sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Voimanostovalmentaja tässä moro!

Olipa kaiken kaikkiaan pitkä ja tiukka viikko! Mutta lopussa kiitos seisoo ja nyt me ollaan molemmat I tason voimanostovalmentajia. Todistuksia ei kylläkään isketty vielä kouraan, mutta ne kuulemma saapuu postin välityksellä myöhemmin.
Perjantaina siis lähdettiin Vierumäelle voimanostovalmentajakoulutuksen toiseen viikonloppuun. Kiinnostuskiikarissa ei näkynyt erityisiä kiinnostuksen hyökyaaltoja, koska olin jotenkin ihan poikki viikosta, eikä intensiivinen opiskeluviikonloppu napannut yhtään. Jotenkin viikonloppu kuitenkin pääsi yllättämään ja oli tosi hauskaa!
Perjantaina käytiin vähän ravintojuttuja ja se ei ole mitään mun ydinosaamisaluetta, niin osa meni vähän yli korkeelta ja kovaa, mutta eihän se mitään haitannut. Paljon tehtiin koko viikonloppu erilaisia ryhmä- ja paritehtäviä ja oli mahtavaa, kun erilaiset ihmiset yhdistivät osaamisensa ja tietonsa, niin korvat höröllä kuuntelin muiden juttuja.
Näihin muistiinpanoihin on sitten hyvä palata myöhemmin!
Lauantaina aamu alkoi ADT:n luennolla ja koska mä ja mun pari Sari oltiin aikamoisia doping-tietäjiä, saatiin palkinnoksi vihreät reenikassit. Rahkaäijäkin sai sellaisen, mutta tummanvihreän. Sille löytyi heti oivallinen käyttötarkoitus.
Pussi pois päästä ja dopinghommat haltuun!
Näitä antidoping-juttuja ei voi liikaa jauhaa, koska dopingsäännöt on tarkat ja jos testissä tulee positiivista tulosta, ei auta selitellä, että ei tiennyt. Ylipäätään puhdas ja reilu urheilu on meikäläisellä erittäin tärkeä juttu, josta ei tingitä. En ole koskaan sekuntiakaan harkinnut, että kisaisin jonkin muun liiton, kuin Suomen voimanostoliiton alla. SVNL on ADT:n doping-valvonnan piirissä ja se on mulle ehdoton edellytys kisaamiseen.
Suomen Voimanostoliitto ei tunnusta ns. pro-voimanostoa urheilulajina. Myöskään Rahkamuija-organisaatio ei tunnusta sitä urheilulajina. 
Mun mielestä kenenkään, joka ei käytä kiellettyjä aineita, ei pitäisi kilpailla kuin SVNL:n alla. Puhtaana urheilijana on tyhmää tukea muiden, testaamattomien liittojen toimintaa, koska nämä liitot pitää osittain yllä sitä mainetta, että voimanosto on joku läskien roinapäiden laji. Olipa karkea sanavalinta, mutta näin se menee. Itse en pidä muissa liitoissa tehtyjä suorituksia ja ennätyksiä oikein minään. Vaikka kovia nostoja onkin, mutta mielestäni urheiluun pitää kuulua luottamus siihen, että tulos on tehty puhtaasti ja lähtökohta on se, että tulos ei ole tehty puhtaasti, jos se on nostettu jossakin muussa liitossa kuin Suomen voimanostoliitossa. Voimanosto on yksi testatuimpia urheilulajeja ja viime vuonna tehtiin 138 doping-testiä voimanoston parissa ja eikä viimeiseen kahteen vuoteen ole tullut yhtään käryä. Näitä testejä tukee myös lajiliitto eli osa testeistä menee SVNL:n rahakukkarosta, joten tahto puhtaaseen voimanostoon on tosi kova. Toki jokaiseen joukkoon mahtuu ääliöitä, jotka ei pelaa sääntöjen mukaan, mutta sellaiset menköön johonkin muuhun kerhoon leikkimään.
Tämä oli blogin kirjoittajan mielipide, eikä sen kanssa tarvitse olla samaa mieltä, mutta perustelut kannattaa miettiä kuntoon ennen kuin tulee vänkäämään asiasta.
Joku veti boksikyykkytreenin, joka näytti rankalta!
Kaikenlaisen teorian lisäksi vietettiin varsin paljon aikaa salilla, koska siellä se valmennus oikeasti tapahtuu. Jokainen pääsi vetämään osan suunnittelemastaan harjoitusohjelmasta. Mä tein kahdeksan viikon perusvoimaohjelman ja eräs kiltti koekaniini aloittaa sen huomenna. Parin kuukauden päästä nähdään oliko ohjelma menestys vai floppi. Uskoisin, että suurmenestys, kun koekaniini on niin hyvä!
Rahkaäijä pääsi kokeilemaan slingshottia penkissä ja oli kuulemma vaikeaa. Rahkaäijän vinkki on, että kaikkien voimanostosta kiinnostuneiden kannattaa tsekata slingshot-miehen Youtube-kanava
Oma treeniohjelma vedettiin yhdelle tai kahdelle kanssakurssilaiselle ja mä menin "valmennettavaksi" treenipätkään, jossa tehtiin penkkiä. Valmentajana toimi Markus, jolla on aivan uskomaton tietotaito penkkipunnerruksesta. Se olikin yksi viikonlopun parhaita juttuja, että sain Markukselta tosi paljon vinkkejä penkkitekniikkaani. Musta voi kuulemma tulla ihan hyväkin penkkaaja, kun saan paketin kasaan. :D Nyt ykkösjuttuna olisi saada lonkankoukistajat auki, jotta saisin selän paremmin kaarelle ja jalat enemmän takapuolen alle.
Tein oman kyykkytreenin ohjausharjoitusten päälle, kyllä hapotti. Vierumäen sali on muuten kiva, mutta tangot on vähän huonoja! Ja penkkipaikat kans. 
Tänä viikonloppuna porukka jo tunsi toisensa vähän paremmin ja läppä lensi aivan jatkuvasti. Koko viikonloppu ei tosiaankaan ollut vain rankkaa säkrifaistreeniä ja kovaa pänttäämistä, vaan hauskaakin ehdittiin pitämään. Porukan henki oli tosi hyvä, eikä treenejä otettu mitenkään liian vakavasti.
Väkivahva Jouko nakkelee tämmösiä kukkakeppejä ihan yhdellä kädellä. :D
Sarjatauolla ehti vähän treenata myös poseerauksia. Sariltahan nää sujuu, mutta Joukolla on vähän reenaamista vielä!
Kun lauantain pakollinen osuus oli, lähdettiin saunomaan ja avantoon. Mun ja Sarin kanssa saunaan meinasi tunkea myös lauma jääkiekkojunnuja, mutta ajettiin pojat kuitenkin tylysti pois. Saunan jälkeen istuskeltiin porukalla takkahuoneessa ja hörötettiin tyhmille jutuille. Koska Vierumäki on tunnettu koko eteläisen Suomen parhaana menomekkana, lähdettiin vielä saunalta Sporttibaariin.
Onko tämä sitä palautusjuomaa!?
Tuulitakissa ja reenitrikoissa baariin, tyylikästä!
Yöunet jäi vähän vähiin, mutta kun pysytteli vesilinjalla, aamulla jaksoi taas pirteänä palata luokkahuoneeseen piirtelemään muistiinpanoja. Aamupäivällä ohjelmissa oli vähän luentoja, mutta ihan ei luuduttu paikalleen, kun käytiin vähän höntsäilemässä välillä. Tehtiin erilaisia alkulämmittelyihin ja loppuverryttelyihin sopivia ryhmäytymishöntsäilyjä ja kontattiin pitkin lattiaa porukalla. Joku harmitteli, että sääli kun ei mennyt suorana Periscopeen, olisi taatusti ollu aamupäivän sekopäisin lähetys.
Ennen höntsyhommia harjoittelin vähän mun kansallisbaletin roolia varten. Tällä notkeudella tanssitaan kaikki roolit Pähkinänsärkijästä ja Joutsenlammesta! 
Tähän olisin tietysti lisännyt kuvan voimanostovalmentajatodistuksestani, jos sellainen olisi, mutta en viitsinyt ruveta vääsäämään sellaista Paintilla. Kun todistukset aikanaan tulevat, laitetaan ne meidän autotallisalin seinille kehyksiin.
Koulutuksesta tarttui paljon uusia juttuja mukaan ja ehkä itsekin voi olla vähän parempi ja taitavampi voimanostaja tämän jälkeen. Kuukauden kurssi ei kuitenkaan tee kenestäkään taitavaa valmentajaa, vaan kokemus on se mikä puhuu. Parikymmentä vuotta rautaa paiskonut nostaja on siis todennäköisesti paljon parempi valmentaja, kuin minä, joka olen treenannut muutaman vuoden ja käynyt yhden lyhyen kurssin. Uskon kuitenkin, että jossain tilanteissa lyhyt kokemus voi olla valtti, koska kokeneiden nostajien seurassa pysyy kyllä nöyränä ja voisin kuvitella valmentajana olevani aika helposti lähestyttävä. Tulevaisuudessa mulla on siis varmasti jotakin annettavaa voimanostovalmentajana ja kokemus tuo varmuuden tekemiseen.
Yhdestä asiasta olen kuitenkin aika varma. Suomessa ei taida olla kovin montaa muuta, joka olisi sekä voimanostovalmentaja, että pyöräilynohjaaja. Aika uniikki kombo!

4 kommenttia:

  1. Onnitteluja taas molemmille, toiset ne vaan ehtii kaikkea, voi kun saisi jotain aikaiseksi, muutakin kun liikuteltua pyörää... sunnuntaina 3000km täyteen.

    Miten olisi kolmanneksi tai seuraaviksi vaihtoehdoiksi, urheiluhieroja, personal trainer tai fysioterapeutti ja mitä kaikkea muuta vielä löytyykään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä pitää tehdä mistä eniten pitää, eli pyöräile vaan niin paljon kun mieli tekee. :)

      Olishan noita kaikennäkösiä, nyt voisin ehkä pitää vähän taukoa ja keskittyä vaikka Ratareiden järjestämiseen!

      Poista
    2. Yritetään pyöräillä ja pitää vielä hetken aikaa minimitavoite 30km/vrk ja kunhan kelit lämpenee niin tavoitetta ylöspäin ja samalla muutkin harrastukset pääsevät vauhtiin, frisbeegolfissakin taitaa alkaa olisikohan jo viides vuosi ja vielä se unelmaheittokin puuttuu eli heti avausheitolla koriin.

      ratareisi on tärkeä juttu ja onneksi järjestelyt ovat hyvien henkilöiden käsissä ja kokemustakin jo niin paljon että kaikki menee varmasti hyvin, katselinkin joku päivä sitten että vähintään 100 kierrosta molempina aikaisempina vuosina ajaneita taitaa olla 7 polkijaa. Saa nähdä juhannuksen jälkeen kuinka monella on kolmen vuoden jälkeen joka juhannuksena vähintään 100 kierrosta ajettuna, oma tavoite on pysyä tuossa joukossa mukana.

      Tulevana juhannuksena ensimmäiset ajajat ylittävät ratareiden yhteiskilometreissä 1000km, tuohon lukemaan ""tonnikerhoon"" tullee varmasti useampiakin nimiä.

      102 yötä vielä :-)

      Poista