Hullua on helppo yllyttää ja jotenkin se joo-vastaus vaan lipsahti, kun multa kysyttiin, että haluanko osallistua Tampere roller derbyn järjestämään Open skate -tapahtumaan. Ennakkotiedot tai lähinnä ennakkoluulot roller derbysta oli varsin hataralla pohjalla. Oletukseni oli se, että tatskatut naiset luistelee ympäriinsä ja tönii toisiaan ja sitten tulee mustelmia. Siinä kaikki tietoni, joten tarkempi tutustuminen oli ihan paikallaan.
Open skate -tapahtuma järjestettiin Tampere areenalla ja porukkaa oli aivan jonoksi asti. Rahkaäijäkin oli heikkona hetkenä luvannut tulla mukaan ja edusti selkeää miesvähemmistöä.
Jokainen osallistuja sai lainata suojia, kypärää ja luistimia seuran pelaajilta.
Postauksen kaikki kuvat on muuten ottanut valokuvaaja Katri Kallio, joka kuuluu itsekin Tampere roller derby -seuraan. Mä ja Katri ollaan jotain pikkuserkun pikkuserkkuja tai muuta yhtä läheistä sukua ja lapsena aina leikittiin kaikissa sukujuhlissa. Nykyään törmätään muutaman vuoden välein erilaisissa yhteyksissä ja mielenkiinnolla olen seurannut Katrin valokuvausuraa. Fokus tällä nuorella kuvaajalla on henkilö- ja tapahtumakuvauksissa ja Katri kuvailee tapahtumissa ja studiollaan Lentävänniemessä. Katrilla on tosi hienoja ja persoonallisia kuvia ja niitä kannattaa käydä ihailemassa kuvaajan kotisivuilla. Jätinkin siis oman pokkarin ihan suosilla kotiin ja annoin ammattilaisen hoitaa nää kuvaushommat.
Mitenkäs nää polvisuojat ny menee?
Open Skate -tapahtuma alkoi järjettömän kokoisen porukan jakamisella kahtia ja toinen ryhmä pääsi kokeilemaan heti luistimia ja ryhmä, jossa itse olin, pääsi kuuntelemaan vähän lisää roller derbystä. Mulla on tässä edessä roller derbyn säännöt, mutta en ehkä ala niistä enempää kirjoittamaan, mutta pääidea on se, että kaksi joukkuetta kiertää rataa ja kilpailee pisteistä. Molemmista joukkeista radalla on yhteensä viisi pelaajaa, joista yksi tekee pisteitä ja muut yrittävät estää toisen joukkueen pisteidentekijää. Eli vähän tulee tönimistä pelissä!
Hei määhän pysyn pystyssä!
Roller derby oli kova juttu joskus 70-luvulla Jenkeissä, mutta hiipui vähän pois. Laji kuitenkin nousi tuhkasta kuin Fenix-lintu 2000-luvun alussa ja Suomeen se saapui vuonna 2009. Tampereella haistettiin hitti heti alkuunsa ja Tampere roller derby perustettiin samana vuonna. Suomessa on parikymmentä naisjoukkuetta ja muutamia miesten joukkueita, joista yksi on Tampere Rollin´Bros.
Rahkaäijä oli ihan pro tässä(kin) hommassa!
Asia mikä mut yllätti täysin, oli se kuinka roller derby onkin urheilua, eikä mitään hallin ympäri höntsäilyä. Suomessa on SM-liiga ja pelaajat on kovakuntoista ja taitavaa sakkia. Mun oli kuitenkin pakko kysyä tästä mun ennakkoluulosta, jonka mukaan kaikki roller derbyilijöillä on hassun värinen tukka ja paljon söpöjä tatskoja. Nyt kaikki voivat huokaista helpotuksesta, koska sininen tukka ei ole edellytys joukkueeseen liittymiselle, vaan seurassa on kaikenlaista väkeä nuorista opiskelijoista nelikymppisiin kotiäiteihin. Eikä kaikkien ole pakko myöskään luistella, koska roller derbyn maailmassa tarvitaan paljon NSO-väkeä eli non-skating officialseja eli tampereeksi toimitsijoita. Peleissä tarvitaa myös tuomareita, jotka myös luistevat pelin tiimellyksessä.
Onneks paikalla oli muitakin miehiä, niin ei ruvennut Rahkaäijää jännittämään liikaa tyttöjen seurassa.
Kun sain luistimet jalkaan, ajattelin, että tästä ei varmaan seuraa muuta kuin aivovamma ja kuusi murtunutta luuta. Jonkin verran olen luistellut tavallisilla rullaluistimilla, mutta se on ihan eri asia. Porukkaa varmaan lakoaisi enemmän, kuin ikinä samassa paikassa järjestettävissa Nokia-Mission herätyskokouksissa! Hiljalleen luistelu alkoi kuitenkin sujua, ja aloin jo uskomaan hengissä selviämiseen. Vaikeinta tuntui olevan jarruttaminen, mutta se olikin helpoin tehdä kaatumalla. Paikalla olleet derbyilijät liikkuivat luistimilla ihailtavan ketterästi ja sulavasti, eikä mistään bambista jäällä ollut puhettakaan. Mutta ilmeisesti tässäkin lajissa harjoittelu auttaa, en ainakaan usko kenenkään syntyneen rullaluistimet jalassa.
Mistäs puolelta tää töttörö pitikään kiertää?
Jos halli olisi ollut ihan tyhjä, olisi varmaan uskaltanut päästellä vähän kovempaa, mutta liikenteessä oli muitakin bambeja, niin pelkäsin että tulee peurakolari. Oudokseltaan luistelu oli melko raskasta ja kondromalasia-polville aivan horroria, mutta olihan se silti tosi siistiä! Kuinka siistiä se olisikaan, jos osaisi luistella niin hyvin, että pysyisi pystyssä kun muut tönii pelissä!
Peli menossa, toi yks odottaa jäähykopissa takaisin peliin pääsyä.
Kokeilun jälkeen oli vielä näytöspeli, jotta päästiin vähän makuun, että mitä se pelaaminen voisi olla. En olisi varmaan tajunnut mitään, mutta eräs Rollin´ bros -jäbä eli Tatu selitti meille koko ajan, että mitä tapahtuu. Peli näytti tosi nopeatempoiselta, mutta hiukan sai ideasta kiinni. Tässä on Katrin tekemä video Open skate -tapahtumasta ja lopussa näkyy vähän peliäkin. Näyttää hauskalta, vai mitä?
Mulle jäi roller derbystä tosi hyvä fiilis ja Tampere roller derby näyttäytyi aktiivisena seurana, johon on melko matala kynnys liittyä. Treenejä on varsin usein ja yhteishenki näytti kivalta. Voi jopa sanoa, että koko ilta oli positiivinen yllätys. Etukäteen varsin skeptinen Rahkaäijäkin oli tyytyväinen, että osallistui. TRD:lla alkaa tänä keväänä uusi Freshmeat training period eli tampereeksi alkeiskurssi. Koska se on alkeiskurssi, ei tartte osata luistella valmiiksi, vaan riittää se, että haluaa oppia! Kurssista lisätietoa ja ilmoittauminen löytyy TÄÄLTÄ!
Monilla roller derbyn pelaajilla on lempinimi, jota käytetään seurassa ja peleissä ja monet nimet oli hauskoja väännöksiä jostakin asiasta tai omasta nimestä. Oli Chuck Horrisia, Super Mariaa ja monta muuta oivallusta. Monet kertoivat, että lempinimen keksiminen oli alkuun hankalaa. Mulla se ei olis kovin vaikea valinta, nimi olisi vaan lyhyesti ja ytimekkäästi Rahkis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti