Vähän jyskyttää nyt!

Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? Tietenkin siitä, että alkaa voivottelemaan sairauksiaan julkisesti. Mutta tämä päänsärkypirulainen nimeltään migreeni on sen verran yleinen vaiva, että tämä olkoon vertaistukena muille, joilla vähän jyskyttelee päässä.

Tämä migreeni on siitä hassu juttu, että se on ollut jo vuosia elämässäni, mutta sain sille nimen vasta tänä keväänä. Kun puhun migreenistä, en voi olla puhumatta siihen liittyvästä pahoinvoinnista ja se tässä onkin ehkä hämännyt kaikki vuodet. Normaalit ihmiset voi pahoin Särkänniemen viikinkilaivassa tai autossa, mutta mulla ei ole koskaan ollut huono olo kummassakaan. Mutta laatta sen sijaan on lentänyt muuten mitä ihmeellisemmissä elämänvaiheissa. Kun olin lapsi, oli keskellä yötä alkava pahoinvointi aivan varma, jos valvoin liian myöhään ja join limsaa. Samoin aina oksetti, jos oli kova yskä ja senkin päivän iltana yrjötti, kun olin 9-vuotias ja meillä oli käynyt varkaita. Kun ikää tuli lisää, pahoinvointiherkkyys ei ole ainakaan helpottanut yhtään. Kerran söin savustettua poroa useamman vuoden kasvissyönnin jälkeen ja siitä tuli törkeän paha olo. Tai jos joskus on tullut pyöräiltyä pitkä lenkki ilman riittävää juomista, kotiin päästessä varmasti oksettaa. Tai jos olen joutunut ottamaan kaksi e-pilleriä samaan aikaan unohduksen takia, on pahoinvointi lähes kellontarkkaa. Ja joskus on käynyt niinkin, että herään keskellä yötä todella rajuun huonoon oloon ilman mitään syytä ja käyn pari kertaa oksentamassa ja sitten jatkan unia. (Näin jälkikäteen ajateltu tämä yöpahoinvointi ilman syytä on ollut aika varmasti migreeni.)
Sori tästä oksennuslitanniasta, mutta mua tämä ei yhtään inhota, koska se tuntuu olevan kehon luontainen reaktio asiaan kuin asiaan.
Ei varmana tarvitse mainita, että pahoinvointi kulkee käsi kädessä tämän migreenin kanssa ja sen takia en olekaan oikein osannut tunnistaa migreeniä aiemmin, koska olin ajatellut, että mua nyt oksettaa vaan ihan kaikki asiat, eikä päänsärky varmaan ole poikkeus.

Viime keväänä kävin kuitenkin työterveydessä valittamassa päänsärkyä, jota oli vähän liian usein. Kun sain valitusvirteni loppuun, lääkäri tokaisi "luettelit juuri kaikki tyypilliset migreenin oireet." En tiedä, miten en aiemmin vakavissani ajatellut, että tätä migreeniksi, vaikka meidän suvussa se kulkee melkein vakiovarusteena kaikilla.

Tältä lääkärireissulta sain mukaani reseptin Sumatriptan Sandoz -lääkkeeseen. Et varmaan kovasti ylläty, jos sanon, että aloin voimaan pahoin tästä lääkkeestä. Se kyllä helpotti päänsärkyä, mutta ensin siitä tuli paljon huonompi olo, kuin itse migreenistä. Sen takia lykkäsinkin aina lääkkeen ottoa ja toivoin vaan, että särky menisi tavallisella särkylääkkeellä ohi, eikä se koskaan mennyt. Oli siis ilmiselvää, että tämä ei ainakaan ole ratkaisu mun migreeniin. Nyt syksymmällä uudella lääkärireissulla tohtori ajatteli pelata varman päälle ja löi käteen reseptit peräti kolmeen eri lääkkeeseen, jos niistä jokin sopisi. Näistä olen kokeillut nyt Miranaxia, joka on särkylääke ja Maxalt Rapitabia, joka on migreenilääke. Miranax vaikuttaa aivan liian hitaasti toimiakseen migreeniin, mutta jos on sellaista pientä päänsärkyä, joka ei tunnut migreeniltä, se toimii, kunhan jaksaa odottaa. Mutta Maxalt, BUUM! Se pelastaa. Vaikka olo olisi jo siinä vaiheessa, että laatta lentää ja makaa puolikuolleena lattialla, Maxalt pystyy palauttamaan meikäläisen toimintakyvyn tälle puolen. Se vie päänsäryn pois ja tai vähintään muuttaa sen terävästä vaimean tylpäksi. Toki ei Maxaltinkaan jälkeen tarvitse lähteä salille kyykkäämään kovia ykkösiä, koska olo on vetelä ja väsynyt, mutta sen verran elävän kirjoissa pystyy olemaan, että voi vaikka seurustella muiden ihmisten kanssa tai puuhata jotain ihan pientä.
'

Mä olen vähän analysoinut tätä hommaa, että mistä migreeni tulee ja olen huomannut, että vähän kaikenlaisesta. Kun tein taannoin töissä joka arkipäivä töitä tietokoneella ja hartit meni vähän jumiin, se oli varma migreenimagneetti. Tähän kun lyötiin päälle viime kevään ja kesän hektinen tahti, tuntui päätä särkevän ihan koko ajan. Keväällä kävi pari kertaa myös niin, että migreeni iski, kun hengaili kirkkaassa auringonpaisteessa ulkona.  Kaikista pahin päänsärkytriggeri on kuitenkin nälkä ja matala verensokeri. Kävin viime kesänä verikokeissa ja ainoa arvo, joka ei ollut viiterajoissa, oli paastoverensokeri, joka oli hiukan liian matala. Nälkäkiukku ja heikotus ei ole siis mikään vitsi mun kohdalla. Liian nälkä ei saa tulla, tai tulee tosi huono olo ja migreeni vielä kaupan päälle. Tuntuu, että kroppa kestää verensokerin laskua vuosi vuodelta vaan huonommin ja välillä huomaan, että migreeni iskee aivan luvattoman helposti, jos vähänkään pääsee tulemaan nälkä.
Mulla on kameralaatikossa aina mukana pari energiageeliä, jos meinaa tulla heikotus kuvaushommissa. Toki jotain evästä on yleensä aina tarjolla, mutta geelit on hätätilanteisiin. Samoin energiageeli kulki usein mukana töissä, koska joskus tuli sellaisia keissejä, että asiakkaan kanssa meni aikaa tuntitolkulla, eikä tauolle pystynyt lähtemään. En varmasti voisi olla sairaanhoitaja tai vastaava, jolle on aivan arkipäivää, että syömään ei pysty lähtemään, kun haluaa. Siinä jäisi joukkomurhaaja-myrkkyhoitaja kakkoseksi, kun alkaisin nälkäisenä hoitelemaan potilaita.

Ylipäätään kellontarkka elämänrytmi ja varsinkin ruokarytmi olisi varmaan parasta ennaltaehkäisyä migreeniin. Varsinkin nykyään se ei ole aina mahdollista, kun tulee reissattua jonkin verran ja työpäivät on vähän erilaisia. Mutta silti koitan pitää huolta, että tulisi syötyä säännöllisesti, eikä nälkä pääsisi yllättämään. Se mikä vielä tässä migreeniasiassa on mulle mysteeri, on se että miksi ne tulee aina peräkkäin? Jos muutaman viikon tauon jälkeen tulee migreeni, voin sanoa 99 % todennäköisyydellä, että se tulee uudestaan parin päivän sisään. Esimerkiksi viime ja edellisellä viikolla oli kolme migreenipäivää muutaman päivän välein. Sitten saattaa mennä kaksi viikkoa tai kuukausi, ettei ole ollenkaan ja sitten ehkä taas alkaa jyskyttämään.
Se on tietenkin selvää, että salitreeni jää varmasti tekemättä, jos särkee kovaa päätä ja rankan migreenin jälkeen seuraavanakin päivänä ei olo ole vielä terävin mahdollinen. Pyöräillessä tämä tarvitsee ottaa huomioon siinä mielessä, että juoda ja syödä pitää tavallistakin tarkemmin, muuten lenkin jälkeinen olotila on aikamoista horroria.

Nyt on kuitenkin siinä mielessä kiva tilanne, että osaan vähän ennakoida itse migreeniä ja siihen on lääkkeet, jotka tehoaa. En ole ollut varmaan vuoteen kunnolla flunssassa ja vaihtaisin tän migreenin ihan koska tahansa vaikka kolmeen vuosittaiseen räkätautiin. Mutta ei sitä varmaan saa valita.

Nyt vertaistukiryhmä pystyyn kommenttiboksiin! Onko siellä muita elämäntapaoksentajia? Piinaako migreeni elämääsi? Muututko kuolemansairaaksi ja raivohulluksi heti, jos ei ole ruokaa tarjolla? Oletko löytänyt migreeniin hyviä ehkäisykeinoja? Ole hyvä ja kerro, kokemuksien jakaminen varmasti auttaa monia!