torstai 13. helmikuuta 2014

Tyhmä treeni ja kuuluisa rahka-asiantuntija

No voin kertoo, että eilen oli ihan superkakka treeni! Leuanveto, koko treeni ja sali kiinnosti kun kilo kiitospäivän kalkkunaa (kuivaa!) ja huono asenne takasi huonon treenin. Koska kelailin kaikkea muuta kuin treeniä, niin ehdin ajatella paljon kaikenlaista. Kuten...
- Miksi lisäpainovyö on niin iso? Ne joille se on sopiva, ei tarvii varmaan enää lisäpainoja leuanvetoon tai dippeihin.
- Leuanveto oli oikeastaan paljon helpompaa, jos potkis aina seinästä vauhtia.
- Miksi joku tulee pyjamahousuissa salille?
- Olisinpa laiskiainen, niin ei tarttis koskaan treenata
- Miksi kukaan tekee ylätaljaa niskan taakse, näyttää niin vaivalloiselta..?
- Päästä katkeaa verisuoni, koska joku on vääntänyt FM-taajuudet Loop-radion kohdalle. En kestä! Bitch. Fuck me. I wanna fuck you. Tsunami. Uuh. Fuck. Ass. Weeds. Pussy. We're the fuckin animals. Fuck. Oooooh, uuh jeah. Ja sitä rataa. Jumputi jumputi. Mää en halua kuunnella mitään tamppaus-musiikkia salilla!
- Maan vetovoima on tänään liian voimakas ja pystypunnerrus on mahdotonta. Ja miks Rahkaäijä varmistaa aina väärin? Ja kannustaa väärin?
- Mun olkapäät on tuomittu ikuiseen pienuuteen. Ne ei koskaan kasva aikuisiksi. Ne on vähän kuin Peter Pan.
- Huomaakohan kukaan, kuinka paljon mua ketuttaa tää treeni?
- Joko saa lähteä kotiin?

Treenin hauskin osio oli se, että testasin salin hierovaa nojatuolia ekaa kertaa ja se oli ihan mahtavaa! Ensin oli vähän vaikee virittäytyä siihen ajatukseen, että sohvan selkänojasta työntyy semmosia sauvoja, jotka liikkuu uhmakkaasti ja tökkii selkää, mutta kun pääsin tästä yli, löhöily oli todella jees!
Mitä täällä tapahtuu?!
Ja mitä huonoon treeniin tulee, ei se kuitenkaan niin huono ollut, mitä luulin ja toisekseen, jos vuodessa on parisataa salitreeniä, ei varmaan kukaan pysty tykittämään mahtavalla fiiliksillä kaikkia läpi. Tai ainakin huijaa, jos niin väittää! Huomenna taas syöksyn raudan kimppuun vähän paremmalla attackilla.

Mutta asiasta rahkaan! Rahkamuijasta on tullut kuin varkain quarkain tullut koko kansan rahka-asiantuntija. Syksyllä Iltelehti pyysi kommenttia siihen, miltä tuntuu syödä runsaasti rahkaa ja nyt annoin aiheesta haastattelun Utain-lehdelle, joka on Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti. Lehden pääset tsekkaan tästä ja juttu löytyy sivulta 7. Mun tarvii varmaan kohta perustaa joku konsulttifirma, joka tsemppaa ihmisiä löytämään itsestään sisäisen rahkansyöjän!
Tässä mä vaan köllötän rahkojeni kanssa! Kuva Katarina Sällylä
Rahkalaskuri: 686

19 kommenttia:

  1. joo, voit aloittaa musta. rahka on kyllä aivan vihoviimeistä sontaa, eihän sitä saa kurkusta alas millään... ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa, kun niitä tuohon tahtiin vetelet. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot ehkä toivoton tapaus. ;) Syöt vaan väärien lisukkeiden kanssa! Luulen, että moni muu syö yhtä paljon, mutta ne ei tee siitä numeroo. :D

      Poista
  2. Olipa hyvä lehtijuttu. Etenkin hymyilytti loppukommentti että jos ei halua syödä mitään käsiteltyä ruokaa, voi syödä käpyjä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa tykkäsin siitä! Tottahan se on, kannattaa poimia kävyt suoraan puusta, ettei mikää eläin oo päässy prosessoimaan sitä. :D

      Poista
  3. "Miksi kukaan tekee ylätaljaa niskan taakse, näyttää niin vaivalloiselta..?"
    Oon miettiny ihan samaa, näyttää tosi hankalalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pää on ihan tiellä! Mulla menis kaikki keskittyminen siihen, etten kolauta tangolla takaraivoon.

      Poista
    2. Jep. Se ON hankalaa. Miulla ylätaljan niskan taakse –kokeilut loppui siihen, kun nuttura tarttui tangon klipsiin kiinni. Olipa kiva nyhtää lettiä siitä irti. Tuota liikettä varten pitäis miettiä, miten laittaa tukka salille (joopa joo), joten päätin unohtaa koko jutun.

      En yleensä heitä kommentteja blogikirjoituksiin, mutta nyt sitten tein poikkeuksen. Kun kerran tämän merkittävän askeleen otin, niin samaan syssyyn haluan kiittää sinnuu tästä mahtavasta blogista! En tiedä, miten tänne joskus aikoinaan eksyin, mutta miun nettiselaimen kirjanmerkeissä siulla on pysyvä paikka. Jotenkin ovelasti miun mieleen on hiipinyt kiinnostus maastopyöräilyä kohtaan… Mutta toistaiseksi olen pysynyt pyöräteiden puolella. Tosin näin talviaikaan näen työmatkapyöräilyn ennemminkin keskittymisharjoituksena tai puolen tunnin mittaisena meditaationa kuin kuntoiluna.

      Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä Rahkamuijan seikkailuiden seuraavassa jaksossa tapahtuu…

      Poista
    3. Ja hiusongelmakin vielä, se on siis vaikeeta! Omistautunut salitreenaja tietenkin laittaisi vaikka uimalakin ylätalja-sarjojen ajaksi, että tukka ei jäis jumiin. :D mutta mulle vinkattiin tänään, että se on hyvä liike uimareilla. Eli ne voiskin laittaa sen lakin!

      Kiitos paljon, oikeesti arvostan sitä, että kerrankin teit poikkeuksen ja paiskasit kommentilla! Ja olen aika iloinen, että olen voinut ihan salaa aivopestä lukijani myönteiseksi maastopyöräilylle.:D Mä oon miettinyt, että sitten kun oon rikas ja kuuluisa (lähinnä rikas), teen sellasen "Testaa maastopyöräilyä Rahkamuijan kanssa" -kiertueen ympäri Suomen ja kaikki maastopyöräilystä kiinnostuneet vois tulla kokeileen, miltä tuntuu harhautua välillä sinne pyöräteiden ulkopuolelle! Tiedän kokemuksesta, että on aika iso kynnys ostaa maastopyörä ensin tutustumatta vähän lajiin ja tavallinen Jopo ei aina ihan taitu kunnon maastotykiksi.

      Muakin aina ihan jännittää, että mitä seuraavaks tapahtuu. :D

      Poista
  4. Näitä päiviä tulee. Nimim. Tänään melkein pudotin "vahingossa" leokon 50kg siipan varpaille. Ärsytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Onko siipan varpaista enää mitään jäljellä? Muutakin kuin kaunis muisto?

      Poista
  5. I feel u.. Tänään salille portaita ylös kavutessa kantautui korviin ihmeellinen puheensorina, ja se voimistui perille päästyä..sali oli TÄYNNÄ yläasteikäsiä asennevammasia tulevia nuorisohuligaani bensalenkkareita varaamassa kaikki laitteet, taljat, penkit, tangot..... Meinasin lähteä suoraan takasin kotiin kunnes näin tutut kasvot treenipellejen seasss, jos tuo kestää niin minäkin. Voi siis jumalaudanperkeleensaatana kun otti päähän, purkautumisesta päätellen ottaa vieläkin.. Opettajat (kaksi tätiä) ei millään tavoin paimentaneet lammaslaumaansa vaan keskittyivät omiin höpinöihinsä ja treeneihinsä. Luojan KIITOS riesakersat lähtivät lopulta. Jättäen kaikki käyttämänsä tavarat ympäriinsä, kaikkiin tankoihin painot joita kukaan ei edes jaksanut nostaa kertaakaan. En ole lapsivihaaja mutta ton angstisen murrosikänsä voisivat kyllä viettää poissa ihmisten ilmoilta.... Ei edes naurata, ehkä yön yli nukuttua voin nauraa tälle raivolleni (en.) :) näköjään oli pakko päästä purkamaan. Asiasta kukkaruukkuun, sun pitäis päästä johkin lehteen tekemään arvio rahkoista, kokeilet kaikki mahdollisia eri merkkejä ja annat perusteellisen arviosi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, nyt oli ihan avautumisen paikka! Oikeesti kaikella kunnioituksella koululiikuntaa ja liikunnan opettajia kohtaan, miks se porukka pitää viedä sinne pelleileen ja sotkeen, jos sillä salikäynnillä ei ole mitään oikeeta funktioo. Yläasteella meidänkin luokka kävi pari kertaa salilla, tytöt (myös minä!) istu jalkakoneissa ja luki lehtiä ja pojat kokeili prässienkkaa. Ei mitään järkee! Kun olis ihan mahdollista vetää joku järkevä kuntopiiri-tyyppinen tunti niille. Ja ihan pahinta on toi, ettei siivota painoja ja tankoja pois! May the force be with you!

      Aika hyvä, mikähän lehti ekana ehtii pyytää mua?!? Jos ei ens viikkoon mennessä oo kukaan pyytänyt mua rahkakriitikoksi, sitten pistän pystyyn oman Quarkmagazinen, joka käsittelee rahkamaailman uusimpia tuulia. ;)

      Poista
  6. Nuo huonot salipäivät on itellä sellasia, et joskus jopa alkaa hymyilyttää ja huvituttamaan se miten ihmeessä se treeni nyt voi niin ketuttaa että maailma näyttää punaselta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ketutus saa joskus aivan överit mittasuhteet! Mutta viimestään sitten kun pääsee ruokapöytään kotona, kiukku on jo kaikonnut!

      Poista
  7. Tänää oli munki salilla nuita -00 syntyneitä fitnesskersoja. Luoja.
    Lisäks yks mummo kylläs mua koko treenin ajan.
    Joku random ukko hölisi mulle omista treeneistään VAIKKA MULLA OLI KUULOKKEET. EN KESTÄ. EI MULLE PUHUTA.
    Joku vatipää oli jättänu painonsa mutkatankoon ja ois tehny mieli nipistää seuraavaa vastaantulevaa pyllystä, niin paljon ärsytti.
    Ärsytti se, että treeni ei sujunut. Syystä että ärsytti kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja huomatkaa MUN sali eli kukaa muu ei siellä saa käydä/tehä mitää :D

      Poista
    2. Huhhuh, voitit nyt kyllä tän ärsyttävin treeni -battlen! Ja mikä pahinta, yksin treenatessas olisit voinut välttyä kaikelta tältä kiusalta! (Saispa salille sellasia minä itse -vuoroja, jollon sinne ei päästetä ketään muuta!) Komppaan ihan täysiä tota, että joku puhuu treenin aikana, kerran joku ukkeli hölisi mulle KESKEN SARJAN, joku roti ny!
      Ja mikä pahinta, kohta ne -00 kersat pelaa varmaan jossain maajoukkueessa jääkiakkoo ja voittaa olympialaisissa kultaa (joka lajissa) ja saa fysiikan noopeleita ja keksii uusia vihaisia lintuja ja kaikkee muuta ja justhan ne vasta synty ja taas mää tunnen itteni vanhaks. :(

      Poista
  8. "Miltä tuntuu syödä runsaasti rahkaa" :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on päivänpolttava kysymys, josta media on kiinnostunut. ;D

      Poista