Ykkösviikko

No niin, nyt mää tiedän kuinka vahva oon. Kokeilin siis tämän hetkiset voimanostoykköset tällä viikolla ja nyt on jälkipuinnin aika. Maanantaina penkkasin, keskiviikkona kyykkäsin ja tänään vedin maasta. Vähän tyhmä järjestys ja liian kireä tiukka aikataulu, kohta selviää miksi.

Penkin edellinen enkka oli 55 kiloa talvelta. Sarjat on luvanneet 60 kilon ykköstä, mutta tässä välillä 57,5 kiloa on jäänyt useamman kerran rinnalle. Aika tavalla jännitti, että saanko sitä edes nyt ylös, mutta tuli. Jes! Hitaasti, mutta nousi kuitenkin. Ei tää ole mikään nopeuskisa! En luota kehenkään muuhun varmistajaan penkissä, kuin Rahkaäijään. Joku muu olisi saattanut erehtyä nyppäämään kiinni tangosta, kun se pysähtyi ja siitä olisi tullut iso huuto. 60 kiloa on lähempänä kuin koskaan! Kyllä se vuoden loppuun mennessä tulee.

Belfie ennen kyykkyä.

Keskiviikkona jouduin kyykkäämään ilman tsemppaajaa, mutta se oli onneksi puhelimen päässä jatkuvasti antamassa uskonvahvistusta. Mun kyykkäyshistoria on lyhyt ja surkea ja se ei ole vaan koskaan sujunut erityisen hyvin verrattuna mihin tahansa muuhun. Tekniikan kanssa on ollut hakemista ja talvella olin kuukausitolkulla kyykkäämättä polvien takia. Siellä ne rustot edelleen murenee atomeiksi, mutta koska kyykky ei pahenna tilannetta, teen sitä sen verran kun hyvältä tuntuu.
Edellinen ykkönen oli jostain reilun vuoden takaa 70 kiloa ja en ollut erityisen luottavaisin mielin, että se olisi siitä pahemmin kohentunut. Vanha ennätys nousi hitaasti, mutta varmasti ja samoin 75 kg. Langan toisessa päässä Rahkaäijä painosti kehotti pistämään vielä vähän lisää malmia ja 77,5 kilosta tulikin uusi enkka. Syvyys oli vähän niin ja näin, mutta olen tosi tyytyväinen, että tässä päästiin vähän eteenpäin.

Rahkaäijän tanko tänään. Melkein sokeudun, kun toi näyttää niin hirveeltä.

Olin päättänyt jo maanantaina, että perjantaina otetaan sitten mave ja eihän sitä enää voinut perua, kun oli kerran päätetty, vaikka jalat oli aamulla niin kipeät, että hyvä kun vessanpöntöltä pääsi ylös. Luotto oli kuitenkin ääretön ja ajattelin, että nostan ainakin 130 kiloa. Jo sadankympin kohdalla ahteri tärisi niin, että ajattelin ettei lupaa hyvää. Otin suoraan 120 kiloa ja se oli kehnoin nosto ikinä. Semmonen krosvitti fails-videoilta tuttu jalkoja pitkin hivutus ihan pyöreellä selällä. Ei näin. Silti halusin pistää lisää tankoon ja seuraavassa nostoyrityksessä oli 127,5 kg. Nimenomaan yrityksessä, tanko nousi peräti sentin tai kaksi lattiasta, mutta ei mitään mahdollisuuksia nostaa sitä ylös yhtään mitenkään päin, vaikka tekniikka pysyi kasassa. Maastavedossa on siis voimassa edelleen talven ennätys 125 kiloa. Maven sakkaaminen harmittaa yllättävän vähän tai lähinnä ei ollenkaan, koska tiedän tasan tarkkaan, että toisena päivänä tuoreilla jaloilla 127,5 kg nousee takuulla. Revanssi vaikka loppukesästä. Ja niin, ettei yhtäkään liikettä rassaa edelliset reenit.

Tässä lyhyt videokooste kaikista liikkeistä. 

Mitä jatkotoimenpiteitä tämä viikko aiheuttaa? Penkissä samaan malliin ja tekniikkaa entistä paremmaksi, niin kohta mulla on se 60 kiloa. Kyykyssä ei auta mitkään taikatemput, on vaan kyykättävä. Uskoisin, että vuoden sisällä potentiaalia on varmasti 10-15 kiloa isompaan ykköseen, kun vaan tekee kyykkyä sitkeästi ja saa sen tuntumaan hyvältä. Maastavedossa olen ehkä vähän jämähtänyt sarjoissa mukavuusalueelle. Onhan se kiva lesoilla, että tekee satasella kolmetoista, mutta annas olla kun pitäisi tehdä vaikka 115 kilolla kolmonen. Eli maveen enemmän epämukavia rautoja. Kyllä näillä lähtee!

Rahkalaskuri: 906