virallinen kyykkybiisi Into the fire ei valitettavasti ollut mukana settilistalla.
Tultiin reilusti ennen keikkaa lavan läheisyyteen, niin saatiin hyvät paikat.
Sabatonin keikan jälkeen lähdettiin ajelemaan kotiin. Meillä olisi ollut mahdollisuus osallistua Tuskaan koko viikonlopun, mutta oltiin aika väsyneitä viikosta ja lauantaina ja sunnuntaina oli vain "ihan kivoja" bändejä. Kuvailtiin Tuskasta myös videota Beyond the Press -kanavalle ja se löytyy tuosta alta. Kun kaikki varmasti ihmettelee, että kuka editointivelho on leikannut tämän taivaallisen taidepläjäyksen kokonaisuuden, niin voin paljastaa vastauksen. Se olin minä. Meni vaan joku 8 tuntia yhteensä.
Lauantaina olo oli yllättävän pirteä, vaikka tultiin kotiin vasta puoli kolmen aikaan yöllä. Täynnä hevimetalli-virtaa päätettiin lähteä Sappeeseen ajamaan alamäkeä, kun on kerran kausikortti ja kaikki. (Sabaton ja Sappee kuulostaa muuten melko samalta, tuli vaan mieleen.) Mulla on aina sama juttu alamäen ajamisen kanssa joka alkukesä. Ensimmäisen kerran lähteminen on tosi vaikeaa ja ajattelen, että en kyllä yhtään osaa ajaa ja kaikki helpot vauvojen mäetkin on liian vaikeita mulle. Tällä kertaa motivaatiota latisti myös se, että mun alamäkipyörässä on joku jarruongelma, enkä ole onnistunut ratkaisemaan sitä. Onneksi Rahkaäijällä on noita pyöriä joka sormelle ja otin sitten ukkelin sähköenskapyörän lainaan ja sillä oli ihan kiva ajella mäkeä. Mun Konan jarrut pitäisi nyt jotenkin ratkaista, että pääsisin vähän ajelemaan sillä mäkeen. Mulle jäi viime kesästä vähän sellainen fiilis, että en täysin tykkää siitä pyörästä, mutta katsotaan mikä on tunnelma tänä kesänä, pistänkö myyntiin vai mitä teen.
Sari säätää jotain, vaikka kuvaa pitäis ottaa!
Otettiin alamäkeen mukaan Sari, kun ei oltu nähty ainakaan 12 tuntiin Sabatonin jälkeen. Sari on ollut aina mun alamäki-idoli ja mun fullface-kypärä on muuten häneltä peritty, mutta nyt oltiin vasta ensimmäistä kertaa yhdessä pommittamassa mäessä. Siellä me sitten kolmeen pekkaan ajeltiin kaikkia vähemmän hurjia mäkiä mun vaatimuksesta.
Tässä on taidokas otos, jonka otin, kun Rahkaäijä hyppäsi laiturilta. En mää paljoo myöhästynyt!
Viime kesänä Åren reissun jälkeen päätettiin, että tänä kesänä ei mennä Åreen, se on nyt jo nähty, mutta taas alkoi Ruotsin reissu vähän kutkuttamaan. Toisaalta joskus olisi kiva käydä koittamassa vähän Keski-Euroopankin mäkiä. Tai on Suomessakin tosi monta mäkeä laskematta, oikeastaan ihan jokainen Pohjois-Suomen bike park. Jos on antaa jotain hyviä suosituksia, niin otetaan ilolla vastaan!
Sinä yhtenä päivänä kun on lämmin keli, on sitten pakko vetää suojapaita päälle ja hikiset polvisuojat jalkaan ja lyödä potta päähän, että varmasti tulee kuuma.
Sappee-reissulla riitti taas käänteitä, kun Sari hukkasi hissikorttinsa ja Rahkaäijällä alkoi pyörästä rengas vuotamaan. Mulla ei juurikaan ollut valittamista, kaikki hyvin, kunhan uskaltaisi vielä ajaa kovempaa.
Komeet on maisemat ja porukka värikästä!
Jos joku on jaksanut lukea tänne asti, niin voisin nyt etsintäkuuluttaa seuraa sunnuntaiksi Ruisrockiin. Mulla on sinnekin pressipassi, mutta ei ketään, kenen kanssa mennä (koska Rahkaäijä ei pysty kuuntelemaan mitään poppia). Joten jos olet menossa Ruissiin ja haluaisit hengailla mun kanssa sunnuntaina, niin ota välittömästi yhteyttä vaikka sähköpostilla! Lupaan olla tosi kiva ja tulla ihan mihin vaan keikalle mukaan, haluaisin vaan mennä fiilistelemään festaritunnelmaa, mutta en mää nyt yksin halua mennä! Voin myös tarjota kyydin kahdelle Tampereelta Turkuun ja takaisin, mutta vaan siinä tapauksessa, että suostuu hengailemaan kanssani päivän. Hehheh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti