Meikkileikkejä ja spekulointia - Blog awards 2016

Huh, heräsin juuri puolentoista tunnin päiväunilta ja yritän päästä takaisin tähän todellisuuteen. Sitä odotellessa palataan vähän eiliseen.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen Rahkamuija kutsuttiin blog awardsiin! Eikun hetkinen, eihän Rahkamuijaa kutsuttu?! Hydraulic Press Channel kutsuttiin, koska kanava oli gaalassa yhdessä kategoriassa ehdolla. Näin pitkän linjan bloggaajana pääsin siis Rahkaäijän avecina paikalle. :D

Kuka olet?

Kävin eilen aamulla kampaajalla ja myös meikissä. Oon ite aivan toivoton meikkaaja, niin ajattelin, että joku muu saa nyt hoitaa homman kerrankin kunnolla. Tai tuskin olisin mennyt meikkiin, ellen tuntisi meidän ystävää Anskua. Tämän tuttavuuden alku on vähän erikoisempi, koska Rahkaäijä tutustui tähän naiseen Arvostele mun illallinen -ohjelman kuvauksissa, missä molemmat kilpaili ja siitä asti ollaan pidetty yhteyttä. Itse asiassa tavataan muitakin ohjelmassa olleita edelleen (yleensä ruuan merkeissä, kuinkas muutenkaan). Ansku elikkä Anna-Mari pyörittää Morsiuspalvelu Anna-Mari Kristiina -yritystä ja on muutenkin pitkän linjan tukan ja meikin tekijä. Ja voi vitsit, että tuli hienoa jälkeä! Katoin peilistä valmista naamaani, että kuka ihme tuo nainen on?

Onks tää sama muija?! Kevyt muodonmuutos muutamassa tunnissa.

Meikki ja tukka mätsäsi täydellisesti asuun! Rahkaäijä oli tietysti ensin vähän järkyttynyt, mutta tekee sillekin ihan hyvää nähdä välillä vaimo muutenkin kuin ihan räjähtäneenä hupparissa ja kollareissa. Kun tekee kotona töitä, niin panostus ulkonäköön on tasan nolla arkisin. Mulla ei ole koskaan ennen ollut tuollaista juhlameikkiä ja ennakko-odotusten vastaisesti tykkäsin meikattavana olemisesta ja meikistä tosi paljon. Huomaatko, kuinka innoissani olen siitä vieläkin?
Helsingissä meillä oli ensin yksi palaveri ja sen jälkeen lähdettiin Splayn toimistolle vaihtamaan vaatteita. Splay on siis Youtube-verkosto, joka hoitelee meidän asioita ja siellä tulee poikettua melkein aina kun ollaan Helsingissä. Kun saatiin vaatteet vaihdettua, napattiin pari kuvaa Splayn studiossa.

Onneksi otettiin pari kuvaa studiolla, koska Blog Awards -paikassa oli violetti valo, joka ei varsinaisesti imartele ketään. Kun näin kuvat, mietin vaan, että apua, kuinka hyvältä näytän!

Splaylta lähdettiin etsimään Rahkaäijälle kenkiä. Ukkeli muisti torstai-iltana, että pukukenkänsä ovat muuten rikki ja puku ja turvakengät on ehkä vähän erikoinen yhdistelmä, niin oli pakko metsästää jostain fiksut kengät. Meitä yhdistää se, että vaatteiden ja kenkien ostelu ei kuulu niihin lempipuuhiin ja lopulta uudet kengät ostettiin UFFilta. Meitä myös yhdistää se, että molemmat tuntee suurta tyydytystä siitä, että juhlakengät löytyy 20 eurolla, kun oletusarvo on se, että tuollaiset nahkakengät maksaa sata euroa.

Nehän on kuin uudet!

Koska säästettiin niin paljon kenkäostoksilla, mentiin UFFin naapuriin sushille. Kiireisen päivän jälkeen oli aika nälkä ja arveltiin, että blog awardseissa menee aikaa ennen kuin siellä tarjoillaan safkaa ja se on kuitenkin jotain söpöä coctail-ruokaa. (Olimme oikeassa molemmissa asioissa.) Paikka oli Fuku Sushi ja siellä oli tarjolla buffet-pöydässä sushia ja muuta mukavaa. Tosi hyvää!

Tämä on mun lempiruokaa nykyään, viimeisen vuoden aikana musta on tullut aivan sushihullu. 

Sushin jälkeen lähdettiin Kulosaareen päin, jossa pippalot pidettiin. Heti pihaan päästessä oli selvää, että puitteet on komeat ja näihin pileisiin on mennyt jokunen penni. (Tiedättekö, mikä on parasta? Se, ettei saa keneltäkään penninjeniä bloggaamisesta, niin voi kertoa asiat aina niin kuin itse näkee ne, eikä tarvi loivennella mitään sen takia, että pelkää purevansa ruokkivaa kättä.) Sisällä komea meininki jatkui ja huomasin, että oma panostukseni ei ollut todellakaan mikään överi, koska kaikki muutkin oli pistänyt ykköset päälle ja kovimmat maalit naamariin. Tapahtuman pukukoodi oli tumma puku ja helppohan se on miesten vetää aina sama puku päälle, mutta naisille se selvästi tuo joskus vaikeuksia hahmottaa, mitä ihmettä pitäisi pukea. Eilen näki kaikkea pitkästä iltapuvusta treenitrikoisiin. Vaikka oma tyyli olisi kuinka fitness, Puman jumppapuku on ehkä vähän erikoinen valinta tällaiseen tilaisuuteen.

Porukkaa oli kun pipoo ja paljon tuttuja naamoja.

Tapahtumassa oli ilmaista juomaa tarjolla ihan joka kulmalla, mutta alkoholittomia vaihtoehtoja ei ihan liikaa. Loppuillasta olin niin janoinen, että kävin kysymässä, että saako mistään vettä ja sitten hain jostain nurkasta puolisalaa pullon kuplavettä.
Taas oli tarjolla buffet, mutta ei sushia tällä kertaa, vaan muuan muassa haukihampurilaisia ja mummonkurkkushotteja. Grillattu kana oli tosi hyvää, samoin joku ratatouille-tyylinen kasvisjuttu. Salaattia vähän välttelin, koska siinä oli paahdettua lehtikaalia ja mikään ei ole koskaan aiheuttanut yhtä infernaalista närästystä kuin lehtikaalisipsit. :D Jälkkärinä oli jotain ihanaa omenakaneli-juttua, nam!

Violettia ruokaa. Mummunkurkkushotti oli aika erikoinen. Voi mummo parkaa.

Gaalassa oli ensi kertaa mukana kategorioita myös Youtube-kanaville. Se tarkoitti sitä, että sarjoja oli aivan hengästyttävän paljon, muistaakseni 16. En oikein tiedä, onko tubekanavien paikka tuossa tapahtumassa. Se on alunperin perustettu blogeja varten ja tubekanavat mukana tuntui semisti päälleliimatulta. Tuli vähän sellainen fiilis, että joku on hoksannut, että tämä blogihomma vähän niin kuin meni jo ja pakko saada tubetus mukaan, tai muuten koko tapahtuma kuolee. No okei, oli vähän kärjistettyä. Mutta blogimaailma ja tubetusmaailma on oikeasti aika eri asioista.

Vuoden ruokabloggaajalla oli illan ihanin asu, kimaltava vihreä mekko!

Niillä on sellainen maailmojen ero, että tällä hetkellä blogeja tuottaa aikuiset naiset muille aikuisille naisille ja tubekanavia pitää nuoret lapsille ja nuorille. Tekijät ja kohdeyleisö on siis aika eri. Pakko kuitenkin mainita, että on muutamia tyyppejä (esim NaaG ja Uino), jotka on onnistunut siinä, että pitkän blogiuran jälkeen tai lomassa ovat siirtyneet tubetuksen maailmaan ja saamaan sieltä ehkä ihan uuden (nuoremman) yleisön. Yleensä bloggaajien vahvuus on kirjoittaminen ja/tai kuvat, mutta sama tyyppi ei välttämättä ole kovin luonteva tai kiinnostava kameran edessä. Eikä tarvitsekaan olla, jos blogi on se formaatti, joka toimii, ei sitä kannata vaihtaa. En usko, että blogit on mihinkään kuolemassa, eihän sanomalehdetkään kuole.

Ja vuoden sporttiblogi on Rahkamuija! Mitä, eikö?

Hydraulic Press Channel oli tosiaan ehdokkaana vuoden tulokkaaksi tubetuspuolella. Kategoriassa oli ehdokkaana myös Pernilla Böckerman ja Jaakko Parkkali. Kai mä voin sen suoraan sanoa, että olin aika pyöristynyt, kun Jaakko Parkkali voitti. Mistään en löytänyt kriteerejä sille mitä tässä sarjassa haettiin, eikä voittajista ole myöskään perusteluja, niin on aika mahdoton spekuloida jälkikäteen, että mikä teki Lahden Jakesta paremman kuin HPC:sta. Vähän haluan kuitenkin spekuloida, koska tykkään sellaisesta. Voittaja ratkaistiin kuulemma joka sarjassa suljetulla lippuäänestyksellä, jossa jokainen yhdeksästä tuomarista antoi kaikille kolmelle ehdokkaalle pisteet yhdestä viiteen. Eli ykkössijalleen viisi pistettä, kakkoselle kolme ja kolmoselle yhden pisteen ja voittaja on se, jolla eniten pisteitä. Eli mitään perusteluita sinänsä ei tarvitse olla, pisteet riittävät.

Narikasta nakattiin mukaan vielä goodie bag, jossa oli kaikenlaista purkkia ja purnukkaa. Ystäväni Niina varmaan pitää siitä, että saan tällaisia lahjuksia, koska sisältö ohjautuu yleensä suoraan hänelle, kun omissa kaapeissa nämä erinäiset purnukat jää käyttämättä. 

Tästä päästäänkin siihen, että voittajaa varmasti auttaa se, että tuomari jotenkin tuntee ehdokkaan kanavan tai blogin etukäteen tai että blogi tai kanava nauttii suurta julkisuutta. On siis mahdollista, että Jake Lahest oli tuomareille tutumpi kuin HPC. Mutta tämä on siis puhdasta spekulointia. Haluaisin vielä spekuloida vähän myös sillä asialla, että tuomaristossa on useampi vaikuttaja eri blogiportaalien tai Youtube-verkostojen takaa. Suomessa on esimerkiksi kolme eri Youtube-verkostoa, joiden kahden edustaja oli mukana tuomaristossa. Ja kuten sanottu, suljettu lippuäänestys. Yritänkö vihjata, että tuomaristo vetää aina kotiin päin? En, kunhan nyt spekuloin. Täytyy kuitenkin huomauttaa, että Vuoden tulokas -sarjassa tätä kotiinvedon mahdollisuutta ei varsinaisesti ollut, koska kaikki ehdokkaat oli Splay-verkoston jäseniä, eikä Splayn edustajaa edes ollut tuomaristossa. Voi kuitenkin kysyä, että eikö todellakaan löytynyt muita ehdokkaita kuin kolme saman tallin edustajaa?

Me hengailtiin lähes koko ilta Ronin kanssa, joka pitää Roni Back -tubekanavaa. Todella mukava, kunnianhimoinen ja fiksu nuorimies! Kannattaa tsekata Youtubesta. Lähdettiin joskus puoli kymmenen jälkeen ajelemaan Tampereelle päin ja heitettiin matkalla Roni kotiin. Mä olin ajovuorossa kotiin ja nämä kaksi herraa antoivat jatkuvasti ajo-ohjeita. Että mää tykkään siitä, kun miehet neuvoo mua...
Helsingin moottoritie on tullut tänä syksynä kyllä enemmän kuin tutuksi, mutta parasta siinä on, että sitä pitkin pääsee kotiin. Oli ihanaa mennä nukkumaan pitkän päivän jälkeen, vaikka harmittikin pestä meikit pois. Tänään tukka on vielä vähän kiharalla ja ripsitupsujakin pari jäljellä. Leoko muuten tykkää myös tukastani, koska se yrittää koko ajan järsiä etutukkaani. Ansku taisi pistää sittenkin tukkaani jotain lihalientä?
Eilisestä päivästä jäi kyllä hyvä mieli, mun lookki oli ihan täydellinen, luvassa on tosi hauskoja työjuttuja ja oli mielenkiintoista päästä vihdoin näkemään blog awardsit, vaikka tollanen hienostelumeininki ei varsinaisesti tunnu ihan meidän jutulta.
Ja sitten vielä loppukevennys, kattokaa kuinka siisti tää on!!

Bongaa kuvasta kissa. 

Tuon prässinkäyttäjä-äijän pitäisi kyllä olla kalju!

Legoprässi. Kaikkee sitä näkee, kun vanhaksi elää. :D Tätä ei ilmeisesti tule tuotantoon. Harmi sinänsä, koska tämä olisi ollut aika makea joululahja melkein kelle vaan!

Edellisen postauksen arvonnan muuten voitti nimimerkki sale, pistä postia mulle!