Elämä luisuu alamäkeen

Ihan piti elää tätäkin kesää yli heinäkuun puolivälin, että päästiin ensimmäistä kertaa pommittamaan Sappeeseen alamäkeä. Vaikka kuinka monta kertaa on pitänyt mennä ja päiväkin päätetty etukäteen, mutta aina on tullut jotain. Jos ei muuta, niin piinaava laiskotus. Melkein rupesi jo ressaamaan, että eikö me ikinä ehditä ja vähän pitäis edes saada tuntumaan, kun ens viikolla ajetaan jo Åressa. Kun päästiin rinteeseen, kysyin, että miten tällä ajetaan. Ihan kun en olisi koskaan ennen alamäkeä ajanut! No en ollutkaan tällä pyörällä, koska Kona on hankittu vasta keväällä.

Ei kesää ilman kuvaa Sappeen päältä.

Pari laskua se otti, mutta sitten sain taas sarvista kiinni. Ekalla hissimatkalla kylläkin putosin kyydistä, kun oli hissimatkustus vähän hakusessa. Mutta ei käynyt mitenkään ja työnsin vaan ylös.
Hissiura, samoin kuin monet muut reitit oli jo tosi kuluneita, eli ainakin joku muu on jo ajanut tänä kesänä paljon. Hissiura oli ihan täynnä pään kokosia kiviä ja kävi vaan mielessä, että on se mukavaa istua sitten Åressa gondolihississä koko matka ylös asti.

Elämä tai ainakin pyörä menee alamäkeen. 

Ajon jälkeen tuli oikein helpotus, että selvisin hengissä ja tämä oli vieläkin kivaa. Etukäteen olin ihan vakuuttunut, että mistään ei tuu mitään, mutta uusi pyörä pysyi ihan yllättävän hyvin hanskassa ja jo parissa tunnissa tuli reilusti lisää vauhtia. Kun kerran päästiin ajamisen makuun, heti perjantaina mennään uudestaan, koska Sappeessa järjestetään Sappee bike fest -tapahtuma ja siellä pitää ajokoulua Matti Lehikoinen. Oon ihan fiiliksissä jo valmiiksi, koska oon seuraillut Lehikoisen hommia pidemmän aikaa ja lukenut miehestä kaikki artikkelit, jotka on missään vastaan tullut. Rahkaäijä on ollut kerran aiemmin Lehikoisen ajokoulussa ja kehuu sitä vieläkin, joten odotuksen on kovat. Kurssi tulee hyvään saumaan, kun opit pääsevät heti testiin Åreskustanilta alas rytyytellessä.

Se on aina jännittävää odotella, että toi silta kippaa. :D

Tämä olikin oikeastaan ensimmäinen raskas liikunta, mitä tein reiluun viikkoon, kun viime viikolla selkä suuttui jotenkin todenteolla ja pari päivää kuljin kun vanhus. Selkäkipu on nyt kuitenkin taakse jäänyttä elämää, eikä ajaminen tuntunut tänään yhtään pahalta. Kyykkäämisenkin voisi taas aloitella, mutta tällä kertaa voisi kehonhuollolle antaa hetken tai pari, niin voisi säästyä turhilta säryiltä.

Viikonloppuna kuvattiin videoo, jossa juoksen meloni kainalossa Hervannan urheilukentällä. Mitä? Videon julkaisua odotellessa. 

Kesä ei ole varsinaisesti ollut mitään reenin kulta-aikaa, mutta viime kesä oli vähän samanlainen löysän reenin kausi. Loman jälkeen voisi vähän aktivoitua, jos meinaa joulukuun voimanoston SM-kisoissa saada sijoitukseksi muutakin kuin viimeisen sijan. Mutta en ota paineita, kärkikahinoihin ei ole mitään asiaa kuitenkaan, joten omaa parasta sinne joka tapauksessa lähdetään tekemään. Mutta ei, heinäkuussa en aio ajatella vielä joulukuuta! Sen sijaan ajattelen hyvin voimakkaasti kesälomaa, joka alkaa kahden työpäivän päästä. Jihuu! Sitten en tee muuta, kuin pyydystä Pokemoneja pitkin kylää. ;)