Ratareisi 2018!

Hei en voi uskoa, että kirjotan jo viidennen kerran Ratareisi-tapahtumasta! Ensimmäinen Ratareisi pidettiin juhannuksena 2014 ja nyt tosiaan jo viidettä kertaa. Mihin tää aika menee?!

Vaikka alkuperäisestä neljän hengen järjestäjätiimistä on pudonnut jo kolme pois, mä oon halunnut jatkaa Ratista ja tänä vuonna mulla oli apuhenkilöinä Sari ja Kaarlo, jotka oli auttamassa myös viime vuonna. Mä oon tutustunut Kaarloon kaksi vuotta sitten Ratareidessä ja Sarppa ja Kaaleppi tapasivat ensimmäisen kerran viime vuoden Ratareidessä. Ollaan kaikki vähän eri ikäisiä, mutta huumori on jotenkin ihan sama ja meillä oli taas aivan superhauska viikonloppu!

Menomatka oli ihan tuskaa, kun ei löytynyt ruokapaikkaa, mutta mentiin sitten Kiskokabinettiin, jossa oli hyvin grillimausteiset makuelämykset. :D 

Lähdin siis näiden kahden kanssa jo perjantaina Alastaroon ja vettä tuli kun Esterin saavista ja perille päästessä vetäydyttiin vaan mökkiin kattoon Hihna24/7:aa. Kun sade vähän hellitti, lähdettiin varikolla laittamaan paikkoja kuntoon ja moikkailemaan osallistujia, jotka olivat jo saapuneet paikalle. Tuli kyllä niin vahva deja vu, kun kurvattiin paikalle. Harmaa ja sateinen keli ja märkä rata ja radan varikkomies Ismo kaartaa paikalle golf-kärryllään. Siitä on 2010-luvun juhannukset tehty!

Meillä on ollut perinteisesti polkupyöräkiihdytyskisat perjantai-iltana ja kun keli oli tosi märkä, ei ollut hirveästi innokkaita kiihdyttäjiä. Kiihdytyskisan pokaalit olivat kuitenkin ostettu, joten yllytin kaksi miestä ja kaksi naista kisaan mukaan, jotta saatiin suoraan finaali aikaiseksi. Naisten sarjan voitti nojapyörällä Jaana, joka on muistaakseni parikin kertaa ollut kiihdytyskisan kakkonen ja miesten sarjan vei maantiepyörällä kiskonut Henri.

Meidän mukava juhannusmökki. Majoituttiin samassa möksässä myös 2016!

Perjantai-iltana ei olisi millään malttanut mennä nukkumaan, kun oli pakko kattoo telkkaria mökillä. Meillä ei ole ollut telkkaria useampaan vuoteen ja siksi TLC-kanavan reality-kimara tuntui todella luksukselta. :D Sama homma lauantai-aamuna, millään ei olisi pystynyt lähtemään varikolle avaamaan ilmoittaumista, kun tuli huippukiintoisa ohjelma miehestä, jolla oli neljä vaimoa. Mieti hei, neljä!!

Ratareisi-aamu ja aurinko paistaa, hallelujaa!

Neljästä vaimosta huolimatta ilmoittautuminen alkoi yhdeksältä ja ennakkoon osallistujalista ei näyttänyt kovin runsaalta. Listalla oli vain reilut parikymmentä maksanutta ja mietin, että mitähän tästäkin taas tulee. Olin arvellut, että 60 ihmistä tulee ja sen mukaan tulostin myös osallistumisdiplomeita. Kohtuullinen sää kuitenkin pääsi yllättämään ja lopulta listassa oli 72 nimeä! Se on muuten täsmälleen sama määrä kuin vuonna 2015, tarkistin juuri!

Ihan kohta on lähtö! 

Kello 12 osallistujat olivat valmiina lähtöviivalla ja vihreä lippu heilui lähdön merkiksi. Kulkuneuvoa oli taas jos jonkinlaista ja erilaisia nojapyöriä taisi olla lähemmäs 15 tänä vuonna. Mulla oli kyllä huippuhyvä fiilis, kun oli saatu kisaajat matkaan. Osallistujia tuli odotettua enemmän, paljon ensikertalaisia ja myös sellaisia, jotka olivat olleet kolme tai kaksi vuotta sitten mukana ja nyt taas ja lisäksi sääennusteet näyttivät sateetonta viikonloppua! Ei voisi paremmin asiat olla juhannuspäivänä!

Hyvää matkaa! 

Pilvet oli aika uhkaavia, mutta onneksi ne vain uhkaili! 

Radan asfaltti oli uusittu viime syksynä ja se oli kyllä aivan priimaa! 

Varikolla oli grilli kuumana koko ajan (paitsi aamulla, kun Kaarlo nukahti vahtivuorollaan ja grilli sammui! :D) ja ihmiset olivat hyvällä tuulella ja kaikki nauttivat ajamisesta ja tunnelmasta. Tuuli oli aika kova lauantai-päivän ja muutama suora radalla oli aika taistelua, kun tuuli puhalsi 6 metriä sekunnissa vastaan.

Varikolla on tunnelmaa! 

Kaarlo ja Sari pistää parastaan! 

Ratareisi-legenda Jarmo! Ainoa, joka on ajanut joka vuosi vähintään 100 kierrosta!

Rahkaäijäkin kävi pyörittelemässä pari kierrosta, mutta lähti sitten yöksi kotiin. 

Lauantai-päivä ja ilta kului nopeasti ja leppoisasti. Kävin itse ajamassa viitisen kierrosta ja poikettiin S-Marketissa hakemassa Sarin kanssa lisää karkkia kisaajille illan aikana. Yö meillä oli jaettu kolmeen pekkaan niin, että jokainen sai nukkua kohtuullisesti ja varikolla oli aina yksi päivystämässä. Ensiaputiimiä ei tarvittu tänä vuonna lainkaan ja muutenkin osallistujat pitivät hyvin huolen itsestään, eikä kukaan piiputtanut kesken kaiken. Myöskään kaatumisia ei tainnut tulla yhtään tai ei ainakaan yhtäkään sellaista, joka olisi järjestäjän korviin asti kuulunut. Meillä on aina paku lähtövalmiudessa varikolla, jos joku vaikka kaatuu ja pitää hakea radalta pois, mutta muistaakseni kertaakaan ei ole tarvinut mennä autolla radalle kesken kisan. Erittäin hyvä juttu!

Sari sai tosissaan polkea, että pysyi tämän ratahirmun vauhdissa! 

Kärryssä nuorin osallistuja eli Vilho 1 v 2 kk. Poitsu oli mukana Ratareidessä jo viime kesänä, mutta silloin keskittyi lähinnä nukkumaan kantokopassa. 

Tänä vuonna tapahtuma oli oikein tehovalvonnassa, koska poliisit poikkesivat varikolla peräti kahteen kertaan ja vielä eri partiot. Ei niillä mitään asiaa tai nokankoputtamista ollut, mutta kunhan tulivat kuluttamaan pitkää juhannuspäivää Ratareiteen. :D Poliisit kyselivät, että eikö tässä ole mitään yötaukoa, että ajaako noi koko ajan? Toinen partio kaivoi myös tutkan esiin ja konstaapeli mittasi muutamalle pyörälle nopeudeksi 35 km/h.

"Pistäs näiden kaikkien hullujen nimet ylös, laitetaan tehoseurantaan!"

Alastaron ilta-aurinko

Rata yläilmoista. Nuo mutkat on varmasti tullut tutuksi kaikille osallistujille!

Mä nukuin yön aikana parissa erässä 5-6 tuntia ja olo oli yllättävän skarppi aamulla. Yleensä olen nukkunut tapahtuman aikana paljon vähemmän ja kooma on todellinen. Oli mahtavaa herätä autosta kahdeksan aikaan, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja radalla samat hullut pyörittivät edelleen.

Kaarlo otti hienon taidekuvan kärventyneistä makkaroista ja auringonnoususta klo 4.25. :D

AI ETTÄ! <3

Me kannustettiin pyöräilijöitä radan varressa. En tiedä arvostiko ne meidän älämölöä yhtään. :D 

Tiimi toimii ja aurinko paistaa!

24 tuntia myöhemmin eli sunnuntaina kello 12 liputin osallistujat maaliin ja koska tapahtumassa ei ole järjestäjän puolesta ajanottoa, huutelin, että kukahan on ajanut eniten. Jostain kuului vastaus, että "mää ajoin 243 kierrosta"! Ei ollut paljon äijää näkynyt varikolla, koska kilometrejä vuorokaudessa kertyi huikeat 660 kilometriä! Ihan pimeetä, siis oikeesti! Tarkoittaa 27,5 kilometrin tuntivauhtia. Siinä ei ole aikaa käydä nukkumassa! Eniten ajaneen lisäksi palkitsimme Nasu-teamin, joka ulkoillutti radalla isoa Nasu-pehmolelua ja pokaalit lähtivät myös tapahtuman nuoriso-osastolle. Atte 10 v. polkaisi vuorokaudessa 100 kilometriä ja Ananda 12 v. 140 kilometriä. Tee perässä!

Kirjoittelin kaikille halukkaille osallistujille kunniakirja osallistumisesta! 

Palkintojen ja osallistumisdiplomien jälkeen laitteiin Kaarlon ja Sarin kanssa varikko kuntoon ja se on ehkä ärsyttävin osa koko prosessissa, kun pitää siivota. :D Ripeästi saatiin kuitenkin homma pakettiin ja käytiin hakemassa mökiltä loput kamat ja käännettiin auton nokka kohta Tampesteria.

Yleensä mulla on Ratareiden jälkeen sellainen olo, että ei enää ikinä, tää oli nyt viimeinen. En tiedä mikä mielenhäiriö iski, mutta jo maanantaina suunnittelin ensi vuoden Ratareittä. Juhannuksen tienoo on ollu viimeisen pari-kolme vuotta tosi kiireinen töiden suhteen ja ehkä se on vaan tuntunut aina juhannuksen jälkeen, että liikaa hommaa. Mutta tänä vuonna tuntui, että kaikki meni jotenkin tosi helposti ja meillä oli niin hauskaa, että pakkohan tämä on ensi vuonnakin tehdä. En mä nyt varmaksi lupaa, mutta sillain 90 % varmuudella!

Tein tapahtumasta myös videon, josta tuli ihan kiva! Joku valitti, että siinä oli liian vähän ajoa ja ajajia, mutta totuus on se, että ei-pyöräilevät ihmiset ei ihan hirveän kauan jaksa katsoa ajamista ja toisekseen en huomannut edes alku-infossa sanoa, että aion kuvata, niin kaikki eivät välttämättä tykkää, jos oma naama tai kallis pyörä on Youtubessa kansainvälisessä levityksessä. Lähinnä siis kuvasin tapahtumaa järjestäjän näkökulmasta!

Kaiken kaikkiaan jäi siis tosi hyvä mieli viidennestä Ratareidestä ja palautteen perusteella myös osallistujat nauttivat. Mä en edes aja maantiepyörällä nykyään, mutta en mä tätä pitkään aikaan olekaan tehnyt sen takia, että saisin itse ajaa radalla.

Vihdoin on omatkin salitreenit lähtenyt pyörimään ikuisuusflunssan ja kiireiden jälkeen. Ja pari kertaa ollaan Sappeessa käyty ajamassa alamäkeä, mutta se on lähinnä ärsyttävää, kun ajaminen tuntuu niin vaikealta talvitauon jälkeen. Mulla on edelleen harkinta kesken sähkömaastopyörästä, enkä ole päässyt asian kanssa puusta pitkälle. Ehkä ensi kesäksi sitten. :D