Kyykkyä, nyhtistä ja mifua

Kesän reenit oli vähän sitä sun tätä ja voisi sanoa, että viimeiset kuukaudet salilla on ollut kuntoilua, eikä varsinaisesti tavoitteellista voimanostotreeniä. Olinkin vähän lannistut, että edessä on hirveä työ, kun kaikki voimat on kadonneet. Viikonloppuna suureksi ilokseni huomasin, että eihän tässä ole mitään hätää! Kokeilin ensimmäistä kertaa toukokuun kisojen jälkeen ykköstä kyyykyssä ja sata kiloa sain väännettyä ylös. Vähän moittivat isot pojat, että jäi himpun vajaaksi, mutta se olisi ollut korjattavissa vähän tarkemmalla tekniikalla. Ennätys alkuvuodelta on 110 kiloa, ja uskon sen tason palautuvan äkkiä, kun saa treenirutiinin kunnolla pyörimään ja vähän varmuutta ykkösiin. Penkissä otin lisäksi 57,5 kiloa, eli siitä puuttuu 5 kiloa ennätyksestä. Olen tosi tyytyväinen, kun huomasin, että ei ne voimat radikaalisti häviä mihinkään muutamassa kuukaudessa, vaikka reeni olisi ihan vasemmalla kädellä tehtyä (silloin luulisi vasemman käden olevan tosi vahva, höhööhö!). Ja vaikka elämä on ollut epäsäännöllistä ja hektistä, lähes joka viikko salilla on pyörähdetty vähintään kerran tekemässä esimerkiksi 3x10 sekä kyykkyä että penkkiä ja vähän selkää.

Iltapullistelut RautisGymillä.

Välillä sitä mielellään funtsii, että mitä jos koko vuosi olisikin ollut säännöllistä voimanostotreeniä, kyykkäisin varmaan 120 kiloa, hauikseni pimentäisi auringon ja kaikki salin tangot vääntyis mutkalle, kun käyttäisin mavessa niin isoja romuja. Tai sitten ei. Mää kuitenkin ajattelen tän niin, että tässä on koko loppuelämä aikaa nostella painavia asioita, mutta jotkut kokemukset on niin ainutkertaisia, että pieni takapakki kyykkytuloksessa ei varmaan haittaa. Jos suunnitelmana on harrastaa salitreeniä ja voimanostoa vuosia, ei yksi muutaman kuukauden huonon treenin kausi pahemmin vaikuta. Nyt kun oikeasti tuntuu, että olen taas reenin syrjässä kiinni, voisi seuraavat kisat olla marraskuussa. Vielä en ole kokonaan haudannut ajatusta SM-kisoistakaan, katsotaan katsotaan!

Onpa muuten ruma lastaus tangossa, miten edes kehtaan laittaa tällaista nettiin?

Meidän autotallisali RautisGym on menossa pian kiinni tältä kaudelta, kun kelit kylmiää ja talvisalillamme HH Gymillä tapaa myös muita ihmisiä. Kun me tehdään nykyään töitä yhdessä, se tarkoittaa sitä, että ollaan noin 24 tuntia vuorokaudesta yhdessä. Sen takia on hyvä lähteä edes treenaamaan pois kotoa muiden ihmisten seuraan, ettei ihan mene hermo puolin ja toisin. :D Mutta mitä tähän tiimityöhön tulee, yllättävän hyvin tämä meidän Youtube-startup-yhtiökumppanuus on pelannut tähän asti.

Tää setti palauttaa niin reenistä kuin työpäivästäkin.

Vähän aikaa sitten kerroin meidän uudesta lempparista, eli kasviskebabista. Nyt ollaan otettu myös haltuun muita viime aikojen muotiruokia. Nyhtökauraa tulee meidän lähi-Prismaan vain lauantaisin ja se on ollut aina loppu, kun päästään mestoille, mutta viime lauantaina oltiin nälkäisiä aamushoppaajia ja saatiin vähän nyhtistä koriin. Mutta mikä on tämä nyhhtökauralle annettu palstatila ja hehkutus, sehän oli ihan tunkkaista ja pahaa! Tai no ei ainakaan kaiken hehkutuksen arvoista. Kokeiltiin kahta eri makua, eli jotain inkivääriä ja tomaattia. Kumpaakaan ei syönyt pelkiltään, ja tomaattisoseen joukkoon sekoitettuna jotenkuten.

Nyhtistä tomaattikastikkeella. Kyllä sitä ny syä, enne ku selkäänsä ottaa.

No entäpäs sitten se kohuruokien äiti, eli Mifu. Mää niin näen, kuinka siellä sata euroo tunnilta laskuttavat konsultit on vuositolkulla pohtineet, että mitäs uutta me kehitettäis siihen lihan tilalle ja sitten tulee aika esitellä tuotekehityksen huipentuma. Tittididiididiidid, mitäs sieltä paljastuukaan! Raejuusto! Eikun hetkinen, sehän keksittiin jo joskus 30 sitten. Ei mutta tää on ihan eri juttu, isompaa raetta ja sekaan voi pistää maustekastikkeen, niin tulee semmoinen ruokaisa tunnelma. Se on mifua se. Jos Valio tarvii vielä tuotekehitysapua, mä voin lähtee mukaan ja laskuttaa vaan 90 € tunti. Voitaisiin vaikka yhdessä kehittää semmonen valkonen välipala, joka tosi paljon muistuttaa rahkaa, mutta se ei ole rahkaa, ja sen nimeksi voisi antaa vaikka Rafu! Ja jos Valio tarpeeksi maksaa, voin muuttaa blogin nimen Rafumuijaksi. Ja kun vielä vähän maksavat, keksin mainoslauseetkin. Ota Rafu, niin ei nouse korvista savu.

Laitoin mifua munakkaaseen ja siellä se maistui ei miltään tai korkeintaan juustolta ja salaatin seassa se oli sitä itseään eli raejuustoa. Mä oikeesti uskoin tähän juttuun ja olisin tosi paljon tahtonut tykätä mifusta.

Vähän olin nyt pettynyt näihin lihankorvikkeisiin, vaikka kovasti olisin suonut niiden olevan hyviä. Mutta ei se mitään. Uskoisin, että maustamatonta nyhtistä voidaan ehkä mahdollisesti joskus kokeilla jonkun ruuan seassa hyvin maustettuna, mutta mifulle ei nyt löytynyt oikein paikkaa meidän maailmasta. Sekasyönti jatkuu siis edelleen.
Mutta sellaiset olivat mietteet tällä kertaa muotiruuista ja muotikyykyistä. Tässä oli kaikki tällä kertaa, kiitos lukemisesta ja hyvää päivänjatkoa!