Kaksi maailmaa ja kissakakkua

Viimeisen kolmen päivän aikana olen kävellyt sateessa kumisaappaat jalassa Pälkäneen metsissä ja ihmetellyt miten voi olla olemassa niin monta vihreän eri sävyä, polkenut maantiepyörällä hyötyajoa pitkin Tamperetta, liukastellut märkien juurien päällä maastopyörällä ja kironnut etukyykyn tahtiin salilla. Kaikki ihan erilaista liikuntaa, mutta silti niin hauskaa ja tuntuu huippuhyvältä.

Näytän kuulemma pikaluistelijalta tuo huppu päässä. En yhtään tiedä miksi, johtuu varmaan berberistäni, joka on kuin pikaluistelijalla konsanaan! Eikä siitä hupusta!

Varsinkin näin kesällä liikunnan skaala on varsin laaja ja tulee tehtyä monenmoista treeniä ulkosalla pyörällä ja ilman. Mää en halua jumiutua mihinkään yhteen juttuun, vaan haluan, että liikunta pysyy monipuolisena ja hauskana ja koitan olla avoin kokeileen vähän kaikenlaista. Se takaa sen, että samalla viikolla voin tehdä päättömän emakkokyykkyreenin ja ajaa 140 kilometriä maantiepyörällä. Olen ylpeä siitä, että kuntoa löytyy niin airoopisen kuin lihaskunnonkin saralta.

Eka maastomimmilenkki muutama viikko sitten, voi jehna kun oli hauskaa!

Osallistujia oli kolme! Nyt maastomimmejä on yhteensä kymmenen ja mukaan kaivataan lisää ajavia pimuja! Ei haittaa vaikka olisit jostain aivan muualta, koska parastahan olisi jos eri kaupunkiin tulisi sellaisia maastomimmijengin alajaostoja! Tsekkaa lisää täältä.

Väillä tuntuu, että elän vähän kahdessa maailmassa, kun treenaa voimanostotyylisesti ja pyöräilee paljon.  Ensimmäisessä maailmassa monen tunnin fillarilenkit on ikuisen ihmettelyn aihe ja airoopista kuntoa kohotetaan lähinnä kymmenen toiston kyykkysarjoilla. Toisessa maailmassa jalkoja ei kuulemma tarvi reenata ollenkaan, kun ajaa pyörällä ja salilta saa vain turhaa painoa pyörän päälle. Näin kärjistetysti. Mun ei onneksi tarvitse valita näiden kahden maailman välillä, vaan voin tehdä ihan just sitä, mistä tykkään ja nauttia tekemisestä. Toivon, että kaikki muutkin nauttii, oli missä maailmassa hyvänsä ja teki mitä tahansa. Se, että aidosti pitää liikunnasta ja omista reeneistään, tuo tulosta.

Perjantaipenkki, rinta pumppiin sopivasti viikonlopuksi!

Onhan se myös terveellistä harrastaa liikuntaa mahdollisimman monipuolisesti, eikä toimittaa vain yksipuolisia reenejä viikosta toiseen. Voimatreenit tuntuu paljon helpommilta ja jaksaa tehdä enemmän volyymia, kun on vähän kestävyyskuntoakin. Kestävyyslajeissakin on hyötyä voimasta ja itse ainakin huomaan, että kyykkyhäkissä vietetyt kauniit hetket näkyy myös pyörän päällä. Ja kuten Rahkaäijä sanoi, kukaan ei ole koskaan hävinnyt mitään sen takia, että olisi liian voimakas Vai onko?

Tärkeintä ei ole tuntuma, vaan näyttävät ilmeet! Ja niitähän mulla riittää!

Epäilemättä mää reenaan ihan päin mäntyä kaikkien oikeiden urheilijoiden mielestä eikä olisi järkevää yhdistää pyöräilyä ja voimanostoa. Mua ei kuitenkaan pahemmin nakkaa se, mitä muut ovat mieltä touhuistani, joten jatkan valitsemallani linjalla, koska tämä sopii mulle. Pyöräilyssä mulla ei ole mitään suurempia tavoitteita ja salilla tangon päähän tulee pikkuhiljaa koko ajan lisää painoja, joten jotain varmasti teen hyvin. Asioita voi tehdä kunnolla tekemättä niitä ryppyotsaisesti ja liian tosissaan. Sitten kun alan menettämään yöuneni, koska stressaan reenejä, on aika vaihtaa lajia kasvien keräilyyn ja tähtien tutkimiseen.

Kissakakkua, olkaa hyvä! Rahkaäijän luomus!

Keskiviikkona pidin kandijuhlat pienelle porukalla (yhtään enempää mulla ei olisikaan ollut lautasia tai kahvimukeja!) ja Rahkaäijän tekemän kissakakun lisäksi tarjolla oli äitin tekemää voileipäkakkua, mummun pikkuleipiä ja mini-Runebergintorttuja. Tunnelma oli oikein mukava ja oli kiva nähdä tärkeitä ihmisiä. Kissat olivat yksi suuri ohjelmanumero ja niiden hölmöilyissä riitti ihmeteltävää koko illan.

Vain pieni pätkä voileipäkakkua jäi jäljelle ja nyt sekin on vain lämmin muisto. 

Tämä lomaviikko alkaa vedellä viimeisiään, mutta vielä ehtii vaikka mitä. Ensimmäisenä tehtävien juttujen listalla on ulkoiluhäkki kissoille ja siihen käytiinkin ostamassa tänään jo materiaaleja. Eipä vielä Leksat tiedäkään, että kohta pääsevät hengailemaan takapihalle ihan milloin haluavat. Malttavatkohan tulla sitten enää ollenkaan sisälle? Vielä ennen töihin paluuta täytyy poiketa Linnanmäellä ja sitä odotan taatusti enemmän, kuin seurueen varsinainen huvipuisto-kohdeyleisö. Jee, tulee niin hauskaa!