Ettei menisi kesästä hetkeäkään hukkaan

Kun näillä leveyksillä on kerrankin lämpimämpää kuin jouluna keskimäärin ja aurinko paistaa ja on vielä viikonloppu, iskee aivan pakottava tarve tehdä kaikkea. Mennä jonnekin, tehdä jotakin tai olla vain ulkona, ettei hetkeäkään kallisarvoisesta kesäpäivästä mene hukkaan. Uskon, että monet voivat samaistua siihen, että tuntee suorastaan syyllisyyttä, jos lämpöisenä kesäpäivänä makaa sohvalla sisällä ja lukee lehteä. Kun sitä lehteä voisi lukea siellä ulkonakin, kun on niin nätti keli!!?!!

Koko viikonlopun olin erittäin rasittavaa seuraa, koska jatkuvasti vaadin, että jotakin pitää tehdä, kun on niin ihana kesäpäivä. Siitä sai osansa niin Rahkaäijä kuin naapurin Niinakin. Pari viime viikkoa mulla on ollut aivan hullu sporttimania ja voisin olla koko ajan salilla ja pyöräilemässä, koska se on vaan niin kivaa. Niinpä viikonloppuun sisältyi niin liikuntaa kuin laiskotteluakin, sopivassa suhteessa!

Perjantai-iltana lähdettiin avoautoajelulle Vehoniemeen. Pakko ajaa katto auki ja syödä jätskiä terasilla, vaikka on 12 astetta lämmintä. Koska on heinäkuu ja niin ihana kesäpäivä.

Lauantaina muut olivat nauttimassa kesästä jossain ihan muualla, koska HH Gymillä oli erittäin väljää, kuten täydestä kenkätelineestä voi päätellä. 

Tämänkin voisi tehdä ulkona auringonpaisteessa! No ei kyllä vois.

Siinä on vaan jotain arjen luksusta, kun salin jälkeen edessä on kunnon rehellinen makaroni-jauhelihamössö, Pepsi Maxia ja Aamulehden asuntoliite. Ei olla muuttamassa mihinkään, mutta aina saa haaveilla!

Viime viikolla meillä vieraili itävaltalainen jäbä, joka toi tullessaan jotain kurpisansiemenöljyä. Tuoksuu aivan ihanalta, mutta ihan en vielä tiedä mihin sitä käyttäisin. Saa antaa vinkkejä!

Vähän meni ihanaa kesäpäivää hukkaan, kun aloin raivaamaan vaatehuonettani. Huhhuh mikä savotta, helpommalla olisi varmaan päässyt, kun olisi sytyttänyt koko vaatehuoneen tuleen. Pistin muuten aika monta mustaa vaatetta pois, en tee sellaisilla mitään.

Ei mennyt kesäpäivän auringonlaskukaan hukkaan, kun oikein Haralanharjun näkötorniin lähdettiin fiilistelemään hienoa iltaa. Kangasalla sijaitseva näkötorni on muuten palanut kaksi kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1922 ja heti perään toisen kerran 2007. Tämä maisema on tuhopolttajien lisäksi innoittanut Topeliuksen kirjoittamaan runon nimeltä "Kesäpäivä Kangasalla". Tänään se inspiroi Rahkamuijaa kirjoittamaan loisteliasta blogiaan.

Sunnuntaina huijasin Niinan kanssani salille, koska Rahkaäijä oli jo aivan kyllästynyt reenaamaan mun kanssa. Ja ai niin, käytiinhän me Niinan kans myös Ikeassa lauantaina iltapäivällä, mutta sieltä en ottanut kuvia, kun siellä ei paistanut aurinko sisällä. Paitsi sillain henkisesti, koska siellä oli kaikkia ihania vanhoja työkavereita.

Iltapäivällä viritettiin läppäri ja piknik-viltti pihalle ja katottiin War Dogs -elokuva ulkona. Siinä näyttelevä Jonah Hill on aivan mahtava ja tykkäsin elokuvasta muutenkin.

Tää on niin tätä, yritän ottaa hömppää ja söpöö yhteiskuvaa, niin samaan aikaan Rahkaäijä meinaa laittaa mun tukkaan ruohoa.

Vähän jäin vielä pelkäämään, että en nyt hyödynnä kesäviikonloppua täysin, niin lähdettiin illalla maalle rantasaunaan ja katsomaan lampaita. Karitsat oli kasvanut aivan älyttömästi ja niistä oli myös tullut entistä ahneempia.

Sanoisin, että melko hyvin onnistuin hyödyntämään tämän lämpimän kesäviikonlopun. Ei sitä tiedä vaikka sataisi lunta taas ensi viikonloppuna. Ihan kiva tavallaan, että nyt sataa vettä, niin voi hyvällä omallatunnolla istua sisällä ja kirjoittaa blog... eikun siis tehdä töitä. Lisää aurinkoisia vapaapäiviä kiitos!

Rahkamuija Facebookissa
Rahkamuija Instagramissa