Raakakakkuepäilijän kääntymys

Mä oon suhtautunut kaikkiin raakaruoka- ja superfooshommiin aina suurella varauksella. Mun mielestä se on ollut pahemman luokan hörhöilyä, mihin mää en halua lähteä mukaan. Lauantaina meille oli kuitenkin tulossa vieraita ja menu oli gluteeniton ja jälkkärin oli oltava samaa sorttia. Päätin, että nyt kokeillaan jotain tosi erilaista ja kysyin vinkkiä Shape & Cake -blogin Iinalta, joka tekee ainakin kuvien ja juttujen perusteella huikeita leipomuksia. Tiesin, että Iinaan voi luottaa ja sain muutamankin reseptiehdotuksen, joista valkkasin limekakun ohjeen.
Onneksi muistin, että vampyyrit ja muut kuolleet pitää lauantaina kauppojen ovet kiinni ja perjantaina ravasin kauppoja läpi, että löysin kakun onneksi melko vähälukuiset ainekset. Mulla ei ollut mitään hummaa, että mitähän mahtaa olla agave-siirappi, mutta Punnitse & Säästä -kaupan henkilökunta onneksi tiesi. (Oon muuten usein miettinyt, että voisin perustaa kalastusturismiyrityksen, jonka nimi on Punnitse ja Päästä. Maailman paras leikki on tehdä yrityksen nimistä hauskoja väännöksiä ja keksiä, mitä siellä tehdään. Nekalassa on Muototerä-niminen yritys. Se on tietysti Muotoperä, ja siellä asennetaan hanuri-implantteja.)

Kondiittorimestari työssään. 

Ja sitten takaisin kakkuun! Mulla oli vaan säälittävä sauvasekotin, jolla murskasin pähkinöitä ja taateleita ja se oli lopuksi oikeesti niin kuuma, että vähän pelkäsin tulipaloa, joka kypsentää kakkutaikinan lisäksi mut ja kissat. Täytteeseen tuli cashew-pähkinöitä, limeä, kookosöljyä ja agave-siirappia. Toisinaan cashew-pähkinöissä on sellanen kevyt navetan maku ja täytettä maistellessa kirosin, että tätäkö varten oikeesti ostin kympin purkin kookosöljyä, tästä tulee ihan kauheeta! Epäilin vahvasti, että kakkuni kelpaa korkeintaan saunan lämmitykseen ja suurella jännityksellä korkattiinkin se illalla.

Sen lisäksi, että se oli raaka, se oli myös hyvin, hyvin ohut. 

Muutama ensimmäinen lusikallinen menikin ihan kauhun vallassa, mutta sitten jotenkin kakkuun pääsi sisälle ja se oli oikeastaan aika hyvää! Onhan se ihan eri juttu syödä pähkinöistä rakennettua kakkua, kun jotain oikeaa täytekakkua, mutta siihen pitää vaan osata suhtautua. Kaikkein parasta kakku oli vasta sunnuntai-aamuna, kun maut oli mukavasti voimistuneet, nam!
Ensimmäinen raakakokkailu olikin lopulta aivan menestyksekäs, taidan tehdä toistekin. Tai sitten mun pitää keksiä agave-siirapille ja kookosöljylle muutakin käyttöä.
Näissä raakaruokajutuissa mua on paljon hämännyt se, että ihmiset luulee, että ne on jotain autuaaksi tekevää ja pelkkää terveyttä täynnä ja esimerkiksi raakaleivonnaisia voi syödä oikeestaan miten paljon hyvänsä. On sitä energiaa muuallakin kuin vehnäjauhossa ja valkoisessa sokerissa. Mutta toki varmaan kannattaa syödä terveellisempiä herkkuja, jos herkkuja aikoo syödä. (Paitsi, että mää tykkään kaikesta, missä on paljon sokeria!)

Iidesjärven ranta on mun yksi lempimaisemista Tampereella, järven toisella puolella näkyy keskusta. 

Tämä aika vuodesta on vähän sellasta pyöräilyn lama-aikaa. Kesä on takana ja talvi vasta edessä ja pimeä tulee aikasin ja jatkuvasti on märkää. Maastopyöräily talvella on aivan parasta ja ainakin meillä odotetaan lunta tosi kärsimättämänä. Mutta tämä lama-aika pitää vaan kestää ja yrittää ehtiä valoisalla ajamaan tai pitää lamput jatkuvasti latauksessa.

Rahkaäijä kävi sen sijaan kääntämässä Hervannassa Suolijärvellä asti, ei hullummat maisemat sielläkään!

Molemmat haluaisi ajaa vain läskipyörällä, joten meidän on vähän pakko jakaa ajovuoroja. Esimerkiksi lauantai-aamuna Rahkaäijä ajoi ensin sillä aikaa kun mä siivosin ja sitten Rahkaäijä jäi kokkaamaan ja mä lähdin polkemaan. Tänään mää saan taas ottaa Lumikin ajoon, kun Rahkaäijällä on salipäivä.

Mulla on nykyään aina salilla sortsit ja pitkät sukat, onhan se nyt aika junttia, mutta silti aika khuulia. Voisko Lidliin tulla taas pitkiä sukkia myyntiin?

Mulla oli eilen salipäivä. Meillä päin sunnuntai-ilta ei ilmeisesti ole erityisen suosittu treeniajankohta. Kaikki varmaan makaa darr... Eikun siis makaa sohvalla ja katsoo sitä ohjelmaa, missä tanssitaan tähtien kanssa. "Jaa siis kumpi tästä parista oli nyt se tähti, en yhtään tunnista?"
Joo, mutta salilla olin ja maastavetoa tein. Ai että, mää vaan rakastan maastavetoa, siis oikeesti rakastan, se on parasta! Voimatreenissä parasta on se tunne, että huomaa, että tämä painaa nyt aika tavalla, mutta siltä minä sen tästä nyt nostan. Mää en tykkäis olla mikään bodaaja, kun joutuis tekeen niin pitkiä sarjoja, se on mukavan helppoo kun tarvii nostaa samassa sarjassa vaan kerran tai pari. Vai miten se meni?

Psyykkaus on kaiken A ja O. 3x112,5 kg. 

Joulukuun puolivälissä on salin voimanostokisat ja oon kuullut, että semmosiin kuulemma valmistaudutaan jotenkin. Mä aattelin, että valmistaudun sillain, että syön tosi paljon (sarjalla ei meinaan oo kauheesti väliä, kun en tiedä onks mulla vastustajia) ja nostelen sillain kun hyvältä tuntuu. Kattellaan!
Loppuun vielä terveiset Leolta ja Leokolta, joka ilmeisesti luulee olevansa orava. Tsik tsik, missä kävyt?