Läskit nakurannalla

Ulkona tulee kovaa ja vähän ripottelee myös vettä, niin nyt on oivallinen hetki päivittää kuulumisia täältä lämpöiseltä maapallon puoliskolta, eli tarkemmin sanottuna Lanzarotelta.
Maanantaina ajeltiin vuokra-autolla saaren eteläkärkeen Playa Blancaan ja vuokrattiin sieltä läskipyörät muutamaksi tunniksi. Toki tästä meidänkin kaupungista olisi saanut pyörät vuokralle, mutta haluttiin nimenomaan paksupyörät ja täällä pyörällä olisi lähinnä voinut sahata rantabulevardia edestakaisin.
Pyörät oli erittäin asialliset ja kahden pyörän vuokra neljältä tunnilta pulitti yhteensä 40 euroa.  Pyörävuokraamo oli kaupungin laidalla ja aivan vuokraamon vierestä lähti useita reittejä rannikolle ja ylemmäs kukkuloille. Seutu oli niin sanotusti taajama-alueen ulkopuolelle ja siellä sai polkea vapaasti missä halusi.

Läskeissä oli joustokeula ja Jumbo Jimin renkaat, jotka kylläkin meni vähän tukkoon märästä hiekasta. Pyörässä oli muutenkin laadukkaat osat, joten se oli todellakin vuokrahintansa väärti.

Vuokrapyörällä ei saanut mennä mereen, mutta sitä ei varmaan lasketa, jos aalto vähän hipaisee rengasta.

Tarjolla oli paljon hienoja polkuja ja pitkiä nousuja ja laskuja.

Juuri kun Rahkaäijä ääneen haaveili keitaasta, mäen takaa esiin ilmestyi kahvila, jossa oli ihana levähtää ja elpyä kokiksen ja jätskin kanssa.

Tällä rannalla ei pahemmin ollut ruuhkaa, mutta lähes kaikki auringonottajat ja uimarit olivat alasti. Kyseessä oli siis joku epävirallinen nakuranta. Muutenkin täällä otetaan paljon aurinkoa yläosattomissa, mutta ne on yleensä jotain satavuotiaita brittimummoja, jotka on kärventynyt auringossa jo varmaan siihen aikaan, kun nää saaret on syntynyt tulivuorista.

Kapearenkaisella maasturille eteneminen olisi ollut todella työlästä, koska vähän hikee pukkasi myös läskillä hiekalla polkiessa. Kyllä paksupyörä on nimenomaan lumelle paras!
Sahattiin rantoja ja kukkuloita edestakaisin reilut kaksi tuntia. Maisemat oli aivan käsittämättömän upeita! Vuosi sitten tähän aikaan poljettiin läskeillä Rukan maisemissa ja nämä maastot ja näkymät veti kyllä helposti vertoja Pyhävaaran lumikenkäreiteille.

Hiekkaa, kalliota, kivikkoa. Kyllä kelpaa ajaa läskillä!

Playa Blancan paksupyöräilijät

Parin tunnin jälkeen palattiin autolle ja pyöriteltiin vielä vähän aikaa Playa Blancan rantabulevardia edestakaisin, mutta molemmat alkoi olemaan jo kevyesti uupuneita, niin vietiin pyörät takaisin ja lähdettiin etsimään majakkaa. Jos jossakin on majakka helposti saavutettavissa, siellä olen myös minäkin!

Faro de Pechiguera, 50 metriä korkea ja käy ja kukkuu. Tai siis vilkkuu.

Valittelin viimeksi, että hyviä ravintoloita on ollut vähän haastavaa löytää. Ravintoloita tässä 10 kilometrin säteellä on varmasti satoja, mutta monia vaivaa se vika, että ne koittavat olla yleisravintoloita, jotka tarjoavat aivan kaikkea brittiläisestä aamupalasta sushiin ja burritoista pastaan. Eikä valintaa varsinaisesti helpota se, että tyyliin joka ravintola on saanut neljä tai viisi tähteä Tripadvisorissa. Syytämme tästä brittejä, jotka on aivan innoissaan, jos ravintola tarjoaa halpaa kaljaa ja friteerattuja ruokia. Nyt ollaan kuitenkin saatu muutama positiivinen osuma, kun ollaan valittu  rafloja, jotka selkeästi keskittyy johonkin, eikä tarjoa kaikkien maailman keittiöiden ruokia. Maanantaina vedettiin hyvät (mutta kalliit) sushit Puerto Calerossa läskipyöräilyn jälkeen ja eilen illalla mäsäytettiin mainiossa intialaisessa tässä meidän kylällä.

Otettiin molemmat tällainen lautanen ja vielä vähän muutakin, niin tarjoilijan ilmeestä saattoi tulkita, että tilaus oli suht iso kahdelle ihmiselle. Täällä alkaa ehkä kulkea legenda kahdesta kalpeasta suomalaisesta, jotka syö aivan tolkuttoman paljon.

Maanantai-iltana poikettiin muuten myös salilla tässä meidän lähistöllä ja se oli varsin eksoottinen kokemus. Paikan nimi oli Power House Gym Lanzarote ja valittiin se sillä perusteella, että siellä oli kuvien perusteella kyykkyhäkki. Ja todentotta, päästiin kyykkäämään, koska kyykkyhäkillä ei pahemmin ollut ruuhkaa. Sen sijaan vinopenkit, selkälaitteet ja käsipainoalue oli tiheään miehitetty. Nopealla analysoinnilla tuli selväksi, että trendi on se, että miehet treenaa lähinnä selkää, rintaa ja hanskoja ja naiset pomppii crosstrainerissa tai tekee jumalattoman määrän eristäviä liikkeitä pakaroille. Salilta löytyi kuitenkin kaikki tarpeellinen ja hyvin pystyi treenin tekemään, mutta tänään koitetaan silti löytää toinen sali. Tuolla salilla soi nimittäin musiikki niin uskomattoman kovalla, että siellä ei pystynyt puhumaan. Ehkä on ajateltu, että salilla on kiva käydä etkoilemassa ja pumppaamassa hanskat turvoksiin ja siitä on hyvä lähteä sataman kapakoihin liehittelemään turistinaisia.

Mulla ei ole kuvia salilta, mutta toi palmu tavallaan muistuttaa paikallisia treenaavia miehiä. Muhkeita yläosasta ja varsin ohuita alakropasta.

Tämän aamupäivän ohjelmistossa oli käynti paikallisessa Ikeassa ja ruokaostokset Lidlissä ja sen jälkeen vähän merenalaisia näköaloja. Rahkaäijä pääsi toteuttamaan suuren lapsuudenunelmansa ja käytiin sukellusveneajelulla. Sukellusvene lähti liikkelle Puerto Caleron satamasta ja se ihan oikeasti meni veden alle, peräti 30 metriin asti, eikä vain lillunut pinnan tuntumassa.

Rahkaäijä se siellä kapteenin paikalla ohjailee venettä. Oli siellä ihan oikeakin kapteeni, joka turvallisesti vei meitä pohjalla.

Ikkuna takana oli lukuisia seuralaisia.

Sukellusvene pyöri kolmisen varttia pohjassa ja opas kertoi englanniksi ja norjaksi(!?) aluksesta ja kaloista ja muusta vedenalaisesta maailmasta. Pohjassa oli parikin hylkyä ja sukelluksen puolessa välissä paatti parkeerattiin pohjaan ja kuin tyhjästä veneen viereen ui pari sukeltajaa, jotka alkoivat ruokkia kaloja. Sen jälkeen kalaruuhka ikkunan edessä oli taattu!

Tämä kaveri on pidetty. Tulee ihan mieleen paikalliset kulkukissat, kun ruokin niitä satamassa.

Jaossa olevat eväät haistoi myös aivan törkeän kokoinen keihäsrausku, joka tuli hengailemaan sukeltajien luokse. Se oli pyrstön kanssa varmaan kolmen metrin pituinen ja halkaisiltaan yli metrin. Ei varsinaisesti tulisi mieleen mennä halailemaan moista otusta, mutta sukeltaja tuntui olevan hyvää pataa veijarin kanssa ja yhdessä ne kiersivät ympäri sukellusvenettä, jotta kaikki varmasti näkivät tämän jättimörön ja saivat myös kuvan.

Me käytiin eilen meressä uimassa, mutta siellä ei onneksi näkynyt tuollaisia rauskuja. Olisi tullut muuten aika kiire pois vedestä.

Jos joskus on asiaa Lanzarotelle päin, kannattaa ehdottomasti laittaa eurot riviin ja käydä sukellusveneajelulla, oli se niin hieno kokemus. Ja saatiin vielä mukaan todistukset siitä, että ollaan oltu sukellusveneajelulla. Laitan ne jääkaapin oveen heti kotona!
Huomenna on viimeinen kokonainen päivä täällä ja paraikaa tutkitaan, että mitä meillä on vielä näkemättä ja kokematta. Voisin helposti jäädä tänne toiseksikin viikoksi, ei varmasti tulisi tylsää!